Ottaisitko puolisoksesi pettäjän?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja moralisti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

moralisti

Vieras
Eli ottaisitko puolisoksesi miehen/naisen, joka rikkoisi oman avioliittonsa sinun kanssasi?

Mä en huolis pettäjää ikinä, olkoonkin kuinka ihana ja täydellinen muuten. Jos on kerran pettänyt ei ole enää suuria estoja tehdä sitä toistekin. Mä haluan olla puolisolleni yksi ja ainoa ja olen sitä myös hänelle.
 
olen ottanutkin tuon nykyisen mieheni, mutta tiedän jos joskus tekee minulle saman mitä teki silloin avovaimolleen niin itse siitä kärsin ja itse valintani tein.
 
No mies oli vielä virallisesti naimisissa ku ollaan yhteen päädytty, joten kai joku tiukkapipo pitää sitäkin pettämisenä...
Musta ei voi vetää johtopäätöstä et kerran pettää, aina pettää - harvoin kukaan onnellisessa parisuhteessa oleva ehdoin tahdoin lähtee riskeeraamaan mitään pettämällä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minerva McGarmiwa:
No mies oli vielä virallisesti naimisissa ku ollaan yhteen päädytty, joten kai joku tiukkapipo pitää sitäkin pettämisenä...
Musta ei voi vetää johtopäätöstä et kerran pettää, aina pettää - harvoin kukaan onnellisessa parisuhteessa oleva ehdoin tahdoin lähtee riskeeraamaan mitään pettämällä.

Huono tuuri voi olla suhteessa kuin suhteessa, eivät kaikki onnistu. Mutta itse olen sitä mieltä, että jos suhde ei toimi niin siitä lähdetään ensin ja vasta sitten aletaan katsella muita. Ja avioeroprosessin vaiheella kai ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että puolisot ovat keskenään sopineet että yhdessä ei jatketa. Sen jälkeen on vapaa tekemään mitä tekee.
 
Nykyinen seurusteli vielä, kun mut tapas. Mut tiedän, et olisivat eronneet joka tapauksessa, koska tunnen ja tiedän tyypin, eivät olisi sopineet yhteen.
Meillä jo 9,5 v takana ja kolmas lapsi tulossa, vasta talo rakennettu. Mies tietää, et jos mua pettäis (ja jäis kiinni) niin lähtisin saman tien. En usko et ottaa riskiä... Tai sit jos mua paremman löytää, niin eihän sillekään mitään voi. Selviäisin hengissä. Mut en siis antais pettämistä anteeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja moralisti:
Alkuperäinen kirjoittaja Minerva McGarmiwa:
No mies oli vielä virallisesti naimisissa ku ollaan yhteen päädytty, joten kai joku tiukkapipo pitää sitäkin pettämisenä...
Musta ei voi vetää johtopäätöstä et kerran pettää, aina pettää - harvoin kukaan onnellisessa parisuhteessa oleva ehdoin tahdoin lähtee riskeeraamaan mitään pettämällä.

Huono tuuri voi olla suhteessa kuin suhteessa, eivät kaikki onnistu. Mutta itse olen sitä mieltä, että jos suhde ei toimi niin siitä lähdetään ensin ja vasta sitten aletaan katsella muita. Ja avioeroprosessin vaiheella kai ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että puolisot ovat keskenään sopineet että yhdessä ei jatketa. Sen jälkeen on vapaa tekemään mitä tekee.

Toihan olis ideaalitapa, mut harva ihminen vaan on aina niin ajattelevainen. Voi myös olla et suhde on jo siinä pisteessä et loppuu kuitenki mut kumpikaan ei sitä viel ääneen sanonu ja loppujen lopuks se pettäminen sattuu korkeintaan ylpeyteen.

Mä pyrin itte välttämään kaikkee ehdottomuutta elämässä ku puhe on muiden tekemisistä - vaikka Raamattu onki mulle suht smantekevä opus on siel semmonen fiksu lause et "synnitön heittäköön ekan kiven" eli jos meinaa olla ehdoton muiden suhteen on itte paras olla vaille mitään vikoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minerva McGarmiwa:
Alkuperäinen kirjoittaja moralisti:
Alkuperäinen kirjoittaja Minerva McGarmiwa:
No mies oli vielä virallisesti naimisissa ku ollaan yhteen päädytty, joten kai joku tiukkapipo pitää sitäkin pettämisenä...
Musta ei voi vetää johtopäätöstä et kerran pettää, aina pettää - harvoin kukaan onnellisessa parisuhteessa oleva ehdoin tahdoin lähtee riskeeraamaan mitään pettämällä.

Huono tuuri voi olla suhteessa kuin suhteessa, eivät kaikki onnistu. Mutta itse olen sitä mieltä, että jos suhde ei toimi niin siitä lähdetään ensin ja vasta sitten aletaan katsella muita. Ja avioeroprosessin vaiheella kai ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että puolisot ovat keskenään sopineet että yhdessä ei jatketa. Sen jälkeen on vapaa tekemään mitä tekee.

Toihan olis ideaalitapa, mut harva ihminen vaan on aina niin ajattelevainen. Voi myös olla et suhde on jo siinä pisteessä et loppuu kuitenki mut kumpikaan ei sitä viel ääneen sanonu ja loppujen lopuks se pettäminen sattuu korkeintaan ylpeyteen.

