M
mönkijä
Vieras
Mä sain taas täs kuulla ystävältäni,et opetan lapseni rantuiksi.
No tilanne on se,et minä itse en ikinä saanu sitä vaatetta tai tavaraa mitä eniten halusin tai toivoin. Vaatteet perin aina siskolta. Tai sitten saatiin aina samallaiset mut eriväriset. ja ikinä ei saatu itse olla valitsemassa. Äiti toi aina ''halvimman'' ja sitä oli pidettävä tykkäs tai ei.
No mä olen aika monesti omien lasten kans tehnyt niin,et jos jotain on pitäny ostaa.Niin annan muutaman vaihtoehdon joista valita.Tai valitaan yhdessä lapselle mieleinen ja äidin kukkarolle sopiva. Samalla tulee ko lapsen kans kahden keskeistä aikaa ja samalla opin tuntemaan lasta. (meillä suht iso perhe)
Selitin ystävälleni,et etsimme pojalle takkia melkomonesta kaupasta et löyty sopiva. Ystäväni kauhisteli,et miksi opetan lapseni rantuksi,et eihän heille sit mikään koskaan kelpaakkaan
Olin eka et ööö joo. Enkä osannu sanoa mitään oikeen.
Aika hyvin tiedän jo minkälaisesta kukin lapsi tykkää,et osaan jo ostaa ilman et lapsi olis matkasakaan.
Mut olen itse vaan miettiny monesti,et yritänkö mä miellyttää vaan lapsia sillä,et ostan mitä haluavat? Vai korvaanko mä lapsuuteni epäkohtia sillä kun en itse saanu koskaan päättää?
Mitään hullutuksia en osta. Et en mä mihin tahasa ala. Tai käytä rahaa järenköyhästi.
Mielipiteitä kiitos.
No tilanne on se,et minä itse en ikinä saanu sitä vaatetta tai tavaraa mitä eniten halusin tai toivoin. Vaatteet perin aina siskolta. Tai sitten saatiin aina samallaiset mut eriväriset. ja ikinä ei saatu itse olla valitsemassa. Äiti toi aina ''halvimman'' ja sitä oli pidettävä tykkäs tai ei.
No mä olen aika monesti omien lasten kans tehnyt niin,et jos jotain on pitäny ostaa.Niin annan muutaman vaihtoehdon joista valita.Tai valitaan yhdessä lapselle mieleinen ja äidin kukkarolle sopiva. Samalla tulee ko lapsen kans kahden keskeistä aikaa ja samalla opin tuntemaan lasta. (meillä suht iso perhe)
Selitin ystävälleni,et etsimme pojalle takkia melkomonesta kaupasta et löyty sopiva. Ystäväni kauhisteli,et miksi opetan lapseni rantuksi,et eihän heille sit mikään koskaan kelpaakkaan
Aika hyvin tiedän jo minkälaisesta kukin lapsi tykkää,et osaan jo ostaa ilman et lapsi olis matkasakaan.
Mut olen itse vaan miettiny monesti,et yritänkö mä miellyttää vaan lapsia sillä,et ostan mitä haluavat? Vai korvaanko mä lapsuuteni epäkohtia sillä kun en itse saanu koskaan päättää?
Mitään hullutuksia en osta. Et en mä mihin tahasa ala. Tai käytä rahaa järenköyhästi.
Mielipiteitä kiitos.