Oonko huono kotiäiti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja *ap*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

*ap*

Vieras
Mua on viimeaikoina alkanu mietityttämään, että oonko huono kotiäiti. En siis mieti, oonko huono äiti, vaan nimenomaan että oonko huono kotiäiti. Lapsi nyt 1v8kk.

Meidän päivät on melko samanlaisia. Herätään, puetaan, syödään. Touhaillaan sisällä, jonka jälkeen mennään ulos (puistoon tai pihassa ollaan), pyritään olemaan siellä noin 1-1,5h. Sisälle, ruoka ja päikyille. Joskus ei aamupäivästä olla ulkona, saatetaan mennä esim kaupoille. Joskus ollaan vaan sisällä.
Päikkäreiden jälkeen välipala, oleilua, koiran lenkitys. Ruoan teko ja syöminen. Ilta menee vaihdellen, saatetaan mennä isovanhemmille, olla kotona, käydä kaupoilla tai ulkoilla.
Sisällä ollessa tehdään kotihommia, lapsi leikkii omia leikkejään. Mä oon tosi huono leikkimään ja tunnen siitä valtavan huonoa omaatuntoa. Tv:tä katson aina silloin tällöin, jolloin lapsi leikkii olohuoneessa. Nyt on alkanut kanssa seuraamaan tv:n tapahtumia, tästä koen myös huonoa omaa tuntoa, eli mielestäni tv:tä ei sitten pitäisi katsoa ollenkaan.
Kerran viikossa käydään muskarissa ja kerhossa, muutoin ei oikeastaan muita lapsia tavata.

Saa sanoa rehellisen mielipiteen, miltä kuulostaa? Tarvitsisiko lapseni enemmän muiden lasten seuraa? Olisiko lapseni parempi kenties mennä hoitoon?
 
Meillä melko samanlainen rytmi, ikää lapsella nyt 1v. 1kk.

Näkee muita lapsia lähinnä 2 krt viikossa; vauvakahvilassa ja muskarissa. Joskus nähdään kavereita joilla pieniä vauvoja. Mutta olen huomannut, että ainakin meidän lapselle tuo 2 krt viikossa on ihan riittävä, ja muuten riittää se "äidin seura". Jos on enemmän jotain harrastus tm menoa niin on selvästi väsynyt ja vähän kärttyinenkin.

En ole kova leikkimäänkään, annan lapsen sitten kulkea siinä mukana vaan mitä ikinä teenkin. Kun laitan pyykit, lapsi saa repiä ne koneesta ulos, kun laitan ruokaa niin annan hänen tutkia raaka-aineita ja keittiövälineitä, kun katson telkkaria niin istun lattialla vieressä ja välillä katsotaan yhdessä jotain lelua, mutta lähinnä leikkii yksinään.

Minusta pääasia että lapsi saa ruokaa, unta, läheisyyttä, puhtaat vaatteet päälleen, raitista ilmaa ja huomiota. Ei sen huomion kuitenkaan tartte olla jatkuvaa viihdyttämistä ja muita lapsia, ihan riittää esim. sylittely, laulaminen, kotitöihin mukaan ottaminen yms. Laulaa voi vaikka vaippaa vaihtaessa, ei tarvi olla mitään erityistä lauluhetkeä edes :)
 
Kyllä nuo taaperoikäiset osaa yleensä ilmaista, jos pitkästyvät ja kaipaavat enemmän säpinää. Sitä voi hyvinkin olla tiedossa tulevaisuudessa, mutta jos lapsi on nyt tyytyväinen niin en näe ongelmaa. Telkkariohjelman pitää valita harkiten (me katsotaan joskus 2v:n kanssa esim. leivontaohjelmaa jos olen ihan puhki, ja lapsi saattaa puuhailla siinä samalla jotain muuta). Ja ei lapsen kanssa tarvitse välttämättä asioikseen leikkiä. Jos tuntuu, että lapsi leikkii liikaa yksin, sopisiko sulle paremmin kirjojen lukeminen, lorupussi, lelut kylpyammeeseen, saippuakuplia pihalla tms.? Ja tuon ikäinen saattaa alkaa innostua kotitöistä, nostelee kurkut leikkuulaudalta salaattiin, pyykit pyykkikoneesta koriin jne.