Mä pyrin itte välttämään kaikkee ehdottomuutta elämässä ku puhe on muiden tekemisistä - vaikka Raamattu onki mulle suht smantekevä opus on siel semmonen fiksu lause et "synnitön heittäköön ekan kiven" eli jos meinaa olla ehdoton muiden suhteen on itte paras olla vaille mitään vikoja.

En minäkään taida ihan raamatun oppien mukaan elää, mutta mä muistan sieltä toisen kohdan: "kaikki mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te myös samoin heille". Eli kohtele muita niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Tähän mä pyrin.
 
En. Jos minusta syystä tai toisesta tulisi uusiosinkku, niin kysyisin viimeistään ennen petiin menoa onko mies vapaa vai ei. Varatun kanssa en lähtisi puuhastelemaan. Jos hän olisi varattu, mutta olisi päässyt kanssani pidemmälle valehtelemalla olevansa vapaa, niin en ottaisi! Hän olisi nimittäin vaimonsa pettämisen ohella myös valehdellut minulle, joten EN ottaisi!
 
Kyllä, ja on ollut elämäni paras valinta! :heart:
Naurattaa niin ihmiset, jotka muka tohkeissaan papattavat moraalista, ja että uusia mahdollisuuksia ei saisi antaa. Voi kuinka ihana voikaan olla, kun antaa mahdollisuuksia eikä aina vaan hampaat irvessä tuomitse muita! Ihminen kun voi muuttua, JOS HALUAA.
 
Alkuperäinen kirjoittaja moralisti:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Sillä lähtöoletuksella, että olisin tilanteessa, jossa olisin vapaaehtoisesti suostunut säätämään varatun kanssa, niin kyllä ottaisin.

Hmm... Selvennätkö tätä hieman?

Miten tota voi selvemmin sanoa?

Siis jos itse tekisin niin epämoralistisen teon, kuin säätäisin varatun kanssa (tietoisesti siis) niin olisi oikein, että myös ottaisin tämän henkilön puolisokseni silläkin uhalla, ettei hän ehkä olisi uskollinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä, ja on ollut elämäni paras valinta! :heart:
Naurattaa niin ihmiset, jotka muka tohkeissaan papattavat moraalista, ja että uusia mahdollisuuksia ei saisi antaa. Voi kuinka ihana voikaan olla, kun antaa mahdollisuuksia eikä aina vaan hampaat irvessä tuomitse muita! Ihminen kun voi muuttua, JOS HALUAA.

Juuri näin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja moralisti:
Eli ottaisitko puolisoksesi miehen/naisen, joka rikkoisi oman avioliittonsa sinun kanssasi?

Mä en huolis pettäjää ikinä, olkoonkin kuinka ihana ja täydellinen muuten. Jos on kerran pettänyt ei ole enää suuria estoja tehdä sitä toistekin. Mä haluan olla puolisolleni yksi ja ainoa ja olen sitä myös hänelle.

Tästä uskallan olla vahvasti eri mieltä. Vanha viisaus "kerran pettää, aina pettää" ei pidä aina yksisilmäisesti paikkansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja moralisti:
Eli ottaisitko puolisoksesi miehen/naisen, joka rikkoisi oman avioliittonsa sinun kanssasi?

Mä en huolis pettäjää ikinä, olkoonkin kuinka ihana ja täydellinen muuten. Jos on kerran pettänyt ei ole enää suuria estoja tehdä sitä toistekin. Mä haluan olla puolisolleni yksi ja ainoa ja olen sitä myös hänelle.

Tästä uskallan olla vahvasti eri mieltä. Vanha viisaus "kerran pettää, aina pettää" ei pidä aina yksisilmäisesti paikkansa.

Riittävän v**tumaista voisi käytännössä olla jo se, jos mies ei olisi suhteitten välillä ollut yksin edes pientä hetkeä (sanotaan vaikka, että puolta vuotta) ja sitten kelailisi edelleen entistä vaimoaan ja yrittäisi kaikessa jatkaa siitä mihin edellisen kanssa jäi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja moralisti:
Eli ottaisitko puolisoksesi miehen/naisen, joka rikkoisi oman avioliittonsa sinun kanssasi?

Mä en huolis pettäjää ikinä, olkoonkin kuinka ihana ja täydellinen muuten. Jos on kerran pettänyt ei ole enää suuria estoja tehdä sitä toistekin. Mä haluan olla puolisolleni yksi ja ainoa ja olen sitä myös hänelle.

Tästä uskallan olla vahvasti eri mieltä. Vanha viisaus "kerran pettää, aina pettää" ei pidä aina yksisilmäisesti paikkansa.

Näinpä. Kyllä se pettäminen on aina riippuvainen siitä olemassa olevasta suhteesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja moralisti:
Eli ottaisitko puolisoksesi miehen/naisen, joka rikkoisi oman avioliittonsa sinun kanssasi?
Mä en huolis pettäjää ikinä, olkoonkin kuinka ihana ja täydellinen muuten. Jos on kerran pettänyt ei ole enää suuria estoja tehdä sitä toistekin. Mä haluan olla puolisolleni yksi ja ainoa ja olen sitä myös hänelle.
Tästä uskallan olla vahvasti eri mieltä. Vanha viisaus "kerran pettää, aina pettää" ei pidä aina yksisilmäisesti paikkansa.
Näinpä. Kyllä se pettäminen on aina riippuvainen siitä olemassa olevasta suhteesta.
JA ihmisen luonteesta. Sitä ei pidä unohtaa.
 

Yhteistyössä