Outoja "tehtäviä" koulussa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen äippä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen äippä

Vieras
Opettaja antoi tehtäväksi lapsille piirtää kauniin piirroksen sille kenestä pitää eniten. Tyhmempikin tajuaa, että jotkut saavat monta piirrustusta ja muutama ei ollenkaan. Minulle tuli paha mieli tuosta tehtävästä. Mikäköhän oli tämän tehtävän tarkoitus?
 
Sellaista se elämä on...
Meidän tokaluokkalaisella oli tehtävänä kirjoittaa kirje luokan mukavimmalle. Ja tietysti sama juttu. Muutama lapsi sai paljon kirjeitä, muutamat ei lainkaan.
Onneksi oma tyttö sai kaksi kirjettä. Muuten se olisi varmasti ollut aivan murheen murtama.
 
Kieltämättä ajattelamatonta opettajalta aikana, jolloin kenestäkään ei saa pitää enempää kuin jostain toisesta. Tai ainakaan sitä ei saa osoittaa millään tavalla. Tuon tapaisia koulutehtäviä oli mun lapsuudessanikin, mutta silloin useimmille lapsille riittiä se toiseksi tykätyimmän paikkakin. Nimittäin se, ettei joku saa yhtään piirrosta, voi tarkoittaa sitäkin, että kyseinen lapsi on koko luokan mielestä luokan toiseksi kivoin. Asenteet olivat silloin kyllä erilaiset, sillä ihan jokaisella lapsella on paras kaveri, toiseksi paras kaveri jne ja näiden kavereiden paikka lapsen mielessä saattoi vaihdella tiheästikin. Se kuului asiaan eikä sitä jääty suremaan, että ei oltukaan enää nro 1 jonkun jollain listalla.
 
[QUOTE="ope";21907072]Tässä tehtävässä ope yrittää selvittää ryhmädynamiikkaa eli luokan oppilaiden suhteita. Tosin tätä tehtävää ei pidä ohjeistaa ja purkaa ko. tavalla.[/QUOTE]
Mulle tuli kauppareissulla tämä mieleen. Varsinkin, jos on kyse ekaluokkalaisista.
 
[QUOTE="ninni";21907203]En myöskään näe ideaa tässä. Nimittäin mun lapseni olisi jäänyt ilman postia. Hän joutuu aina olemaan yksin.[/QUOTE]
Toi on surullista :( Eilen, kun katsoin Teemalta dokkaria, niin vaikka se olikin jenkkiläinen, samoja ongelmia tuntuu nykyyisin olevan suomalaisilla lapsillakin. Lasten yhdessäolokin on nykyisin usein aikuisten ohjaamaa tai valvomaa, joten lapsilta jää oppimatta sellaisia sosiaalisia taitoja, joita he oppisivat kyllä, jos saisivat touhuta vapaasti keskenään. 60-70 -luvun kerrostalolähiöiden pihat ei ehkä ole tämän päivän ihmisille mitään unelmapaikkoja, mutta oli niissä silti omat hyvät puolensa.

Toivottavasti lapsellasi on kuitenkin kavereita koulun ulkopuolella.
 
Mä ajattelin heti, että mun lapseni ois voinu piirtää vaikka sellaselle kaverille joka asuu toisella puolella Suomea tai vaikka mulle. Eli tehtävän voi toteuttaa monella tavalla, ei niitä piirroksia välttämättä anneta sille ihmiselle, vaan tarkoituksena on piirtää jotain (kaunista) ihmiselle kenestä eniten välittää.
 
Ja kun asialle on aika vaikea tehdä mitään.. Kun varsinaista kiusaamistakaan ei esiinny ni kukaan ei puutu koulussakaan asiaan. Lapsi vaan jää kokoajan ulkopuolelle, ja koska ei ole sosiaalisesti kovin lahjakas ei ole suosittu edes naapurustossa.. Kyse 10vuotiaasta. Ollaan yritetty aina opastaa, ohjata, jopa leikin kautta leikkiä vuorovaikutusleikkejä, mut ei näytä auttavan.
 
[QUOTE="ninni";21907475]Ja kun asialle on aika vaikea tehdä mitään.. Kun varsinaista kiusaamistakaan ei esiinny ni kukaan ei puutu koulussakaan asiaan. Lapsi vaan jää kokoajan ulkopuolelle, ja koska ei ole sosiaalisesti kovin lahjakas ei ole suosittu edes naapurustossa.. Kyse 10vuotiaasta. Ollaan yritetty aina opastaa, ohjata, jopa leikin kautta leikkiä vuorovaikutusleikkejä, mut ei näytä auttavan.[/QUOTE]
Löytyisikö harrastuksista kavereita? Tuo sosiaalinen lahjakkuus - tai ei nyt tarvitse olla mitenkään erityisen lahjakaskaan - on juuri yksi asia, mistä lapset jäävät paitsi, jos lasten yhdessäolo on kovin aikuisten taholta ohjattua. Kuten se aika usein nykyisin on, kun lapset eivät ole pienestä pitäen keskenään. Enkä nyt tarkoita mitään taaperoita vaan sen ikäisiä, jotka voivat olla jo ulkona ilman aikuisia. Muistan omasta lapsuudestani, että pienenä otti mallia isommista, oppi paljon siitä, miten ryhmässä toimitaan lasten ehdoilla, oman ikäisiltä opittiin niinikään monia juttuja ja myös siitä, että kirkonrottaa tai rosvoa ja poliisia leikittäessä mukana oli myös itseä pienempiä. Piti löytää oma paikkansa joukossa ja samalla myös käyttää mielikuvitusta yhdessä muiden kanssa siihen, mikä rooli kenelläkin leikissä oli.
 

Yhteistyössä