Osaisko joku kertoa...

[Ursus maritimus]

Kirjoitinkin jo tuonne 1-vuotiaan ketjuun seuraavaa:

"Täällä taasen yksi vuotias etsii päivät pitkät lattioilta jotain syötävää. Ei juurikaan leiki.
Ja sit kun minä (tai joku muu) menee keittiöön niin on heti ruokaa vailla vaikka just ois syöny. Ja vaikka koiralle laittaisin ruokaa kuppiin niin alkaa hirmuinen äksyily kun ei itse sitä saa :/
Tätä ollu nyt kuukauden. Koskahan tää helpottaa...
Ravintolasta piti lähteä kesken kaiken pojan kanssa pois kun näki ruokaa joka puolella niin alkoi mieletön huuto. Itse oli syönyt ja leipää tarjottiin mutta ei kelvannut. Tuo ruoka tuntuu olevan sellanen asia jota pitäis jotenkin "harjoittaa". Kun vaan joku viisas kertois miten. Ja että mistä tällanen voi johtua."

Kyseessä siis kuukausi sitten meille sijoitettu lapsi.

 

[Ursus maritimus]

Nosto

 

[mustikkatassu]

voisko olla et sitä lasta on pidetty nälässä? jos näin, niin aika siihen varmaan auttaa, lapsi oppii huomaamaan ettei jää ilman

 

[HuliHumppanpuli]

En tiedä, mut jotenki sitä nyt on kiusattu ruualla.... pidetty nälässä?? Voi toista

 

[Ursus maritimus]

voisko olla et sitä lasta on pidetty nälässä? jos näin, niin aika siihen varmaan auttaa, lapsi oppii huomaamaan ettei jää ilman

Empä usko. Lapsi on ollut lastenkodissa. Siellä sanottiin ettei poika jätä mitään ruokaa tähteeksi vaan syö aina kaiken. No niin tekee. Hyvähän se on että syö. Annokset vaan on sitä koko luokkaa että ihan hirvittää miten noin pieneen ihmiseen voi mahtua niin paljon. Tuntuu että mahahan siltä halkeaa.
Tietty se että lastenkodissa se ruoka-aika on ollut säännöllinen ja muina aikoina ei ruokaa ole ollut näkyvissä.
Toivon että aika auttaa. Tuo vaan häiritsee pojan päivää. Sisällä ollessa tosiaan vain ruoka on mielessä.
Kaupassa käynnitkin yhtä huutoa kun näkee ruokaa vaikka juuri olisinkin pojan syöttänyt.

 

[Ursus maritimus]

En tiedä, mut jotenki sitä nyt on kiusattu ruualla.... pidetty nälässä?? Voi toista

Joo kyllä harmittaa pojan puolesta. Toisaalta taas on kyllä aika hermoja raastavaa koko perheelle kun ruokailut aina yhtä huutamista.
Kun syötän poikaa ja annan ruokaa suuhun niin poika nielaisee aina kerralla, ei maistele, ei pure ja kirjaisee heti. Tuntuu etten kerkeä lusikkaa täyttää riittävän ripeästi.

 

[Adelade]

Kyllähän toi vähän siihen suuntaan viittaa että nälässä on ollu.
Voi pientä.

 

[EläintarhanHoitaja]

Hmm, oisko mahdollista että vaikka ruokaa on saanut tarpeeksi siihen kytkeytyy joku muu juttu. Tuli mieleen että noin pienellähän syöminen/syöttäminen on mitä suurimassa hellittelyaikaa ja myös lapsen henkisiin tarpeisiin vastaamista. Onko saanut vaikkapa yksilöllistä huomiota muulloin kuin ruoka-aikana. Eli nyt syödään kun aikuinen on vieressä ja pysyy niin kauan kuin syön tms.

Voi raukkaa kun ei osaa vielä itse kertoa että mikä omassa olossa mättää

 

[Sudenkorento]

Mulle tuli heti mieleen se sairaus kun ei tunne kylläisyyttä ollenkaan... No se taitaa todella harvinaista olla...

 

[Ursus maritimus]

Hmm, oisko mahdollista että vaikka ruokaa on saanut tarpeeksi siihen kytkeytyy joku muu juttu. Tuli mieleen että noin pienellähän syöminen/syöttäminen on mitä suurimassa hellittelyaikaa ja myös lapsen henkisiin tarpeisiin vastaamista. Onko saanut vaikkapa yksilöllistä huomiota muulloin kuin ruoka-aikana. Eli nyt syödään kun aikuinen on vieressä ja pysyy niin kauan kuin syön tms.

