Lapsille saisi tosiaankin painottaa, miten koiraa lähestytään. Meille kävi näin: Olin vanhemman (aran) koirani kanssa lenkillä kun yhtäkkiä pimeällä tiellä, pimeästä okt:n pihasta, korkean lumipenkan takaa ryntää lapsi ja juostessaan kohti huutaa, saako silittää. Okei, hän kysyi, se meni oikein, mutta mikään muu ei sitten mennytkään. Koira oli sen näkönen et sai varmaan sydärin... Minä "takavarikoin" koirani selkäni taa, ja nostin käteni erittäin torjuvaan asentoon samalla kiljaisten "älä tule yhtään lähemmäs!". Lapsi oli sen näköinen, että juoksi varmaan itkien kertomaan äitilleen miten paha täti komensi... Mutta parempi niin, kuin että se lapsi olisi rynnännyt/päässyt suoraan koiran iholle...
Toinen on sitten nämä "aikuiset" miehet...... oltiin taas lenkillä vanhemman kanssa yksi kaunis kesäaamu kun koira yhtäkkiä hermostuu. Sitten kantautui jo minunkin korviini, että takaa tuli pyöräilija lujaa kohti samalla huutaen mun koiralle: "käy kii, käy kii!".... Siis mitä niiden päässä oikeen liikkuu??? Vai liikkuuko yhtään mitään? Ko. koira on keskikokoinen (50 cm, 25 kg) luppakorvainen seropi... Tekeekö tuo ulkonäkö sen, että ne luulee että tuo ei käy kii? Siis eihän se ole ikinä ketään purrut, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö se purisi, jos tilanne niin sen mielestä vaatisi, ja jos minä en ehtisi väliin... Miksei ihmiset tajua, että mikään ei tee pahempaa jälkeä kuin peloissaan/viimeisenä keinonaan pureva koira!