Osaisitteko te auttaa mua, mun ajatus kiertää samaa rataa enkä osaa ajatella lasten parasta?

[mmm]

Eli kyse on lasten tapaamisista isänsä kanssa. Kerron vähän taustaa niin tiedätte olla ehdottamatta sovittuja tapaamisaikoja jotka eivät voi toimia.
Lasten isä on siis alkoholisti/lääkeriippuvainen. Ei nyt puututa tähänkään sen enempää, tapaamiset järjestetään aina niin että isä on täysin selvinpäin, ja jos ovat yötä isänsä kanssa niin se tapahtuu mummilassa jossa siis mummi ja ukki ovat. Jos isä haluaa niin meille saa tulla koska vaan(selvänä olo on ainoa ehto) lapsia katsomaan tai viedä ulos puistoon tms. Lapset ovat 4v ja 2v.

Ja sitten se ongelma. Kun nuo tapaamiset on niin epäsäännölliset. Eli nyt ovat tavanneet viimeksi 2 viikkoa sitten, joskus menee kuukausi etteivät näe. Vastaavasti joskus on noita lyhyempiä tapaamisia viikottain(todella harvinaista). Tuo 2v kyllä tietää kuka isä on, menee mielellään isän luo ja viihtyy. Mutta hän ei osaa kaivata kun ei ole isän kanssa elänyt(pieni oli 5kk kun isä lähti). Ongelma tuleekin 4veen kanssa. Hän on aina ollut isin tyttö, hänelle oli ja on vieläkin vaikeaa tuo mun ja isänsä ero, ja hän ikävöi isäänsä joka päivä. Nyt sitten on tyttö alkanut syyttää mua että kun mä en vie isin luo(vien ihan joka ikinen kerta kun isä vaan lapsia haluaa ja pystyy tapaamaan, joten siitä ei ole kiinni). Ja nyt uusin on tämä isänpäivä. tyttö ei osaa päättää haluaako antaa hoidossa askartelemansa kortin isälle, kun "ei isi edes ole mun kanssa ikinä" puhuu toisaalta kuitenkin isänpäivästä ja pyytää päästä isin luo. Välillä tulee mieleen että olisko tää helpompaa tytölle jos eivät näkisi ollenkaan? Ja tää on ihan viimenen ratkaisu, en haluaisi katkaista isän ja tytön välejä. mutta onko tää liian raskasta tytöllle kun ei näe säännöllisesti? vai tuntuuko musta tytön ikävä ja pahaolo liian raskaalle, mähän sen joudun katsomaan ja kärsin itse samalla kun tytöllä on paha olo

ja sitten. auttakaa mua, mitä mä voin tytölle sanoa noissa tilanteissa kun isää ei tavoita ja mä tiedän että sillä on putki päällä? En mä tytölle voi sanoa että viina on nyt taas tärkeämpi mutta miten 4veelle voi kertoa ettei isän poissaolo johdu tytöstä, eikä siitä ettei isä rakastaisi. millä mä selitän ja miten? enää ei mene läpi että isällä on niin paljon omia aikuisten asioita ettei ehdi vaikka haluaisi.

lasten isälle on turha puhua, tarkoittaa kyllä hyvää ja varmasti oikeasti haluaisi tavata lapsia edes hetken viikoittain, mutta kun se viina sitten vie ja putket kestää viikosta kahteen kuukauteen.

Mä tiedän, ei ois pitäny tehdä juopon kanssa lapsia. mutta ei se silloin vielä ollut juoppo, ja hyvä isä olikin... sehän tässä harmittaakin, ois helpompaa jos se ois rapajuoppo ja kohtelis lapsia huonosti niin päätös ois selvä.

 

[vieras]

ja sitten. auttakaa mua, mitä mä voin tytölle sanoa noissa tilanteissa kun isää ei tavoita ja mä tiedän että sillä on putki päällä? En mä tytölle voi sanoa että viina on nyt taas tärkeämpi mutta miten 4veelle voi kertoa ettei isän poissaolo johdu tytöstä, eikä siitä ettei isä rakastaisi. millä mä selitän ja miten? enää ei mene läpi että isällä on niin paljon omia aikuisten asioita ettei ehdi vaikka haluaisi.

lasten isälle on turha puhua, tarkoittaa kyllä hyvää ja varmasti oikeasti haluaisi tavata lapsia edes hetken viikoittain, mutta kun se viina sitten vie ja putket kestää viikosta kahteen kuukauteen.

Lastesi isä on alkoholisti/narkkari joka ei voi oikeasti rakastaa lapsiaan! Jos rakastaisi, niin saisi vieroitettua ittensä noista aineista jotta voi olla lastensa kanssa! Anteex, mutta näin se MUN MIELESTÄ vaan on!!!

