paha mieli itelläkin

[turha ämmä]

Minulla on paha taipumus vittuilla ihmisille. Noh, muilta osin tämä on jäänytkin mutta miestä tulee sanallisesti välillä sivallettua ihan turhaan ja ajattelemattomuutta. Siis kerkeän sanoa jotain mukamas hauskaa, ennenkuin ajattelen koko asiaa. Ja ymmärrän että miehellä on tästä kurja olo, niinkuin aamulla sanoikin kun anteeksi pyysin eilis illan letkautuksiani.
Välillä tämä oli jo kokonaan pois ja nyt huomaan itsekkin ottaneeni puheeseen takaisin tämän tyylin. Typerää, inhottavaa, ala-arvoista ja lapsellista, enkä tahdo tehdä niin, suu vaan aina käy ennenkuin tajuankaan.
Pitää ottaa taas ihan tosissaan itseä niskasta kiinni ja pakottaa ajattelemaan mitä sanoo, mies ei koskaan sano minulle pahasti.
Nyt tässä mietinkin, että leipoisko sitä vaikka miehen lempipullaa hyvitteeksi?

 

[Keke]

Anna ukollesi piparii ja olutta

 

[Vasemman käen rukkanen]

Sama vika :hug:

 

[ap]

antasin mutta kun ei meinaa huolia kun on jo tuo maha niin paljon tiellä ja helposti supistelee. Pittää poskee tarjota sitten.. Olutta on kaapissa vaan eihän tuo juo

 

[ap]

lapsilisä: siis tuo ajattelematon vittuilu sullakin? Mites sinä oikein saat piettyä suun supussa ennenkuin möläyttelet? Ja kun en itse aina edes huomaa että toiselle voi tulla paha mieli, kun ne jutut on minun näkökulmasta tietysti vaan hauskoja heittoja :/

 

[kysykää psykologilta]

Voi olla kyse agressiiviisesta persoonallisuushäiriöstä ja siihen on lääkitys. Kaverini on lääkityksellä. Siinä yhtenä oireena on hallitsematon pään aukominen toisille ihmisille.

 

[ap]

njaa.. en tiedä. Aikaisemmin oli ongelmaa että löin herkästi tajuamattani, mutta ainoa joka siihen puuttui oli tämä nykyinen mieheni joka teki heti alkuun stopin että saan lähteä kävelemään jos kosken siihen. Ja ihan oikein, hyvä että se jäi pois. Sitäkään en ollut edes oikein tajunnut tekeväni.
Minusta tuntuu että nämä on hyvin pitkälti opittu kotoota, aika rajua perheväkivaltaa oli ja jatkuva vittuilu keskenään kaikilla. Enkä tosiaan tahdo näyttää tuota mallia omille muksuille.

 

[Vasemman käen rukkanen]

lapsilisä: siis tuo ajattelematon vittuilu sullakin? Mites sinä oikein saat piettyä suun supussa ennenkuin möläyttelet? Ja kun en itse aina edes huomaa että toiselle voi tulla paha mieli, kun ne jutut on minun näkökulmasta tietysti vaan hauskoja heittoja :/

Sehän siinä onkin kun en saa pidettyä suutani kii. Sanat vaan karkaa ennen kuin tajuan mitä olen sanomassa. Neroleimauksia muka ja toiset pahoittaa mielensä

 

[mullaki]

Ns. piilovittuilu ongelmana, eikä sitä itse edes huomaa ennen kuin toinen on jo suuttunut!

 

[yksi sama]

njaa.. en tiedä. Aikaisemmin oli ongelmaa että löin herkästi tajuamattani, mutta ainoa joka siihen puuttui oli tämä nykyinen mieheni joka teki heti alkuun stopin että saan lähteä kävelemään jos kosken siihen. Ja ihan oikein, hyvä että se jäi pois. Sitäkään en ollut edes oikein tajunnut tekeväni.
Minusta tuntuu että nämä on hyvin pitkälti opittu kotoota, aika rajua perheväkivaltaa oli ja jatkuva vittuilu keskenään kaikilla. Enkä tosiaan tahdo näyttää tuota mallia omille muksuille.

