osaatko pitää kulissit yllä?

[Sleepis]

No mä oon kai sit sen verta Dillinger, että mun kuuppa tosiaan leviää jos mä en asioita saa lärpättää ulos jotka sisintä painaa.... Hyvin usein saa kyllä tuon huomata, että ketään ei kiinnosta tai jos oot jonkun asian kertonut niin kai sitä tavallaan odottaa toiselta jonkinlaista reaktiota jatkossakin, että hei, sulla meni aika heikosti, miten sä nykyisin voit... Niitä kysymyksiä aika harvoin kuulee, mutta sitten tulee taas uus ahdistus joka mun on pakko purkaa jollekulle, että itsellä on taas helpompi olla ja hengittää.
Ja aika moni tietää mulle paskoista sattuneista asioistakin, mä ajattelen asian niin, että jos se jollekulle tuottaa hyvää mieltä, että saa vasikoida asiat eteenpäin niin onnea ja menestystä valitsemalleen tielle. Mä en kuitenkaan menneisyydelle mitään voi ja kaikesta en oo ylpee ja jos se jota kuta niin paljon rassaa, että kehtaa tulla mulle niistä vielä laukomaan jos on jostain jotain kuullutkin niin sit se on sillälailla, en mä sillekkään mitään voi. Elämä on.... mutta on vain pakko yrittää.....
Niin paskana ja pohjalla on joskus tullut oltua, että mä koitan pitää kuuppani kasassa, vaikka mikä ois.... ja jos se vaatii sen, että tulee kerrottua asioita ihmisille jotka ei oo ees niistä kiinnostuneita niin voi voi... yleensä löytyy aina joku joka kuitenkin on jossain määrin kiinnostunut ja joku joka välittää ja se on se mistä mä aion pitää tiukasti kii.

 

[Keittiönoita]

Osaan, mutta en ajattele sen, että käyn kaupassa, laitan ruokaa, pesen pyykit, käyn töissä tienatakseni perheelleni leivän jne olevan "kulissien ylläpitämistä". Pikemminkin se on meidän perheen eloonjäämistaistelua ja mun on se pakko tehdä, koska kukaan muukaan ei sitä puolestani tee...ihan sama, miten väsynyt, sairas, masentunut tai voimaton olen itse.

 

[maatiainen]

osaan, on tullut sen verran harjoitusta :/

 

[vieras]

voitko elää kaksoiselämää niin että välttämättä kukaan ulkopuolinen ei näe kuinka paha sinulla on olla omassa elämässäsi tai liitossasi?

tää on oikeesti taitolaji, koota itsensä kun lähtee pihalle tai puhelin soi, mutta kun kotona on yksin niin kaikki romahtaa. ja minä perussuomalainen en osaa puhua miltä sisällä tuntuu niin en osaa edes ottaa puhelinta käteen ja soittaa lääkärille aikaa, koska en vain halua kertoa siellä kuinka paha minulla on olla ja mitä kaikkea paskaa ajattelen pääni sisällä

En osaa sanoa itsestäni, mutta hae itsellesi ammattiapua. Joohan? Voimia oikein kovasti!!!!

 

[Cathryn]

Osaan. Ja monesti on ihmisten ilmoilla osittain paljon parempi mieli OIKEESTIKKIN, maiseman vaihto kotiympyröistä (esim. kerhot) jo auttaa.

Mutta kyllä hymyilen ja puhua pälpätän ihmisille, oli miten paska fiilis tahansa. Usein sitä enemmän, mitä pahempi olo. :/

En tiä, ehkä se on selviytymiskeino, että osaa peitellä pahaa oloo ja siten ei ookkaan hetkeen enää sitä pahaa oloa. Mutta kun tullaan kerhosta välillä kotiin, niin välillä helvetti irtoo ja tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. :ashamed: :/

 

[Kulissien takana]

Osaan pitää kulissit yllä, jopa niin hyvin että osaan myös ilmaista halutessani negatiivisia tunteita ja teen sen rohkeasti jos tahdon. Itsetuhoista se on, todella itsetuhoista. Näytelmää koko elämä.

