Ovatko avioerolapset järjestään nirsoja syöjiä?

[niksaus]

Siltä vaikuttaa, kun palstoja lukee ja ihmisiltä juttuja kuulee.

Mitä luulette syyksi?

Onkohan vanhemmilla ollut huonon liiton takia stressiä, joka on sitten näkynyt lasten syömistemppuiluna?

Toki totta, että tuskin kukaan tulee palstoille leijumaan siitäkään, että lapset ovat mainioita syöjiä.

Ajattelin vain, että kun miesystäväni valittaa sitä, että hänen lapsensa ovat supernirsoja, jos joutuvat joskus "kunnon" ruokaa syömään (muuta kuin makaronia ja ketsuppia tai pitsaa), alkavat itkeä krokotiilinkyyneleet valuen. Sama virsi menee päiväkodissa ja äidin luona.

Näiden vegetaristilasten yksipuolisena dieettinä tuntuu olevan peruna, makaroni ja tomaatti tai tomaattikastike. Toinen lapsista lisäksi syö pähkinöitä mielellään, molemmilla on pari hedelmää joista pitäävät. Voileivän päälle käy lähinnä pähkinävoi, siis ei juustoa, levitettä tai mitään vastaavaa liian terveellistä.

Eivät syö myöskään kalaa, lähinnä siksi että kalapuikotkin ovat heille kauhistus (seuraa avointa vollotusta).

No asia ei ole minun henk koht ongelma, kun en lasten kanssa vietä aikaa, mutta isänsä minulle siitä valittaa...

Itse ajattelin juuri sitä, että onkohan syömisestä tullut keino, jolla vanhempien huomio on saatu aina näppärästi kääntymään esim riitelystä lapsiin. Joten jos se on peli, niin millä pelin saa loppumaan?

Kommentteja?

 

[taustalla]

tuttua!! no meillä on siisnä syynä kyllä että lasten äiti ei osaa tehdä ruokaa ja hänellä on se kanta että tehdään vain sellaista ruokaa jota lapset haluavat ja syödään kun lapsia huvittaa!! on ollut aika soppa tästä!!
pienin ei jossain vaiheessa olisi syönyt kuin makupaloja!! ja ruokajuomana heillä kotona oli limsa!! vihanneksista ym.. ei ole siinä perheesä tieotoakaan!! meillä loppui nirsoilut ajan myötä hiukan kun todeettiin että nälässä olette siten muuta ei tipu ja että kun söi ruokansa nuriematta sai jotain hyvää jälkkäriä!! äiti oli myös opettanut tälläisen eri ikävän tavan eli kylässä saa hotkia koko kahvipöydän tyhjäksi!! välillä hävetti ihan suunnatomasti!! äiti kun syöti lapsiaan kylässä jotta ei ite tarvii laittaa mitään!! no onneksi nyt on koulut ja päiväkoti taas niin saavat edes kerranpäivässä kunnollista ruokaa!!

 

[Wicked Mary]

No ainakin meillä miehen vanhempi poika konstaili jatkuvasti ruuan kanssa aluksi,vain isän tekemä kelpasi(minä kokkasin arkisin,mies viikonloppuisin),kaikki muu jäi lautaselle parin näykkäisyn jälkeen. Ja isä aina kiiruhti sanomaan,ei xxxxn ole pakko syödä,ja arvatkaapa,etteikö muutkin vaatineet oikeutta saada valita ruokansa...Nyttemmin kaikki kelpaa,erittäin hyvin.

 

[niksaus]

Niin ja siis lapsilla myös vaihtelee suhtautuminen näihin lempiruokiinkin aivan tuulen mukaan. Maanantaina sama ruoka on ihanaa ja tiistaina itketään jos joutuu niin hirveää syömään.

 

[Voi voi]

Ei se oo yksistään uus perheiden ongelma. Kyllä niitä näkee ydin perheissäkin, että syödään vaan makaroonia ja valmis lihapullia eikä uskalleta maistaa muuta.
Lasten ruokailu tottumukset riippuu ihan siitä mitä vanhemmat tarjoaa. Toki jokaiselle lapselle tulee kausia, ettei joku ruoka maistu. Meillä anankin poika puoli ei tykännyt aluksi joistai perinneruoista joita valmistin, mutta syö nykyisin niitä ihan mielellään kyseleekin jopa joskus millon laittaisit vaikka karjalanpaistia. Kehittyyhän se maku aisti itselläkin.

Siinäkin saattaa olla jonkin lainen totuus, että kerjätään huomiota huonoilla tavoilla, lapsia kun on välillä niin hirveän vaikea ymmärtää vaikka me kaikki olemme olleet lapsia

Jos teillä on kirjoittamisesta kiinnostuneita lapsia rohkaiskaa heitä pitämään päiväkirjaa ja säilyttäkää ne visusti tallessa. Itse tuhosin omat harvat päiväkirjat teini vuosina nyt niistä voisi lukea mitä on itse lapsena ajatellut.