Itsellänikin rajua väkivaltaa ollut joka päivä koko lapsuuden ajan koko sen ajan kuin asuin kotona. Mutta ei minusta tullut väkivaltaista tai ilkeää suustani. Mielestäni sinun oikeasti pitäisi mennä juttelemaan ammattilaiselle. Ei ihmisestä tule automaattisesti väkivaltaista jos taustalla on väkivaltaa. Kuten ei juopon lapsesta tule juoppoa automaattisesti jne.

Se olet sinä itse joka ne sanat laukoo ja ne lyönnit löi / lyö . Ei menneisyytesi. Joskus ihmisen on kannettava vastuu omasta käytöksestään - viimeistään aikuisena ja korjattava se, ettei se loukkaa muita ihmisiä.

 

[rv26 ja rapiat]

mie ne osaa pitää suuta suikemmalla.. pari päivää sitten töksäytin taas sen enempää miettimättä liian pahan kommentin siitä että *jos isäntää miellyttää miun kipeenä oleminen niin nauttikoon rauhassa..* ja tuo oli "siivottu" versio..

ja eikä eds pahimpia mitä suusta tulee..ja mie källipää enn osaa edes kunnolla pyytää anteeks.. eilenkin näin että meinaa isännällä ihan itkua pukata kun mie yskin niinku keuhkotautinen..

 

[täällä taas]

juuh, haloo pilleriä vaan joka vaivaan. Ihan varmaan on apllä opittu malli omasta kokemuksesta tiiän et ainoo lääke on asian tiedostamin ja käytös mallin muuttaminen. Se on pitkä tie, mut jo se et tajuaa/opettelee heti pyytämään anteeksi auttaa, koskakin jatkuva anteeks pyyteleminen on sen verran vittumaista itelle et kärki katkee touhulta ainakin. Mä oon ite käyny myös väkivaltasen lapsuuden takia terapiassa, muuta siinäkin on kuitenkin sama periaate; oma osuuden tiedostaminen, halu muuttua, toiminta, takapakki, muutos, takapakki ja todellinen muutos. Itsensä muuttaminen vaatii rohkeutta ja selkärankaa ja sitä, että keskittyy omaan osuutensa asioissa, eikä siis heitteidy uhrin rooliin. Tällä siis tarkoitan, ettei voi sanoa esim lyövänsä koska isi löi (vaikka asia onkin osaltaan niin). Eli tiedosta olevansa aikuinen ihminen, joka on ainoana vastuussa omista toimistaan ja toiminta on aina valinta. Onnee ja rohkeutta muuttumisen tielle, sieltä voi löytyä vielä kaunis ja herkkä ihminen kun saat rohkeutta olla sitä kun olet huomannut, ettet tarvitse suojata itseäsi sarkasmilla.

 

[ap]

en tarkoittanutkaan sitä että vastuun sysään kotio, vaan ajattelin että voi vaikuttaa ehkä siihen etten edes aina tajua loukkaavani vaan pidän normaalina kanssakäymisenä tämmöistä ajattelemattomuutta. Enkä edes pidä vaan tosiaan yritän varoa sanomisiani, mutta ei aina kerkeä ajattelemaan ja anteeksi olen oppinut heti pyytämään, mutta tuntuu niin itsensä toistolle ja tyhjälle kun vahinko on jo sattunut aina sillon. Ja missään nimessä kun en tarkoita loukata ketään, niin tämä pitäisi saada pois.
Ihan niinkuin "tajuamattani" tuppaan vähättelemään omia lapsiani ja siitä ollaan miehen kanssa monesti puhuttu ja olen opetellut kehumaan ja "ylpeilemään" lapsillani. Kun he kuitenkin ovat niitä maailman ihanempia.