M
MissKitten
Vieras
Olen 3-kymppinen nainen. Miehen kanssa on mennyt pitkään huonosti. Olemme yhdessä lähinnä lapsen takia ja ehkä jotenkin pohjimmiltamme toivomme, että suhteemme joskus korjaantuisi. Se taitaa kuitenkin olla utopiaa, toiveajattelua.
Seksiä meillä on hyvin harvoin. Johtuu riidoista, ei vaan toinen kiinnosta enää kun on saanut kuulla niin paljon p****a. Olen epäillyt välillä, että miehellä on joku toinen...mutta todennäköistä on, että ei. Tai mistä sen tietää, eihän se ole mikään tae, että tulee normaaliaikaan töistä kotiin - sitähän voi tavata jotakin naista vaikka lounastunnilla.
Olen itse paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen, ja niinä kertoina kun olen käynyt ulkona, kiinnostuneita miehiä riittää. Haluaisin niin kovasti tuntea olevani haluttu ja miksei rakastettukin... olen jopa ajatellut, että hankkisin itselleni jostakin rakastajan. Probleema vain on, että millä ihmeellä saisin ajan riittämään? Työ, koti, lapsi...missä välissä ehtisin vielä tavata jotakin miestä?
Ehkä pitäisi vain erota ja toivoa, että joskus kohtaisin jonkun jota rakastaa ja haluta, ja joka haluaisi ja rakastaisi minua sellaisena kuin olen. Mies kun ei löydä minusta nykyään muuta kuin vikoja, eikä kuulemma auta vaikka millainen missi olisin...eipä kuitenkaan myönnä, että hänessä olisi jotakin vikaa.
Ei tämä nyt erityisen eroottinen viesti ollut, mutta siitä huolimatta olo tuntuu erottiselta ja on harmi, ettei ole miestä jonka kanssa toteuttaa ajatuksia.
Seksiä meillä on hyvin harvoin. Johtuu riidoista, ei vaan toinen kiinnosta enää kun on saanut kuulla niin paljon p****a. Olen epäillyt välillä, että miehellä on joku toinen...mutta todennäköistä on, että ei. Tai mistä sen tietää, eihän se ole mikään tae, että tulee normaaliaikaan töistä kotiin - sitähän voi tavata jotakin naista vaikka lounastunnilla.
Olen itse paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen, ja niinä kertoina kun olen käynyt ulkona, kiinnostuneita miehiä riittää. Haluaisin niin kovasti tuntea olevani haluttu ja miksei rakastettukin... olen jopa ajatellut, että hankkisin itselleni jostakin rakastajan. Probleema vain on, että millä ihmeellä saisin ajan riittämään? Työ, koti, lapsi...missä välissä ehtisin vielä tavata jotakin miestä?
Ehkä pitäisi vain erota ja toivoa, että joskus kohtaisin jonkun jota rakastaa ja haluta, ja joka haluaisi ja rakastaisi minua sellaisena kuin olen. Mies kun ei löydä minusta nykyään muuta kuin vikoja, eikä kuulemma auta vaikka millainen missi olisin...eipä kuitenkaan myönnä, että hänessä olisi jotakin vikaa.
Ei tämä nyt erityisen eroottinen viesti ollut, mutta siitä huolimatta olo tuntuu erottiselta ja on harmi, ettei ole miestä jonka kanssa toteuttaa ajatuksia.