Voi raukkaa kun ei osaa vielä itse kertoa että mikä omassa olossa mättää

Poika on todella hellyyden kipeä. Meille sanottiin että ei ole sylissä viihtyvää tyyppiä vaan toisin kävi =) Poikahan olisi sylissä vaikka koko päivän. Ja syliä kyllä saa, onneksi on monta syliä tarjolla Toki ei sylissä koko päivää pidetä, pitäähän lapsen liikkua itsekin. Mutta siis syliä saa paljon.

 

[Ursus maritimus]

Mulle tuli heti mieleen se sairaus kun ei tunne kylläisyyttä ollenkaan... No se taitaa todella harvinaista olla...

Minä tässä olen myös miettinyt että oiskohan tässä jotain muuta taustalla...
Mikähän tollanen sairaus on??

 

[vieras]

Mun kohdalle kerran tuli semmoinen kehitysvammainen nuori, jonka äiti hemmotteli poikaa ruualla ja herkuilla eli kotona suu kävi koko ajan, mutta laitoksella kun sitten sitä ruokaa sai vaan ruoka aikana niin oli tosi vaikeaa, ja tarjotin piti aina ottaa tosi äkkiä pois kun oli lautanen tyhjä, koska muuten olis suuttunu siitä kun ruoka loppu.

Tässä vähän erilainen tapaus, mutta olisko teidänkin pojalla kyse siitä että se ruoka on ollut hänelle ainoa lohtu tai joku muu tämmönen eli ruualla on ollut pojalle joku muu merkitys kuin mahan täyttäminen. en tiiä voisko nuin pienellä olla tuomosesta kyse?

 

[EläintarhanHoitaja]

Hmm, oisko mahdollista että vaikka ruokaa on saanut tarpeeksi siihen kytkeytyy joku muu juttu. Tuli mieleen että noin pienellähän syöminen/syöttäminen on mitä suurimassa hellittelyaikaa ja myös lapsen henkisiin tarpeisiin vastaamista. Onko saanut vaikkapa yksilöllistä huomiota muulloin kuin ruoka-aikana. Eli nyt syödään kun aikuinen on vieressä ja pysyy niin kauan kuin syön tms.

Voi raukkaa kun ei osaa vielä itse kertoa että mikä omassa olossa mättää

Poika on todella hellyyden kipeä. Meille sanottiin että ei ole sylissä viihtyvää tyyppiä vaan toisin kävi =) Poikahan olisi sylissä vaikka koko päivän. Ja syliä kyllä saa, onneksi on monta syliä tarjolla Toki ei sylissä koko päivää pidetä, pitäähän lapsen liikkua itsekin. Mutta siis syliä saa paljon.

Aattelinkin että teillä varmasti saa nyt ns. normaalia huomiota ja hellyyttä, mutta voi vielä vaikuttaa vanhat käyttäytymismallit.

Aika hyvä huomio tuo "kylläisyyssairaus". Koska jotain epänormaalia lapsen käytöksessä on johtuipa se mistä tahansa.

 

[Ursus maritimus]

Mun kohdalle kerran tuli semmoinen kehitysvammainen nuori, jonka äiti hemmotteli poikaa ruualla ja herkuilla eli kotona suu kävi koko ajan, mutta laitoksella kun sitten sitä ruokaa sai vaan ruoka aikana niin oli tosi vaikeaa, ja tarjotin piti aina ottaa tosi äkkiä pois kun oli lautanen tyhjä, koska muuten olis suuttunu siitä kun ruoka loppu.

Tässä vähän erilainen tapaus, mutta olisko teidänkin pojalla kyse siitä että se ruoka on ollut hänelle ainoa lohtu tai joku muu tämmönen eli ruualla on ollut pojalle joku muu merkitys kuin mahan täyttäminen. en tiiä voisko nuin pienellä olla tuomosesta kyse?

Tämäkin asia on tullut puheeksi kun miehen kanssa asiasta keskusteltu. Kyllähän tuonkin ikäinen osaa jo tunnistaa itsestään hyvän olon. Eli jos ruoka on tehnyt hyvän mielen niin toki haluaa sitä aina vaan lisää.
Minusta kun sellaset 4-5dl esim. iltapuuroa on jo aika hirvittävän iso satsi tuon ikäiselle, mutta poika se vaan suuttuu kun en lisää anna :/

Nooh, pitää nyt vielä tässä katsoa miten tämä lähtee menemään.
Kiitos teille, taas =)

 

[lumianna]

Mulle tuli heti mieleen se sairaus kun ei tunne kylläisyyttä ollenkaan... No se taitaa todella harvinaista olla...

