Paha mieli äidin synttärikortista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Sain äidiltä synttärilahjaksi Eve Hietamiehen Yösyöttö -kirjan ja kortin, jonka teksti oli: " "Viiville" 30-vuotispäivänä. Synnytyksenjälkeinen masennus on nyt kestänyt 30 vuotta :) Yösyötöt onneksi ovat vähentyneet (joskus pikku hiukapalaa tai Samariinia). Pian sinullakin kai helpottaa... (ainakin kun "Mikko" (meidän esikoinen) on 30v.) Onnea toivottaa äiti."

Mulle tuli tuosta kortista jotenkin paha mieli. Monestakin syystä: Äitini aina vitsailee synnytyksenjälkeisestä masennuksestaan, joka on vaivannut syntymästäni lähtien. Joo, varmaan onkin, ihan oikeasti, ja äitini olisi tarvinnutkin siihen apua aikoinaan. Mulla itsellänikin on ollut synnytyksenjälkeinen masennus, josta onneksi selvisin lääkkeillä. Äitini ei tätä ymmärrä tai hyväksy lainkaan, vitsailee vain omasta masennuksestaan.

Toiseksi: Mulle "Mikko" ja hänen nuoremmat sisaruksensa eivät ole minulle mikään taakka, vaan valtava rikkaus. Äitini tuntuu ajattelevan lapsia, vauvoja varsinkin, vain suurena taakkana, joka onneksi helpottaa lasten kasvaessa. Ymmärrän kyllä, että hänen vauvansa ovat koliikkeineen ja allergioineen olleet raskaita (itseasiassa en ole kuullut omasta vauva-ajastani mitään positiivista, vain valitusta sen raskaudesta). Mutta miksi minä en saisi nauttia lapsistani nyt, kun he ovat pieniä? Joo, ihan normaali lapsiperheen väsymys, kaaos jne. meilläkin on, mutta en siitä äidilleni koskaan edes valita. Jos joskus olen erehtynyt jotain vähän valittamaan, olen saanut vain kuulla valituksen siitä, miten hankalaa hänellä aikoinaan oli meidän kanssamme.

Mulle tuli tuosta kortista sellainen olo, että anteeksi kun olen ollut niin hankala vauva. Ja anteeksi, kun olen itsellenikin tehnyt tuollaisia hankalia ja raskaita (minun mielestäni ihania ja rakkaita) lapsia. Joo, tuskin äitini sitä ihan noin tarkoitti, muotoili vaan todella huonosti. Ja pahoitti mun mieleni synttäreiden kunniaksi.
 
Sano sun äidille että ymmärrät että tarkoitti varmaan hyvää mut sulle tuli paha mieli kortin tekstistä. kun saat puhuttua äitis kans asian selväksi niin pystyt unohtaa tuon kortin parissa päivässä. jos et puhu niin siihen voi mennä paljon pidempi aika.
 
Aika erikoinen teksti kortissa, täytyy sanoa. Mutta mun on pakko kyllä sanoa, että itse allergisten vauvojen äitinä oon valitettavasti samaa mieltä siinä, että vauva-aika on kauheaa ja todellinen elämä alkaa vasta siinä vaiheessa kun vauva alkaa kävellä. En oo koskaan osannu nauttia vauva-ajasta vaan ootan koko ajan että vauva kasvaa nopeasti. Eka vuosi joka lapsen kohdalla ollu sellaista sinnittelyä. En tiedä onko mussa joku vika vai johtuuko siitä että meillä kaikki huonounisia ja allergisia/astmaattisia lapsia. En vaan millään pysty yhtymään tuttujen ja sukulaisten ihasteluun vauva-ajan suhteen kun itselle se on ollu aina pelkkää kidutusta. Kaikkien kanssa helpottanu n 1v synttärien tienoilla ja vasta sen jälk oon osannu nauttia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vb:
Sano sun äidille että ymmärrät että tarkoitti varmaan hyvää mut sulle tuli paha mieli kortin tekstistä. kun saat puhuttua äitis kans asian selväksi niin pystyt unohtaa tuon kortin parissa päivässä. jos et puhu niin siihen voi mennä paljon pidempi aika.

Puhu todellakin asiasta heti. Kuten vb sanoi, se unohtuu muutamassa päivässä, jos sen käsittelee, mutta voi kaivertaa vuosia, jos sitä yritetään painaa villasella, kun sulla on tosi paha mieli tullut.

nm. kokemusta on vuosien vuosien miettimisistä ja pahasta mielestä, sit kun otettiin anopin kanssa asia puheeks, helpotti heti
 
Ehkä mullakin on jotenkin kiero huumorintaju, koska mun mielestä toi oli ihan hauska ja selkeesti vitsiksi tarkoitettukkin. Ja mulla on itselläni ollu vaikea syn.jälkeinen masennus, ja olin sairaalahoidossakin sen takia. Kyllä mä siitä itsekkin vitsiä väännän, vaikka mulla oli silloin tosi vaikeaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Milla Makia:
pipoa loysemmalle ap vai olenko ma muka ainoa, jolla sama kiero huumori kuin adillasi. Musta toi oli ihan hauska.

Jos toi asialla "vitsailu" on jatkunut jo vuosikausia, sitä ei voi enää pitää pelkästään hauskana. Vitseilläkin on rajansa. Ymmärrän ap:ta täysillä. Mainitse asiasta äidillesi, ei sun tarvii kuulla tollasta loppuelämääsi.

 
Vauva heräsi ja jouduin palamaan "raskaiden velvollisuuksieni" pariin :)

Joo, mä ymmärrän kyllä, että äiti tarkoitti kortin tekstin vain vitsiksi. Osui vaan liian arkaan paikkaan. Äitini ei ole tosiaan koskaan voinut ymmärtää tai hyväksyä synnytyksenjälkeistä masennusta, ei itsellään, mulla tai kenelläkään muullakaan. Se nyt vaan on nykyäitien heikkoutta, äitiys on aina rankkaa jne.

Ja ymmärrän kyllä senkin, että äitini mielestä elämä alkaa vasta vauva-ajan jälkeen. Minä ja sisarukseni ollaan kaikki oltu koliikkivauvoja ja kuopuksella oli vielä vaikeat allergiat. Muistan hyvin kuopuksen vauva-ajan, ja se oli ihan kamalaa. Mulla itselläni on onneksi olleet tavallisen helpot ja terveet vauvat, joten mä olen - sitä masennusta lukuunottamatta - nauttinut lasteni vauva-ajasta. Mä elän nyt elämäni parhaita vuosia :)

En aio ottaa korttia äitini kanssa puheeksi, tulisi vain enemmän paha mieli itselle ja äidillekin. Äitini ei ole sellainen ihminen, jonka kanssa voisi keskustella mistään vaikeista asioista. Valitettavasti :( Onneksi minulla on aivan ihana anoppi, jonka kanssa voin puhua ihan kaikesta. Myös siitä, että välillä vähän väsyttää, vaikka lapsen ovatkin ihania ja rakkaita.

Kiitti, kun sain purkaa tänne pahaaoloani. Helpotti :) Ja onneksi äiti tosiaan sentään muisti synttärini ja lahjakin oli mieluinen. Olin jo ehtinyt varata sen kirjan kirjastosta, mutta nytpä sain sen sitten lahjaksi.

 

Yhteistyössä