Oonko mä normaalista poikkeava, vai onko muilla ollut näin?

[hä]

Esikoinen nyt 2 vuotias. Toinen masussa tulossa, puolivälissä mennään ja oikeastaan en kamalasti ajattele vauvaa. Ainakaan samalla tavalla kuin esikoista odotusaikana. Johtuuko sitten siitä, että päivät esikoisen kanssa on täynnä puuhaa ja touhua. On jo lapsi mihin keskittyä.

Lisäks olen miettinyt, että pystynkö rakastamaan tätä toista lasta, kun KAIKKI RAKKAUS MENEE JO ESIKOISELLE. Onko nämä tällaiset tunteet normaaleja? Sallittuja? Tuntuu kamalalta ajatella näin. Tuntuu että olen kylmä ihminen kun en rakasta vatsassa olevaa lastani vielä. En vain pysty rakastamaan tai luomaan suhdetta. Toki haluan että hänellä on kaikki hyvin ja en juo enkä polta, no polttanut en ole koskaan, ja muutenkin ajattelen vauvan parasta omien elämäntapojeni kautta. Mutta missä se suhde on, mikä oli esikoiseen jo raskausaikana :O

Kertokaa oletteko muut tunteneet näin ja mistä tämä voi johtua. Kuitenkin koko ajan ajattelen että kyllä mä sitten rakastan tätäkin kun se maailmaan putkahtaa ja se suhde vahvistuu kun saa lapsen syliin. Mutta mitä jos ei näin olekaan. Pelottaa

 

["vieras"]

Mä en ole vielä raskaana edes, mut joskus olen ajatellut, että miten sitä rakkautta riittää sitten kakkosellekin.. kai noi ajatukset normaaleja on! älä huoli.

 

[...]

Ja usko pois, kyllä sitä rakkautta riittää. Itse asiassa lopulta huomaat, että sitä riittää vielä enemmän esikoisellekin. Huoli pois!

 

[..]

Mä luulen et toi on aika normaalia kun esikoinen "pyörii jaloissa" niin ei kerkiä ajattelemaan raskautta tai tulevaa vauvaa samalla tavalla kun ensimmäistä.

 

[Kinuski]

Mulla oli ihan samanlaiset tunteet kun odotin kuopusta. Mä välillä itkin miehellekkin että mä en tiedä rakastanko tätä vauvaa, mutta olin kuitenkin huolissani jos esim. liikkeitä ei tuntunut jne. Äitini sanoi monesti, että kyllä ihan varmasti tulet rakastamaan sitä tulevaa lasta ihan yhtä paljon kuin esikoistakin. Ja niin siinä kävikin, välittömästi kun vauva sitten syntyi :heart:

 

[-]

normaalia on

Tottakai päässä pyörii erilaiset ajatukset silloin kun odottaa esikoistaan..

 

["pop"]

Esikoisen jälkeen meille syntyi kaksoset ja joskus mietin, että miten sitä yhtäkkiä osaa kahteen vauvaan kiintyä yhtäaikaa ja rakastaa kolmea. Mutta onneksi rakkautta ei ole vain tiettyä määrää käytettävissä. Esikoista rakastan kuten ennekin ja kaksosia rakastan samalla tavalla, kaikkia yksilöinä. Ja mikä hienointa miehellekin riittää vielä rakkautta

 

["a p"]

Mäkin huolstun kyllä, jos ei vauva liiku tarpeeksi mielestäni. Esim. tällä viikolla kävin neuvolassa ylimääräisen kerran kuuntelemassa sydänääniä kun liikkeitä ei ollut tuntunut edellisenä päivänä eikä sinä päivänä kun kävin. Eli kyllä mä toki välitän tästä tulevasta vauvasta. Mutta siihen se sitten jääkin. Kiitos teille

 

[Tallu -]

Rakkaus on ainoa asia, joka kasvaa, kun sitä tuhlataan. Joten reippaasti vain tuhlaamaan rakkautta, sitä riittää kyllä kaikille rakkaille lapsille :heart: