oonkohan mä masentunu vai...

[KangasP-Akka]

...muuten vaan sekasin päästäni/kyllästyny elämään?
-Mä en jaksa yhtään kuunnella ton lapsen huutoo ja kiukuttelua mä haluan vaan olla rauhassa.
-Ois ihanaa vaan maata sängyssä peiton alla ihan hiljaa kokoajan
-Välillä mä ihan vakavissani mietin miten vois kadota pois tästä kaikesta...
-Tunne että ei vaan jaksa...
-En jaksa poistua kotoa...
Mutta samalla kuitenkin rakastan ihan hirveästi tuota lasta ja se on ihana kun tulee halimaan ja höpöttää omiaan ja hönttää menemään
haluan nähdä lapsen kasvavan mutta samalla kun koitan nähdä päässäni tulevaisuutta kaikki on ihan mustaa ja pimeää...ei mitään...

Tää on ihan hirveetä enkä tiedä mitä tekisin ja tämä kirjoitus nyt ei varmaa asiaa yhtään auta kun kommentit on kuitenki mee hoitoon tyylisiä... Tekee vaa mieli sanoo että anteeks kun oon olemassa. Välillä tuntuu että lapsenki ois parempi olla vaa isänsä kans, mä voisin olla se viikonloppuäiti jolla lapsi on joka toisen viikonlopun...mutta mä en halua muuttaa pois meidän kodista. Enkä erota miehestä...

 

[kokenut saman, työ pelasti]

kuulostaa lievältä masennukselta. Entä jos pyydät apua joltain luotettavalta ystävältä tai muulta. Jo kunnon "tyttöjen" ilta tai leffailta rauhassa tai pieni reissu voi tehdä ihmeitä sinulle. Ja voi olla että sinun kannattaisi sen verran käydä juttelemassa jollekin, että saat selvyyden tarvitko oikeasti terapiaa tai mahd. lääkitystä.

 

[mee]

olisi hyvä, jos hakeutuisit omalääkärillesi ja puhuisit tuntemuksistasi. Saattaa olla totaalisen väsymyksen aiheuttaa uupumista tai masentuneisuutta.

Mulla oli samanlaisia ajatuksia taannoin, diagnosoitiin keskivaikea masennus, mutta saan hoitoa (lääkitys ja terapia) ja vointi parempi. Nyt en enää jättäisi lastani. Minäkin kun halusin joissain vaiheessa vaan pois tai niin, että isä hoitaisi lasta ja minä olisin pois heidän elämästään.

Iso hali ja muista hakea ajoissa (=nyt) apua!

 

[KangasP-Akka]

Minulla ei ole yhtään ystävää. On muutama kaveri ja tuttuja mutta ei ketään kelle voisi oikeasti sanoa miten paha on olla. Ilmeisesti onnistun peittämään pahan olon niin ettei kukaan sitä huomaa...Oli yksi ystävä jolle koitin sanoa, mutta se ei ottanu tosissaan ja nyt sekään ei enään pidä yhteyttä ollenkaan. mutkikas juttu en jaksa selittää.

 

[eräs]

Entä jos laittaisit illalla kynttilöitä palamaan, vetäisit villasukat jalkaan ja ottaisit ison mukillisen glögiä? Kaikkea kaaosta ei kodista saa pois millään, saati pään sisältä, mutta tunnelmointi iltapimeällä voi auttaa. Annat itellesi luvan olla vaan, jos vaikka mies tohuaisi lapsen kanssa illan? *voimahali*

 

[mee]

Minulla ei ole yhtään ystävää. On muutama kaveri ja tuttuja mutta ei ketään kelle voisi oikeasti sanoa miten paha on olla. Ilmeisesti onnistun peittämään pahan olon niin ettei kukaan sitä huomaa...Oli yksi ystävä jolle koitin sanoa, mutta se ei ottanu tosissaan ja nyt sekään ei enään pidä yhteyttä ollenkaan. mutkikas juttu en jaksa selittää.

ei ole mullakaan ns. hyvää ystää, sellaisia parempia kavereita vain. Siksi ei ole ketään kenelle avautua, kaikki patoutuu sisälle. Nyt tilanne parempi kun on yksi ystävä, joka jaksaa edes ns. vähän kuunnella.

 

[masentunut]

kannattais hakeutua ihan oikeasti hoitoon. tuo kirjotus on kuin minun kynästäni. hoidin lapsia 5 vuotta työkseni. mutta sitten tuli aika etten lapsia jaksanu ja pelkäsin että mä vahingoitan heitä pahasti.
mulla on vakava masennus. mä en kestä ollenkaan lasten kiukuttelua. onneksi ei ole itellä lapsia. ja toistenki lapsia mä saan hoitaa vaan toisen aikuisen kanssa.
kannattaa hakea apua ihan sinun lapsen takia ettei sulle käy niin kuin minulle että pitää jättää lapset muiden hoidettavaksi

 

[vieras]

En sano että mee hoitoon, mutta entä jos menisit töihin? Lapsi päiväkotiin, saisitte molemmat elämään vähän muutakin kuin kotona oleilua. Lapsellakin olisi mukavampi varmasti leikkiä muiden lasten kanssa ja saada iloista seuraa kuin huutaa kotona yksinäisyyttään kun äiti vaan makoilee.