PWS eli Prader Willin Syndroomaa varmaan tarkoitit. Tässä tosin vauva aikana yleensä huomattavia vaikeuksia syömisessä ja lasta on vaikea saada syömään. Vanhempana tulee tämä liika syöminen ongelmaksi.

Tämä ap:n lapsi kyllä mielestäni jotakin puutetta korvaa tolla syömisellä. Tarkoitan, että lastenkodissa ei varmastikaan ole saanut kaikkea sitä mitä normaali vauva normaalissa äiti-lapsi suhteessa kasvaessaan. Neuvolan psykologilla voisi olla jotain vinkkejä tilanteeseen, ota sinne yhteyttä.

 

[Ursus maritimus]

Hmm, oisko mahdollista että vaikka ruokaa on saanut tarpeeksi siihen kytkeytyy joku muu juttu. Tuli mieleen että noin pienellähän syöminen/syöttäminen on mitä suurimassa hellittelyaikaa ja myös lapsen henkisiin tarpeisiin vastaamista. Onko saanut vaikkapa yksilöllistä huomiota muulloin kuin ruoka-aikana. Eli nyt syödään kun aikuinen on vieressä ja pysyy niin kauan kuin syön tms.

Voi raukkaa kun ei osaa vielä itse kertoa että mikä omassa olossa mättää

Poika on todella hellyyden kipeä. Meille sanottiin että ei ole sylissä viihtyvää tyyppiä vaan toisin kävi =) Poikahan olisi sylissä vaikka koko päivän. Ja syliä kyllä saa, onneksi on monta syliä tarjolla Toki ei sylissä koko päivää pidetä, pitäähän lapsen liikkua itsekin. Mutta siis syliä saa paljon.

Aattelinkin että teillä varmasti saa nyt ns. normaalia huomiota ja hellyyttä, mutta voi vielä vaikuttaa vanhat käyttäytymismallit.

Aika hyvä huomio tuo "kylläisyyssairaus". Koska jotain epänormaalia lapsen käytöksessä on johtuipa se mistä tahansa.

Niinpä. Alussa tietysti ajateltiin että kyllä se siitä tasoittuu kunhan aikaa menee. Mutta eipä ole muutosta tullut, minkäänlaista. Sitä vaan miettii pidemmälle tätäkin asiaa että jos sama tahti jatkuu niin on edessä suurempiakin ongelmia.

 

[Ursus maritimus]

Mulle tuli heti mieleen se sairaus kun ei tunne kylläisyyttä ollenkaan... No se taitaa todella harvinaista olla...

PWS eli Prader Willin Syndroomaa varmaan tarkoitit. Tässä tosin vauva aikana yleensä huomattavia vaikeuksia syömisessä ja lasta on vaikea saada syömään. Vanhempana tulee tämä liika syöminen ongelmaksi.

Tämä ap:n lapsi kyllä mielestäni jotakin puutetta korvaa tolla syömisellä. Tarkoitan, että lastenkodissa ei varmastikaan ole saanut kaikkea sitä mitä normaali vauva normaalissa äiti-lapsi suhteessa kasvaessaan. Neuvolan psykologilla voisi olla jotain vinkkejä tilanteeseen, ota sinne yhteyttä.

Pitää ottaa asia puheeksi seuraavalla neuvola käynnillä. Kiitos sinullekin =)

 

[Coffee Break]

Saako se tarpeeksi ruokaa? Siis mä kysyn tätä sillä että mun oma poika on vedellyt aikuisten annoksia ruokaa normaalien aamu -väli -ja iltapalojen lisäksi.

 

[Ursus maritimus]

Saako se tarpeeksi ruokaa? Siis mä kysyn tätä sillä että mun oma poika on vedellyt aikuisten annoksia ruokaa normaalien aamu -väli -ja iltapalojen lisäksi.

No kyllä takuulla saa. Kuusi kertaa päivässä poika syö. Olen lisännyt päivällisen ja iltapalan väliin yhden välipalan koska muuten ilta menee naristessa ja iltapuuroa tehdessä saa ihan mielettömän huutokohtauksen joka jatkuu vielä puuroa syödessäkin niin pahana että meinaa vetää ruuan henkeensä. Nyt kun saa sen yhden välipalan niin illat on rauhallisempia ja iltapuuron syönti onnistuu paremmin.