Lainaus viimeisestä kappaleesta Markus Leikolan Apu-lehtijutusta:
Marinin ensisijainen vahvuus tässä kriisissä ei ole ollut hänen kansainvälinen kuuluisuutensa tai edes kriisiaikoina koeteltu johtajuutensa tai kykynsä pitää moneen suuntaan tempoileva monipuoluehallitus kasassa. Näitäkin tärkeämpää on itsetunto, halu ja kyky päättää itse, mikä on hänestä noloa, mikä ei. Tässä maailmassa, jossa kysymykseen häpeästä ja noloudesta ei enää ole yhtä ja yksiselitteistä vastausta, vaan kaikki vastaukset ovat jostakin näkökulmasta sekä vääriä että oikeita. Ja tämän ohella – samalla itsetunnolla – vakuuttaa politiikan agendan ja päätöksenteon hallinnalla paitsi kannattajat, myös vastustajat.
Tässäkin kriisissä vastustajat ovat olleet eri mieltä pääministerin politiikan sisällöstä, mutta eivät kyseenalaistaneet hänen osaamistaan poliittisena johtajana. Se johtunee siitä, että muutkin poliitikot tietävät parhaiten itse, kuinka monenlaisista äänestäjistä heidän kaikkien äänestäjäkuntansa koostuu.
