oonko masentunut vai vaan laiska?

[vierailija]

tässä kun on nyt ollu useempi ketju tuohon masentuneisuuteen liittyen niin päätinpä kertoa vähän omasta tilanteesta kun se on viime aikoina mietityttänyt.. oon itse tosi saamaton (laiskana olen pitänyt itseäni). En oikeen jaksais nousta aamulla ylös, kaikki arkitouhut (siivous, ruoanlaitto, itsestä huolehtiminen) tuntuu rasittavilta ja pakollisilta enkä oikein iloitse mistään kunnolla. Lisäksi oon aika väsynyt vaikkei siihen ole mitään syytä (nukun hyvin - tosin silloin tällöin kärsin unettomuudesta). Mutta elämäntilanne on kaikin puolin todella täydellinen, olen naimisissa ihanan miehen kanssa ja meillä on aivan valloittava lapsi - viihdymme hyvin perheenä yhdessä.
Kuitenkin mulle kaikki pienikin tekeminen tuntuu raskaalta enkä jaksa yhtä ohjelmanumeroa enempää per päivä. Mun itsetunnossa ei ole valittamista, en koe oloani surkeaksi - mikään ei vaan oikein huvita. Mielestäni olen aina (tai vähintäänkin teini-ikäisestä asti) ollut samanlainen, joten en oikein osaa tunnistaa onko jossain jotain vikaa vai onko tää vaan mun luonne. Löytyykö täältä muita samanlaisia?

 

[bud]

Laiska sä oot!! Mutta ei se mitään, niin mäkin olen usein!

 

[vieras]

Sun luonne on sellainen, et ole masentunut

 

[Matriarkka]

Ensimmäisenä tulee mieleen kysyä, oletko todella aivan oikeasti saamaton ja väsynyt? Nimittäin vuosikymmeniä jatkunut suoritus- ja tehokkuuspainotteinen elämäntyyli ja työkulttuuri ovat iskostaneet ihmisten tajuntaan mielikuvan, että pitäisi koko ajan olla saamassa aikaiseksi jotain todella merkittävää. Myös joutilaisuus on kuitenkin normaali inhimillinen olotila, eikä siinä ole mitään pahaa - päinvastoin. Kaikki uutta luova ajattelu ja toiminnankin järkevä pohdinta ja suunnittelu tapahtuvat joutilaisuudessa. Ihmisen ei tarvitse koko ajan juosta pää kolmantena jalkana jonnekin.

 

[hoituu lyijytabletilla]

selkärangaton laiska!

 

[Naisen raivo]

Mulla on samoja oireita ja kyllä mä luokittelen itseni patalaiskaksi, ei siitä pääse yli eikä ympäri

 

[vieras]

Ei tuo ole masennusta, siitä et voi tekosyytä itsellesi ottaa. Vetelyyttä ja saamattomuutta paremminkin.

 

[ap]

Ensimmäisenä tulee mieleen kysyä, oletko todella aivan oikeasti saamaton ja väsynyt? Nimittäin vuosikymmeniä jatkunut suoritus- ja tehokkuuspainotteinen elämäntyyli ja työkulttuuri ovat iskostaneet ihmisten tajuntaan mielikuvan, että pitäisi koko ajan olla saamassa aikaiseksi jotain todella merkittävää. Myös joutilaisuus on kuitenkin normaali inhimillinen olotila, eikä siinä ole mitään pahaa - päinvastoin. Kaikki uutta luova ajattelu ja toiminnankin järkevä pohdinta ja suunnittelu tapahtuvat joutilaisuudessa. Ihmisen ei tarvitse koko ajan juosta pää kolmantena jalkana jonnekin.

Olen kyllä ihan oikeasti saamaton, vaikka kyllä toi "pitäisi"-ajatusmallikin on aika hyvin muhun iskostunut. Ajattelemisen aihetta löytyy kyllä tuosta, mitä kirjoitit.

 

[Matriarkka]

Ensimmäisenä tulee mieleen kysyä, oletko todella aivan oikeasti saamaton ja väsynyt? Nimittäin vuosikymmeniä jatkunut suoritus- ja tehokkuuspainotteinen elämäntyyli ja työkulttuuri ovat iskostaneet ihmisten tajuntaan mielikuvan, että pitäisi koko ajan olla saamassa aikaiseksi jotain todella merkittävää. Myös joutilaisuus on kuitenkin normaali inhimillinen olotila, eikä siinä ole mitään pahaa - päinvastoin. Kaikki uutta luova ajattelu ja toiminnankin järkevä pohdinta ja suunnittelu tapahtuvat joutilaisuudessa. Ihmisen ei tarvitse koko ajan juosta pää kolmantena jalkana jonnekin.

Olen kyllä ihan oikeasti saamaton, vaikka kyllä toi "pitäisi"-ajatusmallikin on aika hyvin muhun iskostunut. Ajattelemisen aihetta löytyy kyllä tuosta, mitä kirjoitit.

