Tämä haasteenosa osui kerrankin kohdalleen oikeaan aikaan. Olenhan minä viettänyt nyt pian kaksi viikkoa sohvannurkassa tyynykasana ja virallisesti olen toipilas vielä muutaman kuukauden ajan jos kohta joka päivä lähempänä arkiminääni.
On siis hyvä hetki miettiä sitäkin, mikä edesauttaa palautumista ja luo hyvinvointia.
Vastauksella on kaksi puolta. Ensin se helpompi eli fyysinen. Voin fyysisesti paremmin, jos pidän kiinni joistain vuosien varrella omiksi tulleista jutuista.
- Eli ensinnäkin käyn aamuisin ulkona. Jos haluaa oikein venyttää termin sisältöä, sitä voi kutsua aamulenkiksi. Itse en en sitä moiseksi miellä vaan lähennä heräämisen hakemiseksi aamu kuulaudesta. Tavallisesti kierrän pururadallatalon takana 3 kilsaa. Joskus vähemmän, joskus hyvin harvoin enemmän. En juokse enkä edes lyllerrä kiivaasti, kuljen vain. Vaellan metsäreitin ja vaellan ajatuksissani.
- Toinenkin voin paremmin juttu liittyy liikuntaan. Vesi on minun elementtini ja voin parhaiten jos käyn säännöllisesti uimahallilla. Raskausaikoina vielä useammin kuin muulloin.
- Ruokailussa en ole ortodoksinen, mutta huomaan kyllä voivani huonommin jos vihannesten osuus jää alle oman rajani.
- Uni toimii minulle toisin kuin muille. Voin parhaiten jos nukun noin 4,5 h yössä. Sitä vähemmän niin väsyn, sitä enemmän niin väsyn.
Henkisesti tarvitsen hyvinvointiini aikaa niin itselle kuin läheisille. Puoliso,lapset ja lapsenlapset ovat iso hyvinvoinnin lähde.
Tarvitse aikaa myös omalle epäluovuudelleni. Runoja ja sanoja ei saa sulkea liian pitkäksi aikaa sisälleen, puhumattakaan kuvista. Moinen nostaa paineita ja tekee kohta poksahdan-olon. Arkeen on siis ohjelmoitava tarpeeksi aikaa wordille, kynille ja pensseleille.
Tietty määrä ns. älyllistä stimulanssia pitää minut toimivana arjen rutiineissa. Siksi en onnistu kotiäitinä ja toisaalta en usko voivani koskaan luopua opiskelusta. Oivalluksen hetket tuottavat endorfiinia ja masennuksen uhatessa tartun kaksin käsin erikoisreseptiini:
Kun itsellä paha olo (surua tai ahdistusta), paras keino sen karistamiseen on auttaa muita, joko fyysisesti tai henkisesti.
Mites teillä muilla?
On siis hyvä hetki miettiä sitäkin, mikä edesauttaa palautumista ja luo hyvinvointia.
Vastauksella on kaksi puolta. Ensin se helpompi eli fyysinen. Voin fyysisesti paremmin, jos pidän kiinni joistain vuosien varrella omiksi tulleista jutuista.
- Eli ensinnäkin käyn aamuisin ulkona. Jos haluaa oikein venyttää termin sisältöä, sitä voi kutsua aamulenkiksi. Itse en en sitä moiseksi miellä vaan lähennä heräämisen hakemiseksi aamu kuulaudesta. Tavallisesti kierrän pururadallatalon takana 3 kilsaa. Joskus vähemmän, joskus hyvin harvoin enemmän. En juokse enkä edes lyllerrä kiivaasti, kuljen vain. Vaellan metsäreitin ja vaellan ajatuksissani.
- Toinenkin voin paremmin juttu liittyy liikuntaan. Vesi on minun elementtini ja voin parhaiten jos käyn säännöllisesti uimahallilla. Raskausaikoina vielä useammin kuin muulloin.
- Ruokailussa en ole ortodoksinen, mutta huomaan kyllä voivani huonommin jos vihannesten osuus jää alle oman rajani.
- Uni toimii minulle toisin kuin muille. Voin parhaiten jos nukun noin 4,5 h yössä. Sitä vähemmän niin väsyn, sitä enemmän niin väsyn.
Henkisesti tarvitsen hyvinvointiini aikaa niin itselle kuin läheisille. Puoliso,lapset ja lapsenlapset ovat iso hyvinvoinnin lähde.
Tarvitse aikaa myös omalle epäluovuudelleni. Runoja ja sanoja ei saa sulkea liian pitkäksi aikaa sisälleen, puhumattakaan kuvista. Moinen nostaa paineita ja tekee kohta poksahdan-olon. Arkeen on siis ohjelmoitava tarpeeksi aikaa wordille, kynille ja pensseleille.
Tietty määrä ns. älyllistä stimulanssia pitää minut toimivana arjen rutiineissa. Siksi en onnistu kotiäitinä ja toisaalta en usko voivani koskaan luopua opiskelusta. Oivalluksen hetket tuottavat endorfiinia ja masennuksen uhatessa tartun kaksin käsin erikoisreseptiini:
Kun itsellä paha olo (surua tai ahdistusta), paras keino sen karistamiseen on auttaa muita, joko fyysisesti tai henkisesti.
Mites teillä muilla?
