M
miksi ihmeessä
Vieras
Olemme vähän alle 30-vuotias pariskunta, molemmilla vielä yliopisto-opinnot kesken, kesällä menimme naimisiin. Aika monen suusta kuule tuon älyvapaan lausahduksen siitä, miten meidän pitäisi alkaa välittömästi hankkia lapsia kesken opintojen, sillä "opiskella ehtii myöhemminkin vaikka miten, mutta lapsia välttämättä ei".
Eli opinnot vaan tauolle ja lapsentekoon? Kyllähän opiskelijavanhempien tuilla pärjäilee mukavasti ja helposti, sekä opiskelee siinä sivussa tutkintoa, jonka opinnoista huomattava osa on läsnäolopakollisia. Joo...
Varsinkin minulle (kuten yleensä pariskunnan naispuoliselle) on tätä näkökantaa tuputettu. Noh, emme ole lapsia nyt hankkimassa, mutta mua ihmetyttää tuollaiseen kannustaminen todella paljon. Eri asia tietysti, jos itse haluaa tehdä ne lapset just opiskeluaikana, mutta muuten en ymmärrä.
Millä tavalla on tavoiteltavampaa jäädyttää opinnot tai ainakin vaikeuttaa niitä huomattavasti, kituutella vähällä rahalla kädestä suuhun kuin tehdä tutkinto rauhassa loppuun, mennä töihin ja perustaa perhe sitten, kun siltä tuntuu ja on varaakin siihen? Syyksi ei todella käy se, että opiskeluaikana lisääntyneet olisivat sitten työnhaussa paremmassa asemassa, sillä eihän se ihan niinkään mene.
Molempien suvusta löytyy näin ajattelevia (mm. anoppi). Tulee suunnaton ärsyyntyminen, että eikö muka millään muulla ole väliä kuin lapsen teolla, emmekö saa vaatia elämälaatua ja rauhaa tehdä asioita yksi kerrallaan? Eikö hyvinvointimme merkitse mitään, kun pitäisi väkisin hankkiutua tuollaiseen tilanteeseen?
Eli opinnot vaan tauolle ja lapsentekoon? Kyllähän opiskelijavanhempien tuilla pärjäilee mukavasti ja helposti, sekä opiskelee siinä sivussa tutkintoa, jonka opinnoista huomattava osa on läsnäolopakollisia. Joo...
Varsinkin minulle (kuten yleensä pariskunnan naispuoliselle) on tätä näkökantaa tuputettu. Noh, emme ole lapsia nyt hankkimassa, mutta mua ihmetyttää tuollaiseen kannustaminen todella paljon. Eri asia tietysti, jos itse haluaa tehdä ne lapset just opiskeluaikana, mutta muuten en ymmärrä.
Millä tavalla on tavoiteltavampaa jäädyttää opinnot tai ainakin vaikeuttaa niitä huomattavasti, kituutella vähällä rahalla kädestä suuhun kuin tehdä tutkinto rauhassa loppuun, mennä töihin ja perustaa perhe sitten, kun siltä tuntuu ja on varaakin siihen? Syyksi ei todella käy se, että opiskeluaikana lisääntyneet olisivat sitten työnhaussa paremmassa asemassa, sillä eihän se ihan niinkään mene.
Molempien suvusta löytyy näin ajattelevia (mm. anoppi). Tulee suunnaton ärsyyntyminen, että eikö muka millään muulla ole väliä kuin lapsen teolla, emmekö saa vaatia elämälaatua ja rauhaa tehdä asioita yksi kerrallaan? Eikö hyvinvointimme merkitse mitään, kun pitäisi väkisin hankkiutua tuollaiseen tilanteeseen?