Taustatietoja: yhteiseloa miehen kans liki 10v takana, eikä välit anoppiin ole ollu kummoiset koskaan. Parhaani olen tehny, yrittäny olla hyvä miniä, ja ymmärtää elämää anopin kannalta, mutta olen luovuttanu viime aikoina, koska en hänelle kelpaa tämmöisenä, enkä muunkaanlaisena.
Istuttiin miehen kans ruokapöydässä, ja keskusteltiin joulunajasta. Mies sit sano, että hänen vanhemmat ei ole vielä varmoja, et meneekö ne miehen veljen perheen luokse aattona, vai ovatko kahdestaan kotona. MEINASIN sanoa, et jos ne on kahdestaan, niin voishan ne meille tulla...
Sit tajusin, et MITÄ HITTOA mä edes ajattelen!!! Huh!! Onneksi tajusin ajoissa, koska sitä naista mä en halua meille mun joulurauhaa pilaamaan. Ja jos olisin sen sanonu, niin sit olis pitäny joko tyytyä siihen, et kutsu tuli vahingossa, tai pyörtää puheensa miehen edessä :/
Pelastuin täpärästi! :saint:
Pelastuin täpärästi! :saint: