Ootteko te muut miten samanlaisia/erilaisia miestenne kans?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja IhanaValo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

IhanaValo

Vieras
Oon vaan mietiskellyt, että mikähän ihme meijät tuon miehen kans on tuonut yhteen.
Tai no, sillon teininä samoissa porukoissa pyörittiin..mies suuna päänä koko ajan ja mie vaan kuuntelijan roolissa siinä joukossa.

Tuntuu, että meillä on ihan eri kiinnostuksen/tykkäämisen kohteet, esim.leivän päälle mies laittaa aina kurkkua, mie en oikeen osaa kurkkuu syödä leivän päällä.
Suklaat/joulukonvehdit, ihan eri maku..mies tykkää minttusuklaasta ku hullu puurosta ja mie en.
Muutenkin karkkimaku, miehelle hedelmäkarkit ja miulle salmiakki/suklaa in.
Mie niin viluinen, että sukat pakko olla melkeen aina, mies ei pidä kuin pakon edessä. Sama juttu esim.pitkien kalsareiden kans.
Ja siinä kun miehen on pakko tehdä koko ajan jotain, ei pysty vaan olemaan niin mie voin ja haluankin välillä ihan vaan olla ja tuumailla asioita.

Ootteko te miettineet tämmöisiä? Ootteko enempi saman- vai erilaisia?
 
Ollaan kaiketi pääosin erilaisia. Mä olen idealisti, jolla pää pursuaa erilaisia tapoja itsensä toteuttamiselle. Oon hajamielisyyteen taipuvainen taivaanrannanmaalari, toisaalta temperamenttinenkin. Mies on käytännön- ja maanläheinen, tasainen ja rauhallinen. Luotettava ja sydämellinen ihminen. Toimii mun hyvin ideoitteni toteuttavana osapuolena :D
 
No ollaan me. Mies on hyvin rauhallinen ja hidas käänteissään (miettii pitkään ennenkuin päättää mitään), mä taas oon spontaani ja tosi ailahtelevainen tekemisissäni.
Arkijutuissa ollaan joissain erilaisia, joissain samanlaisia mutta on meillä myös isoja näkemyseroja mm. ekologisuudesta jne.
 
Meillä samanlaista on huumorintaju, tulevaisuuden suunnitelmat ja toiveet, lempipuuhat ym. Luonteissa ja tempperamentissa on eroja, oon pikaisempi ja kiukuttelen, mies on rauhallisempi. Musta on tullu vilukissa, mies on kotona kalsareissa (kun on lämmin).

Aika hyvin tultiin heti juttuun, sen verran yhteistä ja samanlaista meissä, mutta ei olla ehkä ihan samasta puusta kuitenkaan :D Tuo huumorintaju oli aika iso juttu, samoille asioille nauretaan ja samoista jutuista tykätään.
 
Mies kammoaa tofua (josta mä tykkään), ei siedä viherpiiperrystä (jota mä harrastan) eikä suostu käyttämään julkista liikennettä (busseja, ratikoita tai metroa).

Mä nukkuisin talvellakin ilman vaatteita ikkuna auki, mutta mies sulkee ikkunan (ja käyttää t-paitaa).
 
Me ollaan miehen kanssa kuin kolikon kaksi puolta; toisaalta niin samasta "valettuja" (= perusasiat kuten moraali, uskomukset, mielipiteet tärkeistä jutuista ym. ovat 100% identtisiä), toisaalta kuin yö ja päivä (= tapa käyttäytyä, pohtia ja tehdä, tempperamentti). Minulla on lähes valkoinen iho, miehellä hyvin ruskettunut. Olemme yhtä pitkiäkin! :D
 
taasen pelottavan samanlaisia. monesti toinen aloittaa lauseen niin toinen lopettaa sen. tai kun sanoo jonkun asian niin toinen sanoo että mietein juuri sitä samaa.
Musiikkimaku, ruokamaku, sisustusmaku jne on samanlaiset. Samanlainen huumorintaju jne.
 
No nyt kun oikeasti rupeaa miettimään, niin ollaan vähän turhankin samanlaisia. Huumorintaju yhtä kieroon kasvanut molemmilla, molemmat melko epäsosiaalisia ja yhtä lapsenomaisia. Telkkarista molemmat tuijottaa ties mitkä myytinmurtajat ja hullut japanilaiset ja illat saattaa kulua ratkoen sudokuja :) Eipähän tarvii riidellä juuri mistään.
 

Yhteistyössä