p u r k a u t u m i n e n . . .

[tehopakkaus]

Kello soi klo 06.40, revin itseni väkisin sängystä ylös. Keitän kahvit, laitan puuron. Syödään puuro. Meikkaan+laitan hiukset. Järjestelen paikat kuntoon. Puen lapselle päälle. 8.10 lähden kävelemään töihin. 8.45 olen töissä. Juoksen tukka putkella koko päivän. Klo 16.00 pääsen töistä, lähden kävelemään kotiin. N. klo 16.45 olen kotona. Viihdyän anoppia ja lasta ja järkkäilen päivän sotkuja. Klo 18.10 lähdemme kauppaan ja viemme anopin. klo 19.45 ollaan kotona. Kaupassa lapsi tekee taas kaikki ihanat uhmaikäisen temput, levittää lelut, heittää kärriin kaikki tavarat mitä käteeen sattuu, juoksee karkuun, kiukuttelee, rimpuilee jne. *päänhakkaushymijö*

Kotiin tultuamme alan taas siivota sotkuja kun paikat näyttää taas siltä ettei koskaan IKINÄ olisi mitään täällä tehty. Sitten laitan puuron ja syödään se. Pesen lapsen hampaat ja vihdoin VIHDOIN kahdeksan jälkeen saan lapsen nukkumaan. Sitten sytyttelen kynttilöitä ja kaikki palaneet tikut (jotka olen hölmönä tuikkassut takasin rasiaan) leviää lattialle JOKAPAIKKA on täynnä sitä helveti pientä palanutta tikkua ja silloin pääsi itku.

Päivän opetus on taas että : Millonkohan sitä oppisi olemaan ylisuorittamatta???"??!??!?!???

Vastaus: Ei koskaan!


Kiitos ja nam. Poistun hakemaan ISON tuopin JÄÄKYLMÄÄ vettä.

 

[vieras]

Mikä tossa on ylisuorittamista? Normaalia arkea mun mielestä.

 

[vieras]

Mikä tossa on ylisuorittamista? Normaalia arkea mun mielestä.

Se että kokoajan tekee jotain. Nyt istun ensimmäistä kertaa tänään jos ei lasketa mukaan automatkaa. Autossa kun ei voi seisoa. Ja kokoajan olen tehnyt jotain, en hetkeäkään aloillani. Kaikkea en tietenkään alkanut tuohon laittamaan. (liian pitkä lista luettavaksi)

 

[..]

Tiedän tunteen!!