 

[taustalla]

Niin mutta omien lasten kanssa voi nähdä, et miten se tilanne on johtanut tähän päivään. Itse olen perheestä, jossa vaihtoehtona oli syöminen tai ei-syöminen - makaronilla ja lihapullilla elo ei olisi onnistunut. Olen itse ollut kaikkiruokainen lapsi, joten mun on vaikea ymmärtää sitä, että on vain pari ruokaa mitä uskaltaa syödä ja nekin vaihtuu kun tuuli kääntyy. Maanantain herkku on tiistain kauhu.

Ajattelin vain, että harvoinpa sitä täysin onnellisesta liitosta erotaan, että onhan siinä jotain perhedynamiikan ongelmia ollut jo ennen lopullista pamausta. Ja yleensähän lapset jollain lailla reagoi, vaikkei tässä mistään "traumoista" olisikaan kyse.

 

[Ihan normaali perhe]

Ei ole, vaikka suurinosa lapsien tottumukisista onkin peritty omilta vanhemmilta...

 

[taustalla]

Meillä miehen lapset eivät ole varsinaisesti nirsoja, mutta tytöllä (neljäsluokkalainen) on muuten joku "ongelma" liittyen syömiseen. Saattaa nimittäin syödä esim. leipäpalaa TUNNIN. Tietää hyvin, että saa isänsä ärsyyntymään, mutta silti vitkuttelee. En ymmärrä, mistä tämä johtuu. Jos jotain mukavaa on tiedossa ruuan jälkeen, lautanen hupenee vauhdilla.

 

[nirppo]

Toisaalta lapsilla on aika tylsää se, että heidän ruokailunsa on aina aikataulutettu. Itse mieluummin syön hitaasti ja aloitan ruokailun monta kertaa. Siksi en käy esim työpaikkaruokaloissa kuin pahimmassa hädässä. Näin aikuisiällä ei kukaan moiti, vaikka söisikin leipäpalaa tunnin verran.

 

[Siiri]

Miehen lapset ovat jonkin verran jo "oppineet" syömään meidän perheen ruokia, vaikkakin pikkupentu (3,5 v) on ottanut tavaksi sanoa aina ruokapöytään tullessaan "pahaa ruokaa". Penskat pelastaa seinään heittämiseltä vain se, että sentään syövät kalaa.
Harmittaa vaan niiden puolesta kun syövät kotonaan pelkkiä tyhjiä kaloreita ja varsinkin kun tytär (5,5 v) on aika pulskassa kunnossa.
Mummonsa kärrää niille shipsejä ja suklaakeksipaketti aina keittiön pöydällä josta voi ottaa halutessaan. Olen joskus suuttunut ruokapöydässä ja sanonut, että teidän äidin varmaankin pitäisi tulal laittamaan meille ruokaa niin voitte syödä.
Itse ja mieheni olemme kaikkiruokaisia ja aika kauheaa on kyllä seurata välillä sivusta ruokarajoitteisia aikuisia. Käsittämätöntä, allergiat ja yliherkkyydet toki ymmärrän, mutta teemme ihan perusruokaa kun lapset ovat, eli ei mitään maustettua tms.

 

[Siiri]

Ai niin, olen itse avioerolapsi, kylläkin jo 60-luvulta. Silloin syötiin eikä kiemurreltu pöydässä. Ohjeena oli että kaikkea pitää maistaa. :kieh:

 

[tiituli]

Meillä oli myös syömis ongelmia miehen tytön kanssa(nyt 5), mutta mä pistin tytön kuriin, mies ei olisi hennonnut ja äitinsä ei voi, kun lapselle tulee paha mieli, kaikki temput lapsi yritti ruokapöydässä, mut ei menny läpi, ja nyt tyttö syö tappelematta, vaikka ei tykkäisi. mieskään ei onneksi puutu, kun olen lapselle tehnyt selväksi meidän talon säännöt.

 

[eräs]

\

Ai niin, olen itse avioerolapsi, kylläkin jo 60-luvulta. Silloin syötiin eikä kiemurreltu pöydässä. Ohjeena oli että kaikkea pitää maistaa. :kieh:

Sinänsä en pitäisi kaikkia 60-lukulaisia kasvatusmenetelmiä nykypäivänä ihanteellisina, on näet tullut sen jälkeen voimaan mm. uusi lastensuojelulaki vuonna 1983, yleissopimus lasten oikeuksista vuonna 1991.
En kiistä, etteikö ole hyvä oppia hyvät ruokatavat yms. mutta nuo seinäänheittojutut menee yli huumorintajun vaikka miten olisi vain puolitosissaan kirjoitettu. :kieh:

 

[peuhu]

\

Ai niin, olen itse avioerolapsi, kylläkin jo 60-luvulta. Silloin syötiin eikä kiemurreltu pöydässä. Ohjeena oli että kaikkea pitää maistaa. :kieh:

Meidän tyttö (ydinperhe) 3,5v samoo melkein aina ruokapöytään tullessaan että pahaa ruokaa- en halua syödä. Musta se kuuluu ihan siihen ikään koska tyttö kuitenkin syö kun sanon että maistettava on, tosin ruokailu voi kestää tunninkin mutta ei ole koskaan ollut oikeesti niin pahaa ruokaa etteikö olisi tippunut. Meillä tehdään ihan tavallista koti ruokaa.Luulen että on ihan ohimenevä vaihe.