 

[KangasP-Akka]

Entä jos laittaisit illalla kynttilöitä palamaan, vetäisit villasukat jalkaan ja ottaisit ison mukillisen glögiä? Kaikkea kaaosta ei kodista saa pois millään, saati pään sisältä, mutta tunnelmointi iltapimeällä voi auttaa. Annat itellesi luvan olla vaan, jos vaikka mies tohuaisi lapsen kanssa illan? *voimahali*

Niin ihanalta ku kuulostaski että sais vaa maata sohvalla ja olla, no kynttilöistä en perusta. Mutta ei onnistu. Tytöllä huomenna 1v kuvaus, la synttäreitä pitäis juhlia jos nyt kukaan tulee joten tää ilte menee kaupassa käyden ja ruokaa laittaen ja huominen siivoten ja leipoen...ja sitten viikonloppuna pitää kerätä voimat ja näyttää iloiselta kun/jos tulee niitä sukulaisvieraita.

 

[KangasP-Akka]

En sano että mee hoitoon, mutta entä jos menisit töihin? Lapsi päiväkotiin, saisitte molemmat elämään vähän muutakin kuin kotona oleilua. Lapsellakin olisi mukavampi varmasti leikkiä muiden lasten kanssa ja saada iloista seuraa kuin huutaa kotona yksinäisyyttään kun äiti vaan makoilee.

Mulla on vakipaikka kyllä, mutta en halua sinne takaisin. En halua töihin. Olen sinne ilmoittanut että olen kotona ainaki vielä vuoden. Vielä sekin stressaa että sitten se arki olis ihan kaaosta kun olis aina väsyny ja töistä vittuuntunu ja sit sitä hakee hoidosta viedä hoitoon...kuulostas vielä kaameemmalta.

 

[äiti ihminen]

mulla aivan samanlainen tunne... mulla 2lasta... en niin helposti kyllästy kuopukseen mutta esikoinen 4v vie multa kaikki voimat ja hermot... eikä asiaa auta yhtään että mies on ollu viimeaikoina täys kusipää....

 

[lissu]

En sano että mee hoitoon, mutta entä jos menisit töihin? Lapsi päiväkotiin, saisitte molemmat elämään vähän muutakin kuin kotona oleilua. Lapsellakin olisi mukavampi varmasti leikkiä muiden lasten kanssa ja saada iloista seuraa kuin huutaa kotona yksinäisyyttään kun äiti vaan makoilee.

Mulla on vakipaikka kyllä, mutta en halua sinne takaisin. En halua töihin. Olen sinne ilmoittanut että olen kotona ainaki vielä vuoden. Vielä sekin stressaa että sitten se arki olis ihan kaaosta kun olis aina väsyny ja töistä vittuuntunu ja sit sitä hakee hoidosta viedä hoitoon...kuulostas vielä kaameemmalta.

sulla on väärä työ. Parhaimmillaan itselleen sopiva työ antaa voimia ja jaksaa sen kaaoksenkin. Etsi muuta työtä, kokeile edes.

 

[toinen vähän väsynyt äiti]

Minulla ei ole yhtään ystävää. On muutama kaveri ja tuttuja mutta ei ketään kelle voisi oikeasti sanoa miten paha on olla. Ilmeisesti onnistun peittämään pahan olon niin ettei kukaan sitä huomaa...Oli yksi ystävä jolle koitin sanoa, mutta se ei ottanu tosissaan ja nyt sekään ei enään pidä yhteyttä ollenkaan. mutkikas juttu en jaksa selittää.

No niin, olet varmasti masentunut. Ystäviä ei ole minullakaan ja oireetkin tunnistan omakohtaisesta kokemuksesta masennukseksi. Tosin nyt olen aika hyvässä jamassa itse, olen kotiäiti ja minulla on yksi lapsi.

Ei tuossa muu auta kuin päästä puhumaan ammatti-ihmiselle ja saada lääkettä! Ystäville on turha puhua, kaikkoaa loputkin! Minultakin katosivat ne harvatkin "ystävät" kun ennen lapseni odotusta jäin töistä pois sairaslomalle masennuksen vuoksi. Kaikki kaverit meni ja sillä tiellään ovat ja saavat ollakin!

Eli puhu asiasta lastenneuvolan tädille tai omalääkärille! Toi neuvolantäti vois olla hyvä kelle eka puhut!

