Tiedän tunteen ja toivon, etten todellakaan olisi tässä tilanteessa. Reilusti valehtelu auttaisi ehk omalla kohdallani, mutta ilkeää se olisi ruveta paikkailemaan vuosien leikkauskierrettä sanomalla lorvineensa vaan ko.ajan ja kukaan lääkäri ei vielä ole suostunut ihan terveen papereita kirjoittamaankaan.
Onko sinulla mahdollisuutta kuntoutuksena saada uutta ammattia? Suosittelen yrittämään, jos et vielä ole.. Toki voi käydä niinkuin itselle, että harkinnalla mtn tukea ei sitten saakaan. Mutta yleensä kyllä työeläkeyhtiö mielellään kuntouttaa. Mikäli sairaus on ollut "tarpeeksi vakava".
KELAkin voi myöntää vaikka mitä, mutta perustelut sitten tarvitsee olla kunnolliset. Ja itsellä siihen ei riittänyt edes lähes 20 leikkaustakaan.
- lapsettomuus on paha juttu, liian monesti sen huomannut. Mikäli olet parisuhteessa tai pahempi, naimisissa.Työnantajat miettii luonnollisesti, että vakiduunin saadessa pamahdat heti paksuksi.
Puoliso muuten vaikuttaa siihenkin, että ei oteta kovin vakavasti työkkärissä tms, koska puolisolla on se *piip* elatusvelvollisuus.
Kai sulla vielä on sen verran hyvä tilanne, että työkkäri on ottanut kirjoilleen? On sentään jtn valoa tulevaisuudessa silloin mielestäni. Jos ei muuta, niin muutaman roposen voit saada kuntouttavassa työtoiminnassa ollessasi lisää ja samalla todisteita, että kykenet tekemään työtä!
Voisi olla niinkin, ettei nekään ota kirjoilleen ja sitten onkin jo melkolailla kaatiskamaa.
Itsellä on tilanne niin, että joko huolin eläkkeen tai sitten jään vaan täysin tulottomaksi. Täälläpäin ei ole tarjolla edes työharjoittelua, mikäli et sitten ihan ilmasiks mene ilman mitään avustusta johkin firmaan.
Se 9e/pvä ylläpitokorvauskin kun on harkinnanvarainen ja sen saadakseen pitää saada jtn muutakin rahaa yhteiskunnalta. Eli mies maksaisi matkat, syömiset töihin jne.. kiva, mutta niin auttavainen ei puolisoni ole eikä pystykään rahallisesti sellaiseen.
Toivon onnea työnhakuun ja voimia! Sisua ja pitkää pinnaa tulet tarvitsemaan.
Se on helppo niiden sanoa, että töitä tekevälle löytyy.. jotka eivät oikeasti ole joutuneet kitkuttelemaan sairauksien kanssa. Pahimmillaan kun menee ulkonäkökin hiusten lähtiessä, niin juu haeppa sitten vaan pokalla töihin. Olin sellainen arvostelija itse menneisyydessäni, enää en.
