Päästääkö lapsi "maailmalle" peruskoulun jälkeen?

[Happygirl-91]

Joo, näin uskon käyvän. Tuossa on monta asiaa, mitkä pitää ottaa huomioon eikä niitä tajua ennenkuin itse teinin vanhempi. Itsekin olen lähtenyt jo nuorena kotoa ja se oli minusta normaalia ja hienoa eikä minun mielestä vanhempien tarvinnut olla minusta lainkaan huolissaan. Tilanne on kuitenkin toinen, kun sitä joutuu katsomaan vanhemman näkökulmasta.

Ensinnäkin se, että oman kaupungin lukiossa saa saman koulutuksen kuin kauempana mitä nyt jotain pientä lisäherkkua saa mukaan. Nuori voi haluta kovastikin erikoislukioon, mutta ei tarvita kuin yksi pieni ihastus tai muu mielenmuutos, niin erikoislukio ei enää välttämättä kiinnostakaan.

Kotona asuessa ei tule ylimääräisiä kuluja, mutta muualle muuttaessa kuluja tulee pakosti lisää. Näihin kuluihin alle 18-vuotiaat eivät saa mitään tukea, jos vanhemmat ovat työssäkäyviä ja tulot normaalit.

15-vuotias on helposti vietävissä. Kannabis taitaa olla yleinen ongelma nykyisin. Kotona asuessa on helppo kontrolloida ja puuttua, mutta asuntolassa nuori voi touhuta suht vapaasti ilman, että kukaan huomaa tai puuttuu.

Ymmärrän ehdottomasti, että siinäkin on riskinsä ja vanhemmilla pitäisi olla luottamus lapseen. Ap kertoi kuitenkin, että poika on kunnollinen jne. Minä ainakin antaisin mahdollisuuden silloin hyppien ja keikkuen ja jos teini "kärähtäisi" toistuvasti alkon käytöstä tai huumeista, niin sitten en luottaisi ja lapsi tulisi takaisin. Mutta nuoruuteen joka tapauksessa kuuluu yleensä myös päihdekokeillut ja teini kokee ne satavarmasti myös kotikaupungissaan "äidin valvovan silmän alla" jos haluaa. Kyllä he keinot keksii!

 

[vieraas]

Mä en päästäisi. Kaverini aikoinaan muutti peruskoulun jälkeen satojen kilometrien päähän ja meni tällaiseen erikoislukioon. Elämän tarkoitushan pääpiirteessään oli vetää viinaa, huumeita ja sekoilla. Ja vaikka itse ei tähän mukaan lähdekään niin bilettäminen on kuitenkin isossa roolissa asunnoissa. Ihan ihminen hänestäkin lopulta kasvoi ja hyvin on menestynyt, joskin uskon että olisi saanut vakaamman teini-iän kotona ja peruslukiossa.

 

["Ulla"]

Me päästettiin kumpikin poika IB- lukioon, matkaa 90km, asuivat opiskelupaikkakunnalla soluasunnoissa. Esikoinen oli 16v ja juniori 15,5v. olivathan he olleet enkkutarhassa ja kielipainotteisilla ala- ja yläasteella. eli valinta oli jatkumo aikaisemmille opinnoille. Hyvin heillä meni, vaikka kovin eriluontoisia ovat. Kävivät armeijan ja sen jälkeen Skotlandissa suorittivat yliopisto-opinnot. Työskentelevät nykyisin Briteissä. Aluksi oli outoa, kun perhe pienentyi arkipäiviksi (su illasta pe iltaan), mutta siihen tottui. Juniorin lähtö tuntui paljon haikeammalta, sillä nyt mun lapset ovat jättäneet lapsuuskotinsa. Näinhän se kuitenkin menee. Olen saanut todella paljon, kun olen käynyt heidän luonaan lukioaikana ja Brittein saarilla. Eli ap:n kysymykseen päästäisitkö niin kyllä minä päästäisin edelleenkin. Kotiin voi aina palata, jos maailma potkii, tätä varten me vanhemmat olemme.