Aika usein ihmisten saamattomuus- ja laiskuuskokemukset johtuvat myös siitä, että he toteuttavat muiden ihmisten tarpeita omiensa sijaan. Pitäisi tehdä sitä, tätä ja tuota, mutta kun ei huvita. Ihminen on kuitenkin syntyessään aktiivinen ja osallistuva. Pikkuhiljaa kasvatus ja sivistys muokkaa meitä sellaisiin raameihin, joihin emme välttämättä omine mieltymyksinemme ja ominaisuuksinemme luonnollisesti asetu. Tästä syntyy konflikti, kun omat luontaiset tarpeet ja kyvyt ovat ristiriidassa ulkopuolelta asetettujen odotusten kanssa.

Miten siis kävisi, jos kysyisit itseltäsi, mitä Sinä haluat? Päätyisitkö ihan toisenlaisiin asioihin kuin niihin, jotka Sinua nyt rasittavat? Kerrot elämäntilanteesi olevan ihanteellinen, mutta onko Sinulla siinä henkistä ja sosiaalista tilaa toteuttaa kaikkein ominta itseäsi ja syviä henkilökohtaisia tarpeitasi?

 

[ap]

Miten siis kävisi, jos kysyisit itseltäsi, mitä Sinä haluat? Päätyisitkö ihan toisenlaisiin asioihin kuin niihin, jotka Sinua nyt rasittavat? Kerrot elämäntilanteesi olevan ihanteellinen, mutta onko Sinulla siinä henkistä ja sosiaalista tilaa toteuttaa kaikkein ominta itseäsi ja syviä henkilökohtaisia tarpeitasi?

Taidat osua aika ytimeen! En oikein tiedä mitä haluan, mutta minua rasittavat asia ovat kyllä lähinnä ne arkiset perusjutut, joilta ei voisi oikein mitenkään välttyä :| perheen näen lähinnä voimavarana (ja sen suhteen osaan sanoa, että perheen olen itse halunnutkin).

Ei kai auta kun ottaa itseään niskasta kiinni ja kuulostella itseään

 

[Essie]

tässä kun on nyt ollu useempi ketju tuohon masentuneisuuteen liittyen niin päätinpä kertoa vähän omasta tilanteesta kun se on viime aikoina mietityttänyt.. oon itse tosi saamaton (laiskana olen pitänyt itseäni). En oikeen jaksais nousta aamulla ylös, kaikki arkitouhut (siivous, ruoanlaitto, itsestä huolehtiminen) tuntuu rasittavilta ja pakollisilta enkä oikein iloitse mistään kunnolla. Lisäksi oon aika väsynyt vaikkei siihen ole mitään syytä (nukun hyvin - tosin silloin tällöin kärsin unettomuudesta). Mutta elämäntilanne on kaikin puolin todella täydellinen, olen naimisissa ihanan miehen kanssa ja meillä on aivan valloittava lapsi - viihdymme hyvin perheenä yhdessä.
Kuitenkin mulle kaikki pienikin tekeminen tuntuu raskaalta enkä jaksa yhtä ohjelmanumeroa enempää per päivä. Mun itsetunnossa ei ole valittamista, en koe oloani surkeaksi - mikään ei vaan oikein huvita. Mielestäni olen aina (tai vähintäänkin teini-ikäisestä asti) ollut samanlainen, joten en oikein osaa tunnistaa onko jossain jotain vikaa vai onko tää vaan mun luonne. Löytyykö täältä muita samanlaisia?

:wave:

:snotty:

 

[huoh]

Se on myös tottumista. Itse oon ollut aina todella ahkera ja aikalailla urasuuntautunut. Paljon töitä, mutta silti kotityötkin oon saanut hyvin tehtyä. Nyt kuitenkin 1,5 vuoden äitiysloman ja hoitovapaan jäljiltä olen kotona oikea laiskamato. Eli kun piti vaan kuukausitolkulla tissitellä vauvaa ja viettää aikaa kavereiden kanssa ettei tulisi mökkihöperöksi niin sitä tottui siihen "laiskotteluun". Nykyään on vaikea saada virtaa edes kotitöihin, vaikka viihdyn hoitovapaalla eli ei ole masennuksesta kyse.

Ehkä virta palaa sitten kun palailen työelämään ja rytmiin.

 

[Matriarkka]

En oikein tiedä mitä haluan, mutta minua rasittavat asia ovat kyllä lähinnä ne arkiset perusjutut, joilta ei voisi oikein mitenkään välttyä :| perheen näen lähinnä voimavarana...

Niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin, paha olo, väsymys tai haluttomuus voivat iskeä myös hedelmällisessä ja vakaassa elämäntilanteessa. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus ja henkinen kasvu kerroksittaista. Normaalisti toimiva psyyke myös suojaa itseään siten, että ahdistavat asiat käsitellään turvallisissa olosuhteissa. Ei siis ole mitenkään erikoista, että ihminen ahdistuu kun ulkoiset puitteet ja läheiset ihmissuhteet ovat kunnossa.

Tilanteesi kuulostaa kuitenkin ihanalta ja hedelmälliseltä alkaa miettiä myös itseäsi, kunhan muistat että se on tervettä itsekkyyttä, joka ei ole keneltäkään pois. Toivotan Sinulle paljon rikkaita kokemuksia ja hyviä hetkiä sekä voimia ottaa aikaa itsellesi - sekä ennen kaikkea hyvää matkaa. Kun lopulta saat selville kuka pohjimmiltasi olet ja mitä sisimpäsi halajaa, se palkitsee sekä Sinut että läheisesi tavalla, josta ette ole osanneet uneksiakaan.