Oonko normaali vai huono äiti ?

[väsynyt äiti.]

Jos mulla menee jatkuvasti hermot tohon 2veehen ?

- raapii ja lyö
- ei millään suostu päikkäreille vaikka on oikesti tosi väsynyt
- suuttuu heti jos en tee/hae jotain juttua minkä tahtoo
- jos ei saa kävellä tms jotain matkaa suuttuu
- jos en joka hetki leiki hänen kanssaan kun haluaa
jne.

suuttuu = kamala itkupotkuraivari !

Tuntuu et koko ajan kieltääs tai korottamassa ääntä ja siitäki syntyy itku. Joskus joutuu jäähylle ja ymmärtää mitä tarkoitta ja hetken on rauhas kunnes tulee uus juttu mistä suuttua.

Meille tulossa toinen lapsi talvella ja mua oikeesti pelottaa miten tuun pärjäämään ja mitenkä mun hermot kestää.

 

[höh]

laita lapses kuriin. eli oot huono äiti.

 

[???]

Otsikossa kysyt oletko normaali vai huono äiti. Tekstissä kuitenkin kerrot vain kuin "huonosti" lapsesi käyttäytyy. Ikävä kyllä lapsesi kehitysikään kuuluu tuollainen käytös, ja lapsi myös vaistoaa sinun turhautumisesi. Se johtaa kierteeseen käytöksessä.

Sinä siis kiellät tai korotat ääntäsi - ja siinä kaikki. Näin useimmat äidit toimivat. Eli näin ollen olet normaali. Lapsen käytös viittaisi kuitenkin siihen, että "menetät hermosi enemmänkin jo nyt kuin vasta tulevaisuudessa". Rauhallisuus toimisi uhmassa paremmin, mutta normaalia toimintaa teiltä molemmilta. Teillä on menossa kilpailutilanne. Sinä voitat sen vain olemalla rauhallinen ja läsnä tässä hetkessä. Et huutamalla tai raivoamalla - silloin menet lapsesi kanssa samalle tasolle. Voimia.

 

[vieras]

Jokin mättää. Onko lapsen kehitys normaali, esim. liikkuminen ja puheen kehitys? Nukkumista vastustaa varmaan useimmat lapset, mutta raivareita ihmettelen. Nälkä, väsymys, huomion hakeminen, tekemisen puute, ulkoilun vähyys...? Rangaistuksista pitäisi päästä esittelemään niitä sallittuja tekemisiä, eli aktiivista puuhaa pitäisi olla ehkä enemmän.

 

[niin]

Joku teillä selvästi mättää. Oletko tänään eri mieltä kielletyistä asioista kuin eilen tai huomenna, tuurista riippuen. Lapsen 'uhma' johtuu aivan vanhempien epäjohdonmukaisuudesta.

 

[Yainaba]

Kuulostaa ihan normaalilta 2-vuotiaalta, meillä on samanlainen. Lisänä tämä yksilö on varustettu erittäin kovalla luonteella.
Koita löytää itsellesi uutta asennetta lapsen suhteen. Lapsi ei tee sitä tahallaan vaan siksi että hänen oma mielensä on ihan sekaisin. Hän ei vielä osaa hallita itseään ja kokeilee keinoja millä saa huomiota ja miten saisi tahtoaan läpi.
Meillä pojan ensimmäinen sana aamuisin on yleensä "häivy" ja yrittää aika usein läpsästä ja potkaista. ( tähän osataan jo varautua) ja kiukkua riittää aina siihen asti että saa aamupalan. ( ilmeisen nälkäinen aamuisin mutta kun välillä kiukkuaa sitäkin että pitäisi syödä)
Mua nykyisin lähinnä naurattaa tuon pienen ihmisen uhma ja raivo, ja tulee tosi hellyyttävä olo kun se yrittää raivota mulle ja saada mua toiminaan tahtonsa mukaan. On melkonen haaste saada aamut toimimaan ilman että lapsi huutaa ja raivoaa esim. vaipan vaihdosta, jota ei ole koskaan voinut sietää. Mutta sinnikkyydellä ja asenteella näistä selviää.
Meillä alkaa pikkusen helpottaa tuon pojan kanssa jo kun oppii tiettyjä rutiineja. Ja ikää on nyt tullut vähän lisää. Pahinta oli tuossa 1v 9kk tietämillä, nyt on 2v 1kk toimii jo paljon paremmin.