Ja toisekseen... vaikka lastesi isä osallistuisi aktiivisemmin/säännöllisemmin lastesi elämään, itkisi lapsesi kuitenkin hyvin todennäköisesti isänsä perään niinä iltoina ku isä ei siellä ole!

 

[vaikeeta]

Sulla on vaikea tilanne. Tietysti "helpompaa" olisi jos tapaamiset päättyisi mutta olisiko se sitten oikein.
Meillä oli vastaava tilanne, lapset vaan 8,6 ja 3. Lapset vieraili isällään säännöllisesti ja kuvittelin kaiken olevan hyvin. Mutta sitten ensiksi vanhin alkoi käyttäytymään vihamielisesti minua kohtaan ja muutenkin käytös muuttui kaikilla.
Lopulta syykin selvisi. Isä oli tehnyt vaikka mitä hulluuksia kun lapset oli olleet siellä. Mutta isä oli sanonut että kellekkään ei saa kertoa tai äiti ei enää päästä teitä isän luo. Ja selvisi myös että lapset oli yöpyneet jonkin vieraan pariskunnan luona parikin kertaa kun isä oli lähtenyt dokaamaan. En osaa edes kuvitella sitä lasten tuskan määrää kun ovat minulta joutuneet salaamaan miljoona eri asiaa, jotka painoivat mieltä eikä minulla ollut aavistustakaan että sellasta tapahtui kun aina esitettiin että kivaa oli ja kaikki hyvin...lapset vaan olivat omituisia ja vihaisia ja siksi suorastaan pakotin lapset puhumaan..

Meillä isä ei ole ollut sen koommin mukana lasten elämässä, nyt siitä on 3 vuotta. Välit on katkaistu kokonaan, lastensuojelunkin suosituksesta.

 

[ap]

No, mä tiedän itsekin alkoholistin lapsena(ja miehen alkoholismia seuranneena) että alkoholisti kyllä rakastaa lastaan, sillä ei ole mitään tekemistä riippuvuuden kanssa joka on sairaus. Mä tiedän et on itseaiheutettu sairaus, enkä mä jaksa alkaa puolustamaan ja selittämään kenellekään sitä. jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mun mielipide perustuu päihdekuntoutuspolin ja suljetun katkon(joissa lasten isä oli vielä meidän ollessa yhdessä) henkilökunnan mulle antamaan tietoon ja apuun.

Se siitä. Mulla on semmonen olo etten saa leikkiä jumalaa ja päättää omin päin katkaista lasten ja isän suhde. Toisaalta on kamalaa katsoa kun lapsi kärsii. Ja joo, ikävöisi se kuitenkin vaikka tapaamiset olisi säännölliset. Mutta, siinä olisi se ero, että lapsi tietäisi ja voisi luottaa että niin ja niin monta yötä ja taas nähdään, ja isä voisi vaikka soitellakin lapsen kanssa ja pitää näin yhteyttä joinakin päivinä. Nyt lapsella on ikävä, ja epävarmuus koska isää näkee, ja lisäksi pelko ettei näe enää ikinä. perusturvallisuus vaarassa? tai se kyllä on tainnut isän kohdalla jo mennä, toivottavasti mä osaan antaa lapsille sen turvan mitä tarvitsee.

 

[pieras]

ja sitten. auttakaa mua, mitä mä voin tytölle sanoa noissa tilanteissa kun isää ei tavoita ja mä tiedän että sillä on putki päällä? En mä tytölle voi sanoa että viina on nyt taas tärkeämpi mutta miten 4veelle voi kertoa ettei isän poissaolo johdu tytöstä, eikä siitä ettei isä rakastaisi. millä mä selitän ja miten? enää ei mene läpi että isällä on niin paljon omia aikuisten asioita ettei ehdi vaikka haluaisi.

Isillä on (pitkäaikainen) sairaus ja tällä hetkellä hän on niin kipeä ettei hän pysty/pääse hoitamaan/näkemään sua. Näet isin taas sitten, kun hän on taas terveempi.

Ei tuo ole edes valehtelua, alkoholismi on sairaus.

Mun mielestä on hyvä, että teillä on saatu edes jotenkuten järjestettyä lasten ja isän tapaamiset .

 

[ap]

Sulla on vaikea tilanne. Tietysti "helpompaa" olisi jos tapaamiset päättyisi mutta olisiko se sitten oikein.
Meillä oli vastaava tilanne, lapset vaan 8,6 ja 3. Lapset vieraili isällään säännöllisesti ja kuvittelin kaiken olevan hyvin. Mutta sitten ensiksi vanhin alkoi käyttäytymään vihamielisesti minua kohtaan ja muutenkin käytös muuttui kaikilla.
Lopulta syykin selvisi. Isä oli tehnyt vaikka mitä hulluuksia kun lapset oli olleet siellä. Mutta isä oli sanonut että kellekkään ei saa kertoa tai äiti ei enää päästä teitä isän luo. Ja selvisi myös että lapset oli yöpyneet jonkin vieraan pariskunnan luona parikin kertaa kun isä oli lähtenyt dokaamaan. En osaa edes kuvitella sitä lasten tuskan määrää kun ovat minulta joutuneet salaamaan miljoona eri asiaa, jotka painoivat mieltä eikä minulla ollut aavistustakaan että sellasta tapahtui kun aina esitettiin että kivaa oli ja kaikki hyvin...lapset vaan olivat omituisia ja vihaisia ja siksi suorastaan pakotin lapset puhumaan..