Miten itse koet teidän arjen? Onko se rentoa, joustavaa ja mukavaa, vai pitkästytkö?
 
[QUOTE="vieras";28962383]Kyllä nuo taaperoikäiset osaa yleensä ilmaista, jos pitkästyvät ja kaipaavat enemmän säpinää. Sitä voi hyvinkin olla tiedossa tulevaisuudessa, mutta jos lapsi on nyt tyytyväinen niin en näe ongelmaa. Telkkariohjelman pitää valita harkiten (me katsotaan joskus 2v:n kanssa esim. leivontaohjelmaa jos olen ihan puhki, ja lapsi saattaa puuhailla siinä samalla jotain muuta). Ja ei lapsen kanssa tarvitse välttämättä asioikseen leikkiä. Jos tuntuu, että lapsi leikkii liikaa yksin, sopisiko sulle paremmin kirjojen lukeminen, lorupussi, lelut kylpyammeeseen, saippuakuplia pihalla tms.? Ja tuon ikäinen saattaa alkaa innostua kotitöistä, nostelee kurkut leikkuulaudalta salaattiin, pyykit pyykkikoneesta koriin jne.

Miten itse koet teidän arjen? Onko se rentoa, joustavaa ja mukavaa, vai pitkästytkö?[/QUOTE]

On rentoa ja joustavaa, mukavaakin, mutta välillä kyllä pitkästyttää aikalailla. Ehkä siitä johtuukin se tunne, että teenko nyt kaiken oikein.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitiyks;28962377:
Meillä melko samanlainen rytmi, ikää lapsella nyt 1v. 1kk.

Näkee muita lapsia lähinnä 2 krt viikossa; vauvakahvilassa ja muskarissa. Joskus nähdään kavereita joilla pieniä vauvoja. Mutta olen huomannut, että ainakin meidän lapselle tuo 2 krt viikossa on ihan riittävä, ja muuten riittää se "äidin seura". Jos on enemmän jotain harrastus tm menoa niin on selvästi väsynyt ja vähän kärttyinenkin.

En ole kova leikkimäänkään, annan lapsen sitten kulkea siinä mukana vaan mitä ikinä teenkin. Kun laitan pyykit, lapsi saa repiä ne koneesta ulos, kun laitan ruokaa niin annan hänen tutkia raaka-aineita ja keittiövälineitä, kun katson telkkaria niin istun lattialla vieressä ja välillä katsotaan yhdessä jotain lelua, mutta lähinnä leikkii yksinään.

Minusta pääasia että lapsi saa ruokaa, unta, läheisyyttä, puhtaat vaatteet päälleen, raitista ilmaa ja huomiota. Ei sen huomion kuitenkaan tartte olla jatkuvaa viihdyttämistä ja muita lapsia, ihan riittää esim. sylittely, laulaminen, kotitöihin mukaan ottaminen yms. Laulaa voi vaikka vaippaa vaihtaessa, ei tarvi olla mitään erityistä lauluhetkeä edes :)

Kiva kuulla että muiden arki on samanlaista :). Jotenkin vaan näitä asioita on ruvennut hirbeästi miettimään, että osaako sitä tarjota oikeanlaisia virikkeitä kun lapsi on jo näin "iso".
 
[QUOTE="vieras";28962413]Se isä?? Eikö se tee lapsen kanssa mitään?[/QUOTE]

Juu siis toki lapsella on isä. Tekeehän se, mutta eipä juuri koskaan lapsen kanssa mitään kaksin. Eivät esim. lähde kahdestaan ulkoilemaan tms.
Ja se isä on kyllä päivisin töissä.
 
