Ei neitsyys/yhdyntöjen puute tosiaankaan estä sisätutkimuksen tekoa. Immenkalvossa on aina jonkinlainen reikä kuukautisveren ulostuloa varten, useimmilla tämä reikä on riitävän suuri, jota sisätutkimuksen saa tehtyä (toki varovaisuutta ja välillä pientä soveltamista vaaditaan). Sisätutkimuksessahan lääkäri ensin katsoo ensin ulkoiset sukuelimet (väri, eheys, mahdolliset poikkeamat, haavaumat, paiseet jne.).
Sen jälkeen tarkistetaan emättimen limakalvot ja kohdunkaula silmämääräiseti käytämällä levitintä tai kohotinta. Levitintä ei voi käyttää neitsyitä tutkittaessa), mutta yleensä kohottimella saa sen verran näkyvyyttä kuin tarvitsee ja toisaalta ei se kohdunkaulan näkeminen oletettavasti terveeltä nuorelta naiselta ihan välttämätöntä ole. Sen jälkeen limakalvot ja kohdunkaula tunnustellaan sormin (normalisti emättimeen laitetaan kaksi sormea, mutta yksikin riittää jos immenkalvo aukosta ei kahta mahdu tai paikat on muuten ahtaat. Jos sormea ei saa emättimeen on limakalvot jätettävä tunnustelematta.
Sen jälkeen tunnustellaan kohtu ja munasarjat siten, että toisen kädet sormet on edelleen emättimessä toisella kädellä painellaan potilaan alavatsaa. Jolloin kohtu jää ikäänkuin käsien väliin. Jos sormia ei saa emättimeen tai kohtu on sen mallinen, että sen tuntee peräsuolen kautta paremmin, niin tutkimuksen voi tehdä myös työntämällä sormen (yleensä vain yhden potilaan mukavuuden vuoksi) peräsuoleen ja tunustemalla sitten alavatsaa toisella kädellä. Peräsuolen kautta saa kokeiltua myös aika hyvin kohdunkaulan silloin kun sen tutkiminen emättimen kautta ei onnistu.
Useimmilla naisilla immenkalvo repeää kokonaan tai osittain jo ennen ensimmäistä yhdyntää, joten tämänkää vuoksi lääkärin ei ole syytä jättää tutkimusta tekemättä ennen kuin tarkistaa asian. Jos immenkalvon reikä on niin pieni ettei tutkimuksen teko sen kautta onnistu ja potilaan oireet viittaa johonkin mitä ei voi tarkastaa ilman että tunnustelee tai näkee emättimeen kunnolla tai ultraa emättimen kautta niin lääkäri voi poistaa immenkalvon (tottakai potilaan kanssa ensin keskusteltua ja luvan saatuaan). Poisto tehdään paikallispuudutuksessa tai ilman sitä (ihan kuinka potila haluaa, usein puudutuspiiki laitto sattuu liki yhtä paljon kuin itse toimenpiden ilman puudutusta). Toimenpiteessä lääkäri leikkaa immenkalvon tylppäkärkisillä saksilla.
Kuukautiskipuihin puree eleensä ihan hyvin ns. tavalliset särkylääkkeet (siis ne samat mitä saa apteekista ilman reseptiä). Toki vaikeammissa tapauksissa tarvitaan suurempia annoksia, kuin mitä lääkepakkauksissa mainitaan (annoksen määrittelyyn tarvitaan lääkärin apua). Myös E-pillerit vähentävät monien kuukautiskipuja mukavasti. Mutta on tärkeää, että ennen näiden määräämistä lääkäri pois sulkee tutkimuksellaan pois mahdolliset vakavammat sairaudet.
Ehdottaisin että ottaisit yhteyttä kotikuntasi perhesuunnittelu- tai ehkäisyneuvolaan (kuulostaa ehkä hassulta, kun ehkäisyn tarvetta ei ole), siellä pääset tapaamaan terveydenhoitajaa, joka tietää paljon kukautisista ja niihin liityvistä ongelmista. Kerro siellä ongelmastasi ja lääkärin suhtautumisesta, niin terkkari antaa sinulle ajan alueesi neuvolalääkärille. Hänkin on ns. normaali terveyskeskuslääkäri (siis ei naistentautien erikoislääkäri), mutta hän tekee paljon sisätutkimuksia ja et taatusti ole ensimmäinen neitsyt hänen vastaanotolla. Hänelle on myös luultavasti kertynyt paljon kokemusta kuukautiskipujen hoidosta ja saatte mietittyä sinulle sopivat lääkkeet. Tarvittaessa oikean lääkityksen löytyminen voi vaatia useammankin käynnin, mutta tutun lääkärin juttusille on helppo palata ja kaikkea ei tarvitse selittää alusta uudelleen.