 

[mam]

Miksi te aina tarvisette pilleriä ja lääkäriä? Eikö hyvä ystävä olisi parempi? Kun menet lääkärille hän kuuntelee sinua maksimissaan 15 minuuttia ja määrää lääkkeet. Mitä se auttaa?

Ole avoin, mene ihmisten pariin. Harrasta. Hommaa ystäviä ja kavereita, kutsu naapureita ja puoli tutuja kylään, menkää ostoksille jne. kaikkeen mahdolliselle. Voin sanoa että auttaa.

 

[vieras]

oikeesti !

 

[vieras]

Miksi te aina tarvisette pilleriä ja lääkäriä? Eikö hyvä ystävä olisi parempi? Kun menet lääkärille hän kuuntelee sinua maksimissaan 15 minuuttia ja määrää lääkkeet. Mitä se auttaa?

Ole avoin, mene ihmisten pariin. Harrasta. Hommaa ystäviä ja kavereita, kutsu naapureita ja puoli tutuja kylään, menkää ostoksille jne. kaikkeen mahdolliselle. Voin sanoa että auttaa.

Haluaisin todellakin ystäviä!!!! Se ei vaan ole helppoa....

 

[vieras]

Miksi te aina tarvisette pilleriä ja lääkäriä? Eikö hyvä ystävä olisi parempi? Kun menet lääkärille hän kuuntelee sinua maksimissaan 15 minuuttia ja määrää lääkkeet. Mitä se auttaa?

Ole avoin, mene ihmisten pariin. Harrasta. Hommaa ystäviä ja kavereita, kutsu naapureita ja puoli tutuja kylään, menkää ostoksille jne. kaikkeen mahdolliselle. Voin sanoa että auttaa.

mä tarvitsisin ainakin sitten 24/7ystävän, joka ottaisi aina kiinni kun tipun. joten lääkkeet olkoon mun ystävä.

 

[Taare-]

Miksi te aina tarvisette pilleriä ja lääkäriä? Eikö hyvä ystävä olisi parempi? Kun menet lääkärille hän kuuntelee sinua maksimissaan 15 minuuttia ja määrää lääkkeet. Mitä se auttaa?

Ole avoin, mene ihmisten pariin. Harrasta. Hommaa ystäviä ja kavereita, kutsu naapureita ja puoli tutuja kylään, menkää ostoksille jne. kaikkeen mahdolliselle. Voin sanoa että auttaa.

jep, oliko tässä ammattilaisen diaknoosi? tiedätkö sinä mitä on rämpiä masennuksen kanssa kun elämässä ei ole enää mitään muuta tunteita kuin paha olo ja kuoleman toivo?
joillekkin nuo lääkkeet tuo sen ensiavun jonka voimalla sitä pahaa oloa aletaan purkamaan

 

[Cathryn]

Miksi te aina tarvisette pilleriä ja lääkäriä? Eikö hyvä ystävä olisi parempi? Kun menet lääkärille hän kuuntelee sinua maksimissaan 15 minuuttia ja määrää lääkkeet. Mitä se auttaa?

Ole avoin, mene ihmisten pariin. Harrasta. Hommaa ystäviä ja kavereita, kutsu naapureita ja puoli tutuja kylään, menkää ostoksille jne. kaikkeen mahdolliselle. Voin sanoa että auttaa.

Hyvä sellasen puhua, joka ei itse sitä elä. :headwall:
Ja niistä pillereistä: Ne yleensä ovat mielialalääkkeitä, jotka nostavat mielen laadun sille normaalille tasolle, jos ei kaikista yrityksistä ja ponnisteluista huolimatta paha olo väistykkään vaan paha olo on jatkuvaa ja haittaa jokapäiväistä elämää.