On rentoa ja joustavaa, mukavaakin, mutta välillä kyllä pitkästyttää aikalailla. Ehkä siitä johtuukin se tunne, että teenko nyt kaiken oikein.

Jutteletko lapselle? Se auttaa tosi paljon pitkästymiseen kun juttelee hänelle ja ottaa sillä tavalla "osaa" hänen elämäänsä. Samalla lapsi oppii ilmaisemaan itseään ja saat kuulla mitä mainioimpia juttuja.

Jos ei leikkiminen kiinnosta, hanki kuitenkin lapselle sellaisia juttuja jotka kehittävät häntä. Voit itsekin kiinnostua siitä, miten mahtava mielikuvitus lapsella on ja mitä kaikkea hän keksiikään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja innostunut äiti;28962442:
Jutteletko lapselle? Se auttaa tosi paljon pitkästymiseen kun juttelee hänelle ja ottaa sillä tavalla "osaa" hänen elämäänsä. Samalla lapsi oppii ilmaisemaan itseään ja saat kuulla mitä mainioimpia juttuja.

Jos ei leikkiminen kiinnosta, hanki kuitenkin lapselle sellaisia juttuja jotka kehittävät häntä. Voit itsekin kiinnostua siitä, miten mahtava mielikuvitus lapsella on ja mitä kaikkea hän keksiikään.

Juttelen ja on aivan mahtavaa, kuinka toinen jo osaa vastailla takaisin! :)

Kerrotko esimerkkejä niistä kehittävistä jutuista?:)
 
On rentoa ja joustavaa, mukavaakin, mutta välillä kyllä pitkästyttää aikalailla. Ehkä siitä johtuukin se tunne, että teenko nyt kaiken oikein.

Jos pitkästyttää niin voisitko keksiä teille jotain tekemistä päiviin?

Itse rupesin kolmannen lapsen kanssa käymään uimassa 1-2 kertaa viikossa kun hän täytti 1v. Avoimessa päiväkodissa käytiin samoin sen 1-2 kertaa, muina päivinä mm leikkipuistossa, metsäretkillä, kaupungilla, kirjastossa tms jos ei kotonaolo innostanut.
 
[QUOTE="vieras";28962440]No siinä tapauksessa sun tulis mieluummin kysyä, että onko lapsellasi hyvä isä.[/QUOTE]

Ahaa. Mitenkäs se nyt liittyy näihin mun tuntemuksiin?
 
Jos pitkästyttää niin voisitko keksiä teille jotain tekemistä päiviin?

Itse rupesin kolmannen lapsen kanssa käymään uimassa 1-2 kertaa viikossa kun hän täytti 1v. Avoimessa päiväkodissa käytiin samoin sen 1-2 kertaa, muina päivinä mm leikkipuistossa, metsäretkillä, kaupungilla, kirjastossa tms jos ei kotonaolo innostanut.

Sepä se, kun en keksi mitään. Täällä ei ole avoimia päiväkoteja yms. Ei oo kauppoja/kauppakeskuksia mihin mennä muuten vaan pyörimään. Kirjasto toki löytyy :)
 
Juuri saman syyn takia en aio jäädä kotiäidiksi vaan menen töihin ja lapsi päivähoitoon jossa saa mielin määrin leikkiä muiden lasten kanssa ja muuta virikettä...
 
[QUOTE="vieras";28962503]No jos lapsi on 24/7 vain sun seurassa, ei se mielestäni ole mitenkään hyvä juttu lapsen kehityksen kannalta. Isä-suhde on yhtä tärkeä kuin äiti-suhdekin, lapsesikaan ei enää ikänsä puolesta mikään vauva ole. Pääsetkö itse koskaan irtautumaan lapsesta?[/QUOTE]

Siis kyllä isä on läsnä joka päivä siitä hetkestä alkaen kun tulee töistä. Eli ei lapsi ole mun seurassa 24/7. Tai siis on mutta on se isäkin siinä. Totta kai isä suhde on yhtä tärkeä, ja kyllä isä lapsen kanssa touhuaakin, sanoin että harvoin kaksistaan ovat/tekevät.

