Täällä yksi opiskelija, joka on törmännyt ap:n asenteeseen niin monia kertoja, että alkaa jo väsyttää. Puolustaudunpa kuitenkin.
Opiskelen kätilöksi. Meidän koulussa luennoilla ei ole pakollista läsnäoloa. Luentoja on teoriajaksoilla 6-10 tuntia päivässä, lisäksi samaan aikaa on käytännön harjoitustunteja, joihin on 100% läsnäolopakko sekä kursseihin liittyvää itsenäistä työtä, jotka on myös pakollista. Jos luennoilta jäisi pois, niin asioiden opiskeluun itsenäisesti menisi todennäköisesti kaksi kertaa kauemmin. Teoriajaksojen jälkeen alkaa työharjoittelujaksot, joissa opetettu tieto pitäisi osata ottaa käytäntöön. Mahdotonta, jos tunneilta/tehtävistä on lintsattu.
Käytännön harjoittelussa läsnäolopakko on taas 100%. Harjoittelu on niin fyysisesti kuin henkisesti rankkaa. Tunteja tehdään viikossa min 40, jos olet yhdenkin sairaana, niin korvaat sen. Sen lisäksi, että saat tunnit täyteen, huolehdit että saat varmasti hoidettua tarvittavan määrän synnyttäneitä, vastasyntyneitä, raskaana olevia, synnytyksen avautumis- ja ponnistusvaiheita, vastasyntyneitä tehopotilaita ym. Mikäli merkintöjä puuttuu, harjoittelua jatketaan kunnes määrät täyttyy.
Useimmat meistä tekevät lisäksi harjoittelun kolmityövuoroista riippuen aamu-, ilta- ja viikonloppukeikkaa hoitoalalla, saadakseen lisärahaa 290 suuruisen opintotuen lisäksi sekä saadakseen ns. jalan oven väliin.
Koulunkäynnin yhteydessä tehdään ns. omalla ajalla vielä kouluun kuuluvia töitä ja projekteja, joista eniten aikaa vienee opinnäytetyö.
Nyt neljän vuoden opiskelukokemuksella ja sitä ennen työelämässä olleena voin vertailla ja sanoa helposti, että kyllä opiskelu on tuplasti tai jopa triplasti rankempaa kuin pelkkä töissä käynti. Innolla odotan itse sitä, että saan paperit ulos koulusta ja pääsen 'laiskottelemaan' työelämään; saa vain käydä töissä ja kaikki muu on omaa aikaa!
Itse kyllä ehdin miehen kanssa yhdessä siivoamaan kotiakin, vaikka koulun ja töiden lisäksi hoidettavana on kolme lasta, rakennusprojekti, omat vanhemmat ja lemmikkieläimet. Silti ymmärrän hyvin niitä, joiden aika ja voimat ei yksinkertaisesti riitä tähän kaikkeen.
Ap, kysyit, että jos opiskelijat kerta ovat noin kiireisiä, niin osaatko kertoa, miksi 30-40v ikävaihetta sanotaan ruuhkavuosiksi?
Ensinnäkin, kaikki opiskelijat eivät nykypäivänä ole niitä 19-vuotiaita. Ei vaikka siltä näyttäisivätkin.
Toiseksi, jos et vielä ymmärrä miksi opiskelijat ovat niin kiireisiä, niin lue tekstini uudestaan niin jospa sitten tiedät...