 

[katie-]

Itekkin oon huomannut tai tajunnut tuon että huutamalla ja hermojen menettämisellä en voita mitään vaan molemmat huutaa vaan entistä enemmän ja molemmille tulee pahempi mieli. Koitan olla vaan rauhallinen vaikka miten kyrpis niin poikakin rauhottuu helpommin ja parempi mieli itelläkin kun ei tullut huudettua Menee ne hermot tosin välillä itelläkin jos ollut huono päivä ja väsymys ja kaikki muu siihen päälle ja poika päättää vetää kilarit katkenneesta banaanista niin se on sit viimenen niitti ja saattaa tulla ärähdettyä..

 

[aika normaali oot...]

Etköhän oo aika normaali.

Pelottavia sellaiset hyytävän viileät äidit jotka pysyy ihan cooleina tekee uhmaikäinen mitä vain. Olen varma että Hitlerin äiti oli tosi hyvä itsensä hillitsemisessä. Ainakin sulla on aito reaktio. Kohtaat lapsen ihmisenä etkä minään yli-ihmisenä.

Mutta joo, äitiys on parasta zen-harjoittelua. Cooleus, inhimillisissä mitoissa, palkitaan kyllä. Joskus siinä onnistuu, joskus ei. tsemppiä

 

[ap]

Jokin mättää. Onko lapsen kehitys normaali, esim. liikkuminen ja puheen kehitys? Nukkumista vastustaa varmaan useimmat lapset, mutta raivareita ihmettelen. Nälkä, väsymys, huomion hakeminen, tekemisen puute, ulkoilun vähyys...? Rangaistuksista pitäisi päästä esittelemään niitä sallittuja tekemisiä, eli aktiivista puuhaa pitäisi olla ehkä enemmän.

Ulkoillaan päivittäin, kerran tai kaksi, saa auttaa koti askareissa koska haluaa, piirretään ym. yhdessä päivittäin ruokaa saa jne. Että mielestäni noissa asioissa ei mikään pitäisi olla "vialla"..

 

[ap]

ja siis juu, puhuu todella hyvin 2vuotiaaksi ja liikkumaan on tosi ketterä, ettei noissakaan mikään mättää.

 

[kolmen äiti]

Äitikin saa suuttua (kunhan pysyy silti aikuisena). Siinä lapsi oppii että tunteitaan saa ilmaista, tuonikäisen kanssa toki on hyvä sitten puhua miksi äiti suuttui jne. Mut tietenkin eri asia jos koko ajan joutuu suuttumaan, huomionhaku tulee itselläkin mieleen. Tai sit on vaan tosi temperamenttinen lapsi. Tsemppiä!

 

[ap]

ja muuten on kyllä tosi kiltti, reipas ja auttava taapero. Mut nua raivarit voi tulla ihan yhtäkkiä ihan oudoista asioista. Yritän ensiksi rauhallisesti selittää, mut nyt viimeisen kk aikana tuntuu itsellä pinnat kireytyneet.

 

[ap]

Äitikin saa suuttua (kunhan pysyy silti aikuisena). Siinä lapsi oppii että tunteitaan saa ilmaista, tuonikäisen kanssa toki on hyvä sitten puhua miksi äiti suuttui jne. Mut tietenkin eri asia jos koko ajan joutuu suuttumaan, huomionhaku tulee itselläkin mieleen. Tai sit on vaan tosi temperamenttinen lapsi. Tsemppiä!

vauvasta saakka ollut tosi temperamenttinen kun sille päälle sattuu, sen on huomannut jo mummut ja kaikki vauvasta saakka.

 

[tappuri]

ihan normaalia uhmaa,toisilla rajumpaa kuin toisilla.meillä puree,lyö,potkii,raivoaa kun ei tahto mene läpi.
meillä kaksi lasta,toinen rauhallisempi ja toinen rämäpää.ihan samoilla linjoilla ollaan molemmat kasvatettu.
helppojen lasten vanhemmat eivät aina oikein jaksa ymmärtää, että toisilla on vaan rajumpi luonne ja hankalempi uhma.
näin meille terkka opasti kun ihmettelin missä vika.