Jos nyt vaikka mietitään Suomalaista yhteiskuntaa sodan jälkeen, jossa kaikesta oli pulaa ja suuri osa kansasta oli köyhää, ei rikollisuus rehoittanut. Toki tässä oli ehkä erona se, että kammottavat tapahtumat yhdistävät joitakin kansoja. Toisia se ei yhdistä. Mutta oleellista on se, millainen toiminta on yhteiskunnassa hyväksyttävää. Ehkä tässä maassa kukaan ei ole koskaan pärjännyt yksin, jolloin yhteisön normit on merkittävässä asemassa.
Itse väitän, että rikollisuus puutteen keskellä on ensisijaisesti kultuurinen ongelma kuin suoraan varallisuuteen liittyvä ongelma. Tähän liittyy myös paljon se, miten paljon maassa on korruptiota ja miten esim. huumekauppa käy. Ja kyse ei niinkään ole huumeiden käytöstä, vaan kaupasta.