Ootko yksinäinen? Miksi?

[kiss]

Mä olen. Erottiin kohta 2 vuotta sitten, eikä sen jälkeen oo ollut mitään miehiä. Kaikki mun kaverit on eri elämäntilanteessa (niillä ei oo lapsia mutta on miehet) tai muuten vaan kiireisiä omissa menoisaan. Arkisin oon yleensä aina kahdestaan mun pojan kanssa, tai sit nähdään mun äitiä. Viikonloppuna silloin tällöin nähdään jotain puistokavereita tms... Mutta silloin kun poika on isällään, niin kuin nyt, olen tosi yksinäinen....

 

[ninaTT]

Oon ja en.

Paljon on rakkaita ihmisiä ympärillä, nytki mut ympäriouhuttiin jäämään keskelle ei mitään viikoks ihmisjoukon sekaan. Ei edes asuta kahdestaan lapsen kanssa.

Silti olen aina ollut ja (kyynisesti) alkaa tuntumaan siltä että tulen aina olemaan yksin tietyllä tasolla. En pysty enkä jaksa uskoa että tästä maailmasta löytyis joku joka olis niin samanlainen (ja silti vähän erilainen) kun minä että sen kanssa vois oikeasti jakaa elämäni.

Ystäviä ja perhettä on, nyt on oma lapsikin, välillä jotain parisuhdetta, mutta semmonen oikea elämänkumppani jonka kanssa vois yhdessä matkata läpi elämän, se puuttuu. Ja joka eron jälkeen, joka kerta kun huomaa että ei tämäkään ollut se, sattuu. Sattuu paljon, ja yksinäisyys oikein lyö ilmat pihalle.