Pääsen, mutta en usein. Hierojalla käyn kerran viikossa + satunnaiset kampaajareissut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei kotiäidiksi;28962494:
Juuri saman syyn takia en aio jäädä kotiäidiksi vaan menen töihin ja lapsi päivähoitoon jossa saa mielin määrin leikkiä muiden lasten kanssa ja muuta virikettä...

Näistä tuntemuksistani ja mietteistäni huolimatta, musta tuntuu ihan hirveältä ajatella että lapsi menisi hoitoon. Mä kyllä haluan, että lapsi on kotihoidossa. Ja oon tosi kiitollinen että mulla on mahdollisuus tähän.
Jotenkin tää ei vaan ookkaan niin helppoa kuin olin aatellu.. TArkoittaen sitä, että mä olin aina mieltänyt itseni sellaiseksi, keltä leikkiminen lapsen kanssa yms yms tulee iha luonnostaan, tosta noin vaan. Ja nyt kun ei niin olekkaan, tunnen itseni välillä epäonnistuneeksi.
 
Juttelen ja on aivan mahtavaa, kuinka toinen jo osaa vastailla takaisin! :)

Kerrotko esimerkkejä niistä kehittävistä jutuista?:)

Ehkä ajattelin tuossa kohti sitä, että lapsi alkaa varmasti jo nauttia piirtämisestä, maalaamisesta, muovailusta, jopa liimaamisesta ja leikkaamisesta... Ja kun seuraa mistä lapsi on erityisen kiinnostunut, lisää siihen liittyviä välineitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja innostunut äiti;28962548:
Ehkä ajattelin tuossa kohti sitä, että lapsi alkaa varmasti jo nauttia piirtämisestä, maalaamisesta, muovailusta, jopa liimaamisesta ja leikkaamisesta... Ja kun seuraa mistä lapsi on erityisen kiinnostunut, lisää siihen liittyviä välineitä.

Aaa ok :)
 
On rentoa ja joustavaa, mukavaakin, mutta välillä kyllä pitkästyttää aikalailla. Ehkä siitä johtuukin se tunne, että teenko nyt kaiken oikein.

Vauvan kanssa kotona olo varmaan pitkästyttää lähes kaikkia aina välillä :D.

Kuten juuri jonkun kolumnissa oli "sääntöjä" uudelle äidille:

Sääntö nro 3: Iltapäivät ovat tylsimpiä ja väsyttävimpiä. Pyydä joku kylään kello neljäksi.

:D

Tuleva äiti, meillä on sinulle neuvoja! - Keskinkertainen äiti - Sunnuntai - Helsingin Sanomat
 
Jos pitkästyttää niin voisitko keksiä teille jotain tekemistä päiviin?

Itse rupesin kolmannen lapsen kanssa käymään uimassa 1-2 kertaa viikossa kun hän täytti 1v. Avoimessa päiväkodissa käytiin samoin sen 1-2 kertaa, muina päivinä mm leikkipuistossa, metsäretkillä, kaupungilla, kirjastossa tms jos ei kotonaolo innostanut.

Tää on meillä myös suunnitelmissa kun vauva tulee 1v ikään.

Nyt "vain" tapaan tosta pienen lapsen äitiä silloin tällöin ja käyn kaksin vauvan kanssa hiekkiksellä, keinumassa jne.
 
Tää on meillä myös suunnitelmissa kun vauva tulee 1v ikään.

Nyt "vain" tapaan tosta pienen lapsen äitiä silloin tällöin ja käyn kaksin vauvan kanssa hiekkiksellä, keinumassa jne.

Voi kun olisikin ihanaa, kun olisi niitä ketä voisi tavata ja kutsua kylään!
Lähes kaikki kun ovat päivisin töissä.. Ja ne muutamat kaverit, jotka kotona, asuvat sen verran kauempana etttä nähdään ehkä kerran kuukaudessa.
 

Similar threads

Yhteistyössä