 

[Keittiönoita]

Miksi te aina tarvisette pilleriä ja lääkäriä? Eikö hyvä ystävä olisi parempi? Kun menet lääkärille hän kuuntelee sinua maksimissaan 15 minuuttia ja määrää lääkkeet. Mitä se auttaa?

Ole avoin, mene ihmisten pariin. Harrasta. Hommaa ystäviä ja kavereita, kutsu naapureita ja puoli tutuja kylään, menkää ostoksille jne. kaikkeen mahdolliselle. Voin sanoa että auttaa.

Mä en usko, että kovinkaan monen ystävän hartiat kestäisi sitä painon taakkaa, mitä masentunut ihminen ystävälleen asettaisi, jos alkaisi käyttää ystäviään terapeutteina.

 

[merenneitonen]

Ehkä osaisin, mutten halua. Kyllä mä tykkään päästä purkamaan murheita, silloin kun niitä on, siskoille tai ystävälle.

Ei se siskosi sua takuulla ainakaan hylkää, vaikka kaverit olisivatkin vuosien aikana kadonneet. Soita siskolle ja pyydä anteeksi, ja juttelet vaikka hänelle sitten pahasta olostasi. Se helpottaa!

 

[Mrs Bean]

Kyllähän tuo onnistuu...Oon vähä tuon Tumpulan kaa samoilla linjoilla, et ei edes "viitsi" enää avautua, ku on huomannu, et ketään ei tosiaan kiinnosta tai jos kiinnostaa, niin korkeintaan sen verran, että pääsee kertomaan tarinaa eteenpäin. :headwall: Ja oon mä huomannu sen itestänikin, et enpä mä kellekkään niitä syvimpiä ajatuksia tai yleensäkkään omassa elämässä tapahtuneita paskoja juttuja kerro...Eikä löydy yhtään ystävää kuka tietäis musta suunilleen kaiken...Sellast "bestist" minkä kaa jaetaa kaikki...juu knouuu. :| Kai se on tavallaan harmi, mut kaikkeen tottuu ajanmyötä... :/

Tää on taas kun mun suusta..

 

[maatiainen]

Miksi te aina tarvisette pilleriä ja lääkäriä? Eikö hyvä ystävä olisi parempi? Kun menet lääkärille hän kuuntelee sinua maksimissaan 15 minuuttia ja määrää lääkkeet. Mitä se auttaa?

Ole avoin, mene ihmisten pariin. Harrasta. Hommaa ystäviä ja kavereita, kutsu naapureita ja puoli tutuja kylään, menkää ostoksille jne. kaikkeen mahdolliselle. Voin sanoa että auttaa.

Mä en usko, että kovinkaan monen ystävän hartiat kestäisi sitä painon taakkaa, mitä masentunut ihminen ystävälleen asettaisi, jos alkaisi käyttää ystäviään terapeutteina.

Mulle on käynyt juuri noin.. Ensin se ainoa silloinen ystävä sanoo, kerro vaan - kyllä mä kuuntelen..Mutta kun sitten olen kertonut osan asiasta, alkaa välimatka kasvaa ja kasvaa...Ja mikä pahinta,sain puukkoa selkään,kuulin ne asiat jotka ystävälleni kerroin kyliltä takaisin,hieman lisä väriä saaneena..Siispä tein päätöksen:en kerro kellekkään..

 

[Tipunen harmaana]

Osaan, valitettavasti.

 

[Heili Karjalasta]

Hyvin olen semmoset näyttelijän lahjat saanut aikoinaan kehitettyä.. Onneksi enää ei tarvitse olla mitään muuta kuin mitä itse on. Ei tarvi olla reippaampi ja rohkeampi vain siksi, että muilla ois helpompaa elämässä. Eikä tarvi muutenkaan olla mitään muuta kun mitä on. B)

 

[Dietorelle]

varmaan osaisin pitää kulissia,mutta en pystyisi.
mä olen liankin avoin..jälkikäteen välillä harmittaa kun muille kertonut taas kaikki. varsinkin jos joku siten luulee tuntevansa sut ja tietävänsä sun elämäs jos jotain kertonut.

