V
"vieras"
Vieras
Olen kuvitellut että mt-ongelmat ovat nykyään niin yleisiä(tai ovat kai aina olleet mutta eivät enää niin tabu) että ihmiset osaavat suhtautua asiaan eivätkä heti oleta että perheessä olisi lastensuojelulle tarvetta, tai että lapset olisivat heitteillä jos vanhemmilla mt-ongelmia.
Palstaa lukiessa olen kuitenkin saanut ihan toisenlaisen kuvan..
Heti jos perheessä on jotain hämärää, epäillään "mt-ongelmia" ja muistetaan aina perustella oman perheen erinomaisuutta ja kunnollisuutta sillä, ettei vanhemmilla ole tai ole koskaan ollutkaan ongelmia mielenterveyden suhteen.
Oikeasti?
Oletteko koskaan miettineet että aika monella tuttavallanne/työkaverilla/sukulaisella/ystävällä/kaverillanne on tod.näk joskus ollut mt-ongelmia?
Suuri osa ei kuitenkaan koskaan hakeudu hoitoon tai hanki apua, myönnä edes itselleen.
Ongelmia on myös monen tasoisia, pelkkä ahdistus tai alakuloisuuskin voidaan laskea mt-ongelmaksi ja ihminen voi saada niihin hoitoa.
Erään ammattilaisen sanoin: "Sairaimpia ovat yleensä ne jotka erityisesti korostavat terveyttään.." ja nimenomaan kun kyse on mielenterveydestä.
Palstaa lukiessa olen kuitenkin saanut ihan toisenlaisen kuvan..
Heti jos perheessä on jotain hämärää, epäillään "mt-ongelmia" ja muistetaan aina perustella oman perheen erinomaisuutta ja kunnollisuutta sillä, ettei vanhemmilla ole tai ole koskaan ollutkaan ongelmia mielenterveyden suhteen.
Oikeasti?
Oletteko koskaan miettineet että aika monella tuttavallanne/työkaverilla/sukulaisella/ystävällä/kaverillanne on tod.näk joskus ollut mt-ongelmia?
Suuri osa ei kuitenkaan koskaan hakeudu hoitoon tai hanki apua, myönnä edes itselleen.
Ongelmia on myös monen tasoisia, pelkkä ahdistus tai alakuloisuuskin voidaan laskea mt-ongelmaksi ja ihminen voi saada niihin hoitoa.
Erään ammattilaisen sanoin: "Sairaimpia ovat yleensä ne jotka erityisesti korostavat terveyttään.." ja nimenomaan kun kyse on mielenterveydestä.