Oon pulassa...en uskalla erota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelottaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pelottaa

Vieras
Ollaan oltu 11v yhdessä, joista viimeiset 3-5v ollu aika latteita. Lapset varmaan vaikuttanu asiaan, mut en taida rakastaa miestäni enää ja mua lähinnä ällöttää hänen läheisyys. Me ei riidellä/piikitellä toisiamme, mut elämä vaan on niin tylsää...ihan kun vaan kavereita oltais. Mieheni ei ikinä jättäisi minua ja ollaan käyty jopa psykoterapeutin luona juttusilla, mut tuloksetta. Nyt olen alkanut itsekkäästi miettiä itseäni ja voi olla, että vuoden vaihteessa pudotan pommin...eli että haluaisin erota. Mies varmasti sekoaisi ja siten pelkään, että miten hän sitten pärjäisi lasten kanssa kun ei varmasti erota mitenkään leppoisissa tunnelmissa tai yhteisymmärryksessä. Olisi todella rankkaa hänelle. Hän ei ole "naistenkaataja" eli sekin mua vaivaisi, että jäisikö hän sitten yksin...Aina kun puhutaan, että parempi erota kuin olla huonossa suhteessa niin mitä hyvää siinä sitten olisi, jos lasten isä olisi "poissa tolaltaan" pitkään ja mä varmaan olisin kykenevämpi ja eloisampi. Ajattelin kuitenkin 50-50 lasten osalta eli viikko mulla ja viikko isällä. Lasten vuoksi mua ei ero pelota yhtään, mut miehen vuoksi kylläkin....
 
Ei suhde kylläkään siitä kiinni ole, hän vain käyttäytyy sillä tavalla ja on aika saamaton...mä olen hänen eka ja tokan saamiseen hänellä vois mennä aikaa. Olen vaan kyllästynyt koko rumban pyöritykseen ja kuten mainitsin, en välitä hänen läheisyydestään enää.
 
ainahan sitä huoli on toisesta kun on noin kauan tuntenut ja vielä lapsia yhdessä mutta eikös elämä loppupelissä ole aika lyhyt että jos oikeesti haluaa vähän uutta ja muuta niin kannattaa sitä sitten alkaa kokeilemaan.. kuitenkin niin että vaikka tukee silti toista surussa ja yrittää saada toisen ymmärtämään että miksi
 
Voi olla, mutta hän ei ole sitä kyllä mitenkään esille tuonut. Ollaan puhuttu monesti asiasta ja häntä kammoksuttaakin ajatus erosta. Haluaisin vaan hänelle kaikkea hyvää ja toivoisin hänenkin löytävän jonkun...
 
Oon joskus sanonut miehelle, että ei se ero välttämättä lopullinen olisi vaan ehkä löytäisin jopa jotain uusia piirteitä miehestä kun oltais erossa. Mies kun ei juuri osallistu päivittäisiin askareihin tai lasten hoitojuttuihin ja ite saan niska limassa täällä juosta. Tsempannu on viimeaikoina, mut sit se aina laantuu.
 
Lapset on 2 ja 5.
ruusa: kaikki on mahdollista, mutta tiedän mieheni ja tuollaisella käyttäytymisellä hän ei juurikaan naisia viehätä. Toivon toki, että löytäisikin, sehän tässä on se pointti, että pelkään hänen jäävän ilman kumppania ja surevan vain mun perään.
 

Similar threads

Yhteistyössä