Ottaisitko opettajaan yhteyttä

[vieras]

tällaisessa tapauksessa:Tyttö on eskarissa ja nyt on muutaman viikon tyttö höpötellyt ihme juttuja.Sillä on kaksi tyttöä joiden seurassa on ja nyt jompikumpi tytöistä selvittää että kuinka on käynyt meidän pihalla ja silittänyt koiraa ja hyppinyt trampoliinissa,kiikkunut kiikussa.
Meidän likka sitten uskoo nämä jutut ja ollaan koitettu selvittää että ei oo käynyt ja se tyttö vaan juksaa.

Nyt oli sitten viikonloppuna tyttö isälleen sanonut,että toinen tytöistä oli uhannut tappaa sen kolmannen tytön hevosen ja meidän koira on purrut sitä tyttöä (joka näitä juttuja keksii),vaikka koko tyttö ei ole meidän pihalla käynyt.
Minusta alkaa tuntumaan,että vois sille eskari opelle panna reissariin ainakin viestiä,että kuuntelis vähän näitä tyttöjen juttuja.

 

[nöppäri]

No kyllä minä tuosta jo ottaisin asian puheeksi.

 

[Emmia]

Keskustelisin kyllä open kanssa.

 

[mamatsu]

No olisi syytä ottaa yhteyttä.

 

[no en]

miksi? lapsilla on mielikuvitusta. lapsellista soitella opettajille lasten mielikuvitusjutuista. pitäisi äidit laittaa eskariin...

 

[haloo]

Eskari-ikäinen ei vielä useinkaan hahmota toden ja fiktion eroa. Olisi vähän outoa rangaista tms tyttöä ikäkauteen kuuluvasta käytöksestä.

Voithan kertoa omalle lapsellesi asioiden oikean laidan.

 

[Kowalski]

Mä en näe mitään syytä sille, miksi ottaisin opettajaan yhteyttä tuollaisessa tilanteessa.

 

[tytönjapoikienmamma]

Luultavasti juttelisin opelle.

 

[hohhoijaa]

Siis grimmin saduissa ja muissa on tappamista ja kuolemaa samoin kuin lasten ohjelmissakin ja se kiinnostaa.

Naurettavaa opettaa lapsensa kantelemaan toisten jutuista.
eikö voi omalle kullanmurulle sanoa, että on höpöjuttua. eikö tehdä kauhean isoa numeroa toisten mielikuvitustarinoista?
kerrotteko te omienkin kakaroidenne unet ja mielikuvitusjutut eskariopelle?l
pitäisiköhän teidän hankkia ihan oma elämä vai onko kivempaa mennä mukaan oman lellipennun lapsellisiin juttuihin, joka on niin säälittävä, että ei itsellä mielikuvitusta vana päivät kuluu ihmettemällä toisten mielikuvitusjuttuja.

Eik voi kakaralleen sanoa, että toiset tykkää höpöttää ja sllä siisti.

 

[PIika-äiti]

Meillä aikanaan eskarilaiset, siis pojat, metsästivät karhuja, näkivät villihevoslaumoja, puhuivat kissojen kieltä ja kuuntelivat puita ja lintuja.

Tytöt varmaan kertoilevat toistensa kertomia kummia juttuja eivätkä ole niin toiminnallisia kuin poikani, näitä omituisuuksia tehdessään. Eli sadun ja toden, kuvitellun ja oikean maailman erot ovat hiuksenhienoja näin pienillä, satu, uni ja kuvitelma ovat vielä niin liki heitä.

Jos lapsi on selkeästi ahdistunut puheistaan, niin jonkinlainen yhteydenotto voi olla paikallaan, mutta jos hän vaan neutraalisti kertoo elämästään, niin miksi hätääntyä?