Meillä isä ei ole ollut sen koommin mukana lasten elämässä, nyt siitä on 3 vuotta. Välit on katkaistu kokonaan, lastensuojelunkin suosituksesta.

Voi kamala, itku meinaa päästä kun ajattelee sun lasten taakkaa. Onneksi heillä tuntuu olevan fiksu äiti
Tällaisessa tapauksessa onkin parempi että välit katkaistaan.

Mun tyttö on myös kovin kiukkuinen, väsynyt ja itkuherkkä kun tulee isänsä luota. mutta olen ajatellut että se on ikävää ja tuota epävarmuutta, koska mummi ja ukki( lasten isän puolelta) ovat vastuuntuntoisia aikuisia, ja ovat itse tämän järjestelyn halunneet jotta a. isä voi tavata lapsia koska haluaa ja b jotta lapset kuitenkin ovat koko ajan luotettavien aikuisten kanssa, ihan siksi että jos jotain tapahtuu. ei kyllä ole ikinä tapahtunut.

 

[jokoko]

En ole itse alkoholistiperheestä, mutta mieheni on raitistunut alkoholisti, joten siltä kannalta osaan kertoa. Voisit mielestäni kertoa tuolle nelivuotiaalle niin kuin asia on; eli että isi on sairas. Isin sairauteen kuuluu se, että isi juo liikaa. Isi kuitenkin rakastaa häntä. Silloin kun isi juo (=on sairas), isi ei osaa huolehtia lapsista ja silloin isin luo ei voi mennä.

Koska alkoholismihan on ennen kaikkea sairaus, vaikka moni ei sitä usko. Aivokemiat on muuttuneet. Toiset raitistuu, toiset ei.

Minä en itse sanoisi että nyt on isällä 'aikuisten kuttuja', koska se antaa aivan väärän kuvan asiasta. Kannattaa olla rehellinen, perhesalaisuudet on pahimpia. Kyllä lapsi ymmärtää kun asiaa kertoo ikäsopivalla tavalla.

Käy vaikka Al-Anonissa, sieltä saat varmaan kuulla muiden kokemuksia vastaavista tilanteista. Tai netissä Al-Anon keskustelupalsta "El-Anon": http://health.groups.yahoo.com/group/el-anon/

Kannattaa käydä jo itsesikin takia!!

Voimia ja halauksia vaikeaan tilanteeseen!!

 

[jokoko]

^ ...siis aikuisten JUTTUJA, ei Kuttuja... hih

 

[nainensffaaf]

Kyllä pitää kertoa, kuten asiat on - lapselle ymmärrettävästi tosin , mutta niin, että isä juo liikaa, minkä vuoksi ei ole terve tapaamaan lapsia eikä muutakaan vastaavaa. Ja että isä rakastaa ja äiti ei voi asialle mitään ja sitten vaan keksii kivoja juttuja lapsille ja ymmärtää. Sanoo vaan että moni muukin lapsi on samassa tilanteessa ja että tapaamiset onnistuu sitten kuukauden sisään. Itse suunnittelette mukavia niin kyllä ne lapset kestää. Mulla ei lapsen isä alkoholisti ja lapsi näkee joidenkin viikkojen välein. Lapsi ei näytä kaipaavaan isää lainkaan. Meillä taitaa vaan olla niin kivaa yhdessä. Tapaamisista olen aina pitänyt kiinni, mutta ei lapsi vaan isästä puhu ja lapsi suunnittelee oma-aloitteisesti minun ystäväperheidenmme kanssa kaikkia juttuja. Minusta lapsi tuntuu onnelliselta eikä näytä kaipaavan. Katso vaan, että tapaamiset on sitten onnistuneita lapsille, ettei niistä jää traumoja. Turha antaa tavata edes kerran kuussa, jos ei kunnolla isällä ja lapsella kivaa puuhaa suunniteltu. KYllä 4 v muistaa harvemmatkin tapaamiset, jos ne on onnistuineita eikä lapsi niistä stressaa. Älä sinäkään äitinä opeta lasta huolesttumaan. Siihen hän on vielä liian nuori. Sanot, ettei ole hänen vika, että isä juo. Se on vaan isän huono puoli ja te ette voi sille mitään.