Sinun lapsesi tarvitsee sinua ja masennus on tappava sairaus joka pitää ottaa vakavasti vaikka jotkut eivät ota!

Pidä huoli että saat tarvitsemasi avun! Olet lapsesi ainoa äiti, sinua ei voi korvata!

 

[KangasP-Akka]

Eipä oo kovin helppo etsiä uutta työtä kun jokapaikasta vaa kaikki lomautetaan jne...
No kai tässä jaksaa kitkuttaa kun on jaksanu tähänki asti...pakkohan se on.

 

[KangasP-Akka]

Neuvolantäti on sitten se vihonviimenen kelle sanon tästä halastuasanaa. En tule sen kanssa yhtään toimeen eikä tule kukaan muukaan...kaikki kekkä sillä käy kenen kaa oon puhunu niin kukaan ei siitä pidä.
Tuskin niillä terkkaris on aikaa näin sikainfluessan keskellä kuunnella yhtä väsynyttä äitiä.

 

[mee]

Neuvolantäti on sitten se vihonviimenen kelle sanon tästä halastuasanaa. En tule sen kanssa yhtään toimeen eikä tule kukaan muukaan...kaikki kekkä sillä käy kenen kaa oon puhunu niin kukaan ei siitä pidä.
Tuskin niillä terkkaris on aikaa näin sikainfluessan keskellä kuunnella yhtä väsynyttä äitiä.

en mäkään tullut mun neuvolan tädin kanssa juttuun, mutta pakkohan se sanainen arkku oli vihdoin avata, että saa apua. Juttelin hänen kanssaan ja hän kehotti omalääkärille ja tästä "aukeni" apu.

 

[toinen vähän väsynyt äiti]

Eipä oo kovin helppo etsiä uutta työtä kun jokapaikasta vaa kaikki lomautetaan jne...
No kai tässä jaksaa kitkuttaa kun on jaksanu tähänki asti...pakkohan se on.

No työnsaanti voi olla vaikeaa kyllä, itse en edes hae!

Ja jaksaa kituuttaa jos jaksaa, jossain vaiheessa voi tulla sekin vaihe kun ei enää jaksa. Siksi olisi helpompi tai ainakin parempi saada se apu nyt kuin vasta sitten. Masennuskin paranee helpommin kun ei pääse ihan loppuunasti pahaksi. Ja syvästi masentunut ei jaksa enää sitäkään vähää hakea apua!

 

[toinen vähän väsynyt äiti]

Neuvolantäti on sitten se vihonviimenen kelle sanon tästä halastuasanaa. En tule sen kanssa yhtään toimeen eikä tule kukaan muukaan...kaikki kekkä sillä käy kenen kaa oon puhunu niin kukaan ei siitä pidä.
Tuskin niillä terkkaris on aikaa näin sikainfluessan keskellä kuunnella yhtä väsynyttä äitiä.

Nyt ei tosiaankaan pidä vääntyä vastaanotolle tartuntaa hakemaan, vihonviimeinen paikka!

Mutta ajan voit varata puhelimitse omalääkärille, menee takuulla niin pitkälle että sikatauti on jo ohi.

 

[KangasP-Akka]

Mun on tosi vaikee hakea sitä apua...mitä mä sitte sanon...soitan tk:n ajanvaruksee ja sanon että mulla nyt vaan on paha olla...? Saako ne neuvolaan tiedon jos käyn terkkaris kertoo jotaki..?

 

[mee, been there]

Mun on tosi vaikee hakea sitä apua...mitä mä sitte sanon...soitan tk:n ajanvaruksee ja sanon että mulla nyt vaan on paha olla...? Saako ne neuvolaan tiedon jos käyn terkkaris kertoo jotaki..?

Sä sanot, että sä et voi hyvin ja sä tarvit PIKAISESTI sen ajan, ei kahden viikon päästä. Neuvolaan ei ilman sun lupaa mene tietoja sinusta itsestä, siellä on vain lapsen tiedot.

 

[toinen vähän väsynyt äiti]

Mun on tosi vaikee hakea sitä apua...mitä mä sitte sanon...soitan tk:n ajanvaruksee ja sanon että mulla nyt vaan on paha olla...? Saako ne neuvolaan tiedon jos käyn terkkaris kertoo jotaki..?

Masentuneen on AINA vaikea hakea apua! Ja mitä pahempi masennus, sitä vaikeammaksi kaikki aloitekykyä vaativa muuttuu! Siksi ei pidä jäädä odottelemaan!

Kerrot heille saman mitä olet kertonut meille! Ja jos ei aikaa meinaa herua niin karju niille korvaan että ET JAKSA olla, et hoitaa lasta ja että tulevaisuutta ei ole vaan pelkkää tyhjää! Sano että olet ihan lopussa!!! Väännä se niille ajanvarausmuijille rautalangasta mutta älä helkkari anna periksi ennenkuin olet hoitoa saanut!