Paha mieli!Lukekaa joku...:(

Eestlanna Savanna

Aktiivinen jäsen
01.11.2007
38 773
0
36
Jotenkin ahdistava olo tuli,kun aloitin mietia että lapsella oli schvannoma(patti pakarassa) Eikö se voi takaisin tulla?Lääkäri sanoi että hyvin epätodenäköistä että jotain tulee,kun mitään ei enää ole.hän sanoi myös ettei ole vaarallista.Onko totta?
Olenko mä epäonnistunut äiti?Yhdellä lapsella on tommonen sairaus oli ja sitten tokan kanssa oli stressi raskauden aikana.Mä olen epäonnistunut eikö? :( Lapset ovat minulle maailman tärkein asia,mutta olen epäonnistunut.vai onko se vaan mun mielepite?Pitäisikö olla onnellinen niin kuin muut sano?Hukassa olen....
 
eihän sulla ainakaan noista asioita kannata itelles pahaa mieltä "kehittää"!! Miten patti lapsen takapuolessa tekee susta huonon äidin?? ja stressi raskaus aikana on mennyttä aikaa... Ole onnellinen nyt!!
 
:hug:

Et sinä sen takia ole epäonnistunut, että lapsellasi on patti pakarassa, tai että olet ollut stressaantunut raskausaikana. Miten sinä olisit johonkin rasvapattiin voinut vaikuttaakaan. Tai sitten minä olen hyvin epäonnistunut äiti, esikoisella ongelmia koulussa, ja silmän ja käden yhteistyössä vaikeuksia, todennäköisesti myös adhd, keskimmäinen pahasti allerginen itikan pistoille, hän on saanut tuntikausia kestäneen epilepsia kohtauksen, hän on sairastanut virtsatulehduksia, paljon korvatulehduksia, hänellä on atooppinen iho, on ollut molluskoita, angiinaa jne jne. Pienimmälläkin on ollut niitä korvatulehduksia enemmän kuin laki sallii. Kaiken huipuksi olen eronnut esikoisen isästä, silläkin tavalla täysin epäonnistunut!

Ja silti oikeasti olen sitä mieltä, että olen ihan hyvä äiti! =)
 
Etkö voisi suunnata ajatuksia vaikka siihen rakentamiseen ja shoppailuun? Sinulta näkee tälläisiä aloituksia usein, mikä on hiukan huolestuttavaa- jonkinlainen pakkomielle? Ymmärrän että lapsen terveys huolestuttaa mutta näistä aloituksista käy ilmi että sinä olet itse se enemmän apua tarvitseva...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Onko minulla pa...ka elämää kuitenkin? :( Epäonnistunut?

Susta tuntuu siltä,koska sulla on ahdistusta, stessiä ja masennustakin. Se on luonnollista tuntea noin.. mutta joka tapauksessa se on vain tunne, eikä totuus. Totuus on se, ettet ole epäonnistunut :hug: Yritä jaksella!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Onko minulla pa...ka elämää kuitenkin? :( Epäonnistunut?

Jokaisen ihmisen elämässä on epäonnistumisia ja onnistumisia. Hakemalla kun hakee niin jokainen ihminen saa itselleen paskan olon. Kannattaa lopettaa se ainainen ongelmien pohtiminen ja keskittyä nauttimaan siitä mitä sinulla on. Itsesääli se vasta todella säälittävää on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marilyn Monroe:
Hakemalla kun hakee niin jokainen ihminen saa itselleen paskan olon. Kannattaa lopettaa se ainainen ongelmien pohtiminen ja keskittyä nauttimaan siitä mitä sinulla on. Itsesääli se vasta todella säälittävää on.

Et ole tainnut kokea pakkoajatuksia ja pakko-oireita tai masennusta ja kunnon ahdistusta. Noi sun neuvot "lopeta pohtiminen" on pahimpia neuvoja joita voit esim. masentuneelle sanoa. Älä sano toiste.
 
