Vika on mainonnassa, se saa ihmiset ostamaan kokoajan uusia tuotteita. Ennen tuotetta pidettiin niin kauan kuin sitä pystyi korjata tai se pysyi ehjänä. Nyt ostetaan uusi vain sen takia, kun parempi malli on tullut markkinoille.
Mainontaan syydetään vuodessa 400 miljardia euro, eli mieletön summa.
Tuo summa vastaa viisinkertaisesti rikkaiden maiden kehitysapua.
Puolella tuosta summasta saataisiin kouluun kaikki ne 100 miljoonaa lasta, jotka eivät käy koulua. Saataisiin kaikille terveydenhuolto, poistettaisiin nälkä elvyttämällä viljelysmaat ja vähennettäisiin köyhyyttä merkittävästi.
Eipä taida nyky perheenäiti miettiä sitä, että ostamalla lapselleen kännykän, samalla tulee ruokkineeksi sotaa Afrikassa ja aiheuttaneeksi sen, että jopa alle 8 vuotiaat lapset joutuvat tekemään työtä hengenvaarassa kaivoksissa, sen sijaan että pääsisivät kouluun.
Tuolla on maailman rikkain maaperä. Silti siitä ei jää yhtään mitään paikallisille. Suuryritykset saavat jättmäiset voitot, yli tuhat kertaiset.
Tuon takia lapsien vanhemmat tapetaan ja lapset laitetaan raatamaan aikuisten töihin aamusta iltaan saamatta mitään muuta kuin pitää elämänsä.
Tuolla lapsien panoksella sitten elektroniikkavalmistajat saavat raaka-ainetta tuotteisiinsa, jotka sitten myydään kuluttajille. Hallitukset ja poliitikot kannustaa kuluttajia ostaamaan noita tuotteita, koska sen varaan on koko talous rakennettu. Koko talous pyörii turhien pitkälti kärsimysten varassa ja se kaikki salataan ja piilotetaan, vaikka se on tiedossa.
Kuinka moni oikeasti miettii kaupasta elektroniikkaa ostaessa, että pieni, juuri kouluikään tullut lapsi, on joutunut aiheettomasti aamusta iltaan kärsimään tuon tuotteen eteen.
Meidän pitäisi olla kaikki veljiä ja siskoja keskenään. Onhan meillä jokaisella samat isovanhemmat. Miksi silti tuo epäarvoisuus, epäarvoisuus joka johtuu siitä, että me halutaan hetki nauttia elämästä muiden kustannuksella ennenkuin kuollaan pois?
Tuo perintö sitten jaetaan ja opetetaan lapsillemme, jotka jatkavat samaa oravanpyörää.
