Ottaa taas niin päähän lapsen välinpitämättömyys kouluun liittyviä tehtäviä kohtaan;

["väsynyt"]

huomenna on koe tiedossa ja tein lapselle ison nivaskan kysymyksiä koealueeseen + sanoin, että tee tämä iltaan mennessä kuntoon, niin tarkistan mitä muistat alueesta.

Äsken kurkkasin lapsen huoneeseen ja eihän siellä mitään koeasioita tehdä, vaan ihan muita juttuja.

Tulee niin äkäinen mieliala itsellekin, että oksat pois ja tunne, että menkööt kokeet aivan miten lystää - parhaani olen yrittänyt, mutta jos toista ei kiinnosta koulunkäynti, niin minkäs minä voin toiselle puhtia sitä kohtaan lisätä.

Ensi syksykin jo valmiiksi alkaa ahdistaa, kun tenava saa kohta olla kesälaitumilla, vailla kouluhuolia, niin saas nähdä miten huonosti lähtee nelosluokka liikenteeseen. Viime syksykin oli aivan kauhea, melkein koko syksyn sai hokea lapselle, kun tuli koulusta, että läksyt pitää tehdä - tule tekemään heti läksysi jne jne ..... Onneksi nyt kevätkausi on vähän paremmin mennyt.

Mutta en tiedä, jos antaisi lapsen klaarata miten lystää koulunsa, niin voiko siitä tulla meille jotain seuraamuksia?? Esim; jos lapsi on vaikka muutaman viikon tekemättä lainkaan läksyjään. Kun ei aina jakaisi patistaa ja komentaa toista. Pitäisi jo lapsen pikku hiljaa alkaa itsekin kantamaan vastuuta koulunkäynnistä, vaikka erityislapsi (autismi ja ADHD) onkin.

 

[alma kartano]

sinun pitää hakata sitä lastasi niin lujaa ja pitkään että se lapsi oppii että opiskelu on tärkeää!!

 

[Lispetti]

Mä niin ymmärrän sua.

Meilläkin oli pikku notkahdus tuossa kevätkaudella (juuri nuo mainitsemasi).
Pohdiskelin pitkään pitäisikö antaa mokata juttunsa ja saada palaute opettajalta, vai tukea ja tsempata vielä tehokkaammin.

Annettiin hetken häslätä omiaan, mutta ei sitä pystynyt katsoa vierestä. Sitten tsempattiin tekemään ryhtiliike.
Porkkanaa siis tarjottiin kepin sijaan ja käytiin asiasta keskustelua.

Toi ikä ei välttämättä ole helppo, ja aina ei jaksa keskittyä (täysin ymmärrettävää). Eihän kaikki vanhemmatkaan aina keskittymiseen kykene.
Tällöin saattaa tarvita vähän buustia.

Oho, nyt vasta luin tuon viimeisen kappaleen.
Mielestäni tuossa tapauksessa todella tsemppaisin ja lahjoisin lasta isoin kiitoksin ja teoin. Voi sopia vaikka että jos koko viikolla on läksyt tehty niin mennään yhdessä leffaan tms. mitä nyt tykkää tehdä. Aloittaisi lyhyen aikavälin tavoitteilla ja pikkuhiljaa pidentäisi.
Kyllä läksyistä sun muista tulee ennen pitkää rutiini, se vaan saattaa viedä aikaa ja silloin kun ei jaksa keskittyä, on vanhemman puuttuttava ja buustattava (tuon ikäisestä kuitenkin kyse ja erityistarpeet). Toki se on välillä turhauttavaa, mutta kun tulokset alkavat pikkuhiljaa näkyä niin oli varmasti sen väärti.

Niin ja mummit, papat, kummit, tädit, sedät sun muut tukemaan!!! (jos vaan löytyy)

Tsemppilöitä kovasti paljon!:flower:

 

[Happygirl-91]

Pakko kommata nopsaa koska aihe on todella tuttu Mä olin hyvin laiska oppilas aina peruskoulussa ja lukio meni vielä rennommin kun en vaan osannut stressata arvosanoista. Silti pääsin lukemaan alaa josta unelmoin ja koskaan ei ole koulutokareita katsottu sen kummemmin työhaastatteluissa. Äiti yritti kovasti tsempata ja kannustaa, mutta kun se koulu ei kinnosta niin se ei kiinnosta. Sä et voi käydä toisen puolesta sitä ja vaikka kuinka pakotat kokeisiin pänttäämään niin kyllä lapsi keinot keksii vaikka fuskata sulle, että lukee vaikka tekee jotain muuta..

Sitä itse korostaisin että mitä hyötyä niistä oppiaineista tulevaisuuteen on.. Kielet esimerkiksi! Miten iso etu se on jos lapsi oppii puhumaan englantia hyvin - matkustelu on tuhatkertaisesti antoisampaa ja helpompaa. Mutta jos vaikka matikka ei ole lapsen "heiniä" niin tukiopetusta koulu on velvollinen järjestämään.
Mä olisin aika rento kaikkien muiden aineiden suhteen paitsi niiden missä lapsi on luonnostaan hyvä.

Tsemiä! Ei se koulumenestys tarkoita onnellisuutta, eikä peruskoulun arvosanat merkkaa oikeastaan mitään.

 

[jooklkhh]

Meillä vuotta nuorempi eikä erityislapsi. Mutta välillä ei kiinnosta yhtään... välillä tekee hyvin ja huolellisesti.

Itse yritän muistaa että hänen elämänsä, ei minun (itse olin tässä huolellinen ja ka oli 9,7 kun lähdin peruskoulusta). Jos lapsi ei ole niin kouluorientoitunut, niin sitten ei vaan ole.

 

[Äkäinen Hra Majuri]

Älä aina valita turhasta