Kiitoksia se on niin kiva puhua jonkun kanssa ja tiedän että mulla on pakkomile niin kuin joku sanoi,kun mulla on ahdistuneisuushäiriö ja oikeasti ne asiat pyörevät mielessä joskus tai usein :/
Se ei ollut rasvapatti,mitä hänellä oli,vaan joku hermoperäinen ja hänellä oli leikaus kans :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ää:
Alkuperäinen kirjoittaja Marilyn Monroe:
Hakemalla kun hakee niin jokainen ihminen saa itselleen paskan olon. Kannattaa lopettaa se ainainen ongelmien pohtiminen ja keskittyä nauttimaan siitä mitä sinulla on. Itsesääli se vasta todella säälittävää on.

Et ole tainnut kokea pakkoajatuksia ja pakko-oireita tai masennusta ja kunnon ahdistusta. Noi sun neuvot "lopeta pohtiminen" on pahimpia neuvoja joita voit esim. masentuneelle sanoa. Älä sano toiste.

kyse onkin niiden ongelmien pohtimisesta...elämässä voi pohtia monen monta muuta asiaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Etkö voisi suunnata ajatuksia vaikka siihen rakentamiseen ja shoppailuun? Sinulta näkee tälläisiä aloituksia usein, mikä on hiukan huolestuttavaa- jonkinlainen pakkomielle? Ymmärrän että lapsen terveys huolestuttaa mutta näistä aloituksista käy ilmi että sinä olet itse se enemmän apua tarvitseva...

Juurikin näin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Etkö voisi suunnata ajatuksia vaikka siihen rakentamiseen ja shoppailuun? Sinulta näkee tälläisiä aloituksia usein, mikä on hiukan huolestuttavaa- jonkinlainen pakkomielle? Ymmärrän että lapsen terveys huolestuttaa mutta näistä aloituksista käy ilmi että sinä olet itse se enemmän apua tarvitseva...

Juurikin näin..

niinpä niin, kyllä mä sen tiedän :)
 
Höh.. Älä kiltti tollasista stressaa.. Oikeesti! Patti persuuksissa..Ja vielä parantunut jo.
Minusta tuntuu että sulla on stressiä muuten. Se talohommakin lienee vaatii voimia?
Koitahan nukkua yösi hyvin. Leikkiä lapsien kanssa kun ovat valveilla.
Siis sitä yritän sanoa että pidä niistä rakkaistasi huolta. Aina ei ole helppoa olla äiti. Lapset vaatii aika paljon aikaa.
En tiedä olenko oikeassa, mutta mulle tulee fiilis että tunnet olosi huonoksi(äidiksi) koska et ole tarpeeeksi huomioinut lapsiasi?? Tai luulet ettet ole huomioinut tarpeeksi..
Voin olla väärässäkin..
Ja sitten semmonen homma... Suurimpaan osaan lasten sairauksista äideillä tai iseillä ei ole vaikutusta! Siis sitä meinaan että ei ole sinun vikasi jos lapsi sairastaa.
Höh, tajuskohan kukaan mitään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saraste:
Höh.. Älä kiltti tollasista stressaa.. Oikeesti! Patti persuuksissa..Ja vielä parantunut jo.
Minusta tuntuu että sulla on stressiä muuten. Se talohommakin lienee vaatii voimia?
Koitahan nukkua yösi hyvin. Leikkiä lapsien kanssa kun ovat valveilla.
Siis sitä yritän sanoa että pidä niistä rakkaistasi huolta. Aina ei ole helppoa olla äiti. Lapset vaatii aika paljon aikaa.
En tiedä olenko oikeassa, mutta mulle tulee fiilis että tunnet olosi huonoksi(äidiksi) koska et ole tarpeeeksi huomioinut lapsiasi?? Tai luulet ettet ole huomioinut tarpeeksi..
Voin olla väärässäkin..
Ja sitten semmonen homma... Suurimpaan osaan lasten sairauksista äideillä tai iseillä ei ole vaikutusta! Siis sitä meinaan että ei ole sinun vikasi jos lapsi sairastaa.
Höh, tajuskohan kukaan mitään..
Kiitos :hug: Minulla on oikeasti aina syylinen olo että mitä että se on mun syy että lapsella oli se patti(joku hermoperäinen) tuntu että söin varma jotain väärä ruoka raskauden aikana tai en tiedä :/ sitten kun stressaasin tokan kanssa raskauden aikana,taas on syylinen olo että jotain voi tulla.Sitten etten ole lasten kanssa tarpeeks myös syylistän itseä,minulla on vaan kiirettä,tuntu vielä että en osaa kasvata lapsia oikein,pelkään heidän takia kovasti aina :/