Voimia teille kaikille ketä kamppailette :hug: kyllä se aurinko vielä paistaa

 

[ihkuraksupoksu]

En. Mulla alkaa tahtomattanikin näkyä hyvin äkkiä se sisäinen paha olo ulospäin ainakin just läheisimpien kanssa hermostumisena helposti, ärtyisyytenä jne. Tosin sitten riippuu ihan siitä miten paljon lähipiiri välittää/tajuaa että osaavat kysyä ja sanoa ne oikeat sanat joilla mut saa purkautumaan.

 

[fanta]

En osaa, musta näkee heti päälle, kun jokin on vialle.

Mä en osaa edes puhua silloin ja julkisesti kyynelehtiminen ei tuota mulle minkäänlaisia ongelmia.

Minustakin kuulema näkee naamasta, kun on joku on huonosti, mutta ei saa minua puhumaan asioista, kuin erittäin erittäin valikoivasti. Ehkä se on jossain määrin kulissien ylläpitämistä, vaikka mieluummin kutsun sitä itsesuojeluksi.

 

[umbrella-]

En osaa, en pysty siihen.

 

[kangasajuruoho]

En osaa, musta näkee heti päälle, kun jokin on vialle.

Mä en osaa edes puhua silloin ja julkisesti kyynelehtiminen ei tuota mulle minkäänlaisia ongelmia.

Minustakin kuulema näkee naamasta, kun on joku on huonosti, mutta ei saa minua puhumaan asioista, kuin erittäin erittäin valikoivasti. Ehkä se on jossain määrin kulissien ylläpitämistä, vaikka mieluummin kutsun sitä itsesuojeluksi.

Mä taas en saa edes ajatusta niin kasaan, että voisin sen lausua.

Ja se vaihe kestää aina siihen saakka, kunnes olen käsitellyt koko jutun päässäni ja sitten kaikki onkin taas ihan okei.

Ei kulissi, ei itsesuojelua vaan se vaan on jokin "tila".

 

[tähdenlento09]

Miksi te aina tarvisette pilleriä ja lääkäriä? Eikö hyvä ystävä olisi parempi? Kun menet lääkärille hän kuuntelee sinua maksimissaan 15 minuuttia ja määrää lääkkeet. Mitä se auttaa?

Ole avoin, mene ihmisten pariin. Harrasta. Hommaa ystäviä ja kavereita, kutsu naapureita ja puoli tutuja kylään, menkää ostoksille jne. kaikkeen mahdolliselle. Voin sanoa että auttaa.

Vakavan masennuksen hoidossa niitä keskusteluhetkiä on enemmän kun vaan se yksi ja se yksikin aika on pidempi kun tuon 15min. Jos masennusta voi mielestäsi tosiaankin hoitaa vaan juttelemalla ystävien kanssa, harrastamalla ja shoppailemalla, niin voisin väittää ettet ole todellista masennusta koskaan kokenut/läpikäynyt.

Ole avoin, mene ihmisten pariin... Miten ihmessä se onnistuu jos pelkkä sängystä nouseminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa?

Vakava masennus ei ole koskaan itse hoidettavissa. Siitä kertoo lukuisat masentuneiden tekemät itsemurhat. :/

Terapia ja lääkehoito yhdistettynä on tehokkain tapa parantua.

 

[yksi äiti]

Mä en osaa esittää muuta kuin mitä olen, mutta sen verran huonosti mun pahoinvointia huomaa (piristyn aina ihmisten ilmoilla), ettei yleensä kukaan multa edes kysy mikä hätänä. Mulla ei koskaan ole ollut sellaisia ihmisiä ympärillä, jotka oikeasti tuntevat minut ja joille olisin aina voinut kertoa tunteistani. .

Peesailen.