Reiluna pidän meidän systeemiä. Joskus tosin koen, että mies on meistä se häviäjä. Minä kotihoidontuella, mies töissä.
Meillä on omat tilit, mutta silti tiedetään toistemme rahatilanne ja onko tarvetta johonkin isompaan ostokseen. Esim. mies oli viikon työreissulla. Ohimennen mainitsin, että tililläni on rahaa juuri sen verra, että ruokaa saadaan. Eli minusta ei vielä tarvittu rahaa lisää. Mies siirsi heti 300e tilille ja sanoi, että voin laittaa itseeni tai lapsiin

(siirsin säästötilille, koska kohta pitää ostaa nuorimmaiselle uusi istuin autoon)
Meillä mies hoitaa kaupassa käynnin. Juurikin siksi, ettei tarvitse siirrellä rahoja ja hänen on helppo töistä tullessa poiketa kaupassa. Minä en itse asiassa edes tiedä paljon meillä menee kuussa rahaa ruokaan :ashamed: Laitan vain aamupäivällä s-postilla kauppalistan ja illalla mies tuo kauppakassit kotiin
Minulla riittää rahat omiin kuluihini, suurimpaan osaan lasten kuluja ja koiran kuluja, juurikin siksi, ettei tarvitse ostaa ruokaa. Maksan osan laskuista, mutta nekin mies haluaa välillä maksaa. Joskus olen yrittänyt puhua, että pitäisikö katsoa kumpi prosentuaalisesti laittaa rahaa enemmän meidän talouteen, mutta mies ei ole suostunut (vaikka olen epäillyt minun hyötyvän tästä rahallisesti eniten). Meillä homma toimii näin.
Raha-asioista riitely on usein se ensimmäinen merkki eron lähestymisestä

Toivottavasti saatte asiat puhuttua ja sovittua järkevämmin.