 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraste:
Höh.. Älä kiltti tollasista stressaa.. Oikeesti! Patti persuuksissa..Ja vielä parantunut jo.
Minusta tuntuu että sulla on stressiä muuten. Se talohommakin lienee vaatii voimia?
Koitahan nukkua yösi hyvin. Leikkiä lapsien kanssa kun ovat valveilla.
Siis sitä yritän sanoa että pidä niistä rakkaistasi huolta. Aina ei ole helppoa olla äiti. Lapset vaatii aika paljon aikaa.
En tiedä olenko oikeassa, mutta mulle tulee fiilis että tunnet olosi huonoksi(äidiksi) koska et ole tarpeeeksi huomioinut lapsiasi?? Tai luulet ettet ole huomioinut tarpeeksi..
Voin olla väärässäkin..
Ja sitten semmonen homma... Suurimpaan osaan lasten sairauksista äideillä tai iseillä ei ole vaikutusta! Siis sitä meinaan että ei ole sinun vikasi jos lapsi sairastaa.
Höh, tajuskohan kukaan mitään..
Kiitos :hug: Minulla on oikeasti aina syylinen olo että mitä että se on mun syy että lapsella oli se patti(joku hermoperäinen) tuntu että söin varma jotain väärä ruoka raskauden aikana tai en tiedä :/ sitten kun stressaasin tokan kanssa raskauden aikana,taas on syylinen olo että jotain voi tulla.Sitten etten ole lasten kanssa tarpeeks myös syylistän itseä,minulla on vaan kiirettä,tuntu vielä että en osaa kasvata lapsia oikein,pelkään heidän takia kovasti aina :/

Luulen että suurin osa äideistä pelkää lastensa puolesta. Eihän se sairastu? Pärjääkö se koulussa? Saako kavereita? Ja sitten vielä se suuri kysymys olisko voinut itse vaikuttaa tähän jotenkin?

Se on hirveetä huomata ettei aina elämä mene just niin kuin haluais. Joskus elämä vaan vie. Äitinä sitä vaan koittaa tehä parhaansa....Lastensa puolesta monesti ne asiatkin tekee tai ainakin yrittää tehdä. Lastensa parasta ajattelee..
Jos lapsille koittaa antaa aikaa ja rakkautta, eiköhän sillä aika pitkälle pötkitä..
Koithan olla murehtimatta "turhista". Tiedän että vaikeeta on. :heart:
 
Mua alkaa jo ihan ahdistaa nää sun murheet vaikken edes tunne sua.

Nyt hommaat itsesi jonnekin paremmalle terapeutille kuin missä olet ollut. Ja ALTA KÄYDÄ SÄÄNNÖLLISESTI! Niin kauan että olet sujut itsesi ja elämäsi kanssa.
Ihan tosissaan.
 
Elämä on vain niin pas*a kuin mille tuntuu tai niin ruusunen kuin mille tuntuu:). Epäonnistunut ihminen aika suhteellista. Siihen on varmasti jokaisella omat mielipiteensä. Itse kokisin epäonnistuneeni jos en pysyisi onnellisena. Joku masennus tai muu voisi olla aika paha sairaus ( sellainen voisi tulla esim. päävammasta) . Mutta Savanna.. et varmasti ole epäonnistunut sen takia että huolehdit lasten sairauksista :laugh: Sehän on vain läheisistä huolehtimista.. joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kumpikin on hyvä.. Kunhan huolehtii loppupeleissä:) Unohda nyt to murehtiminen tosta aiheesta.
 

Yhteistyössä