V
Vierailija
Vieras
Kymmenen vuotta ollaan puolison kanssa oltu yhdessä. menneenä talvena lopetettiin ehkäisy ja aloitettiin lapsen yrittäminen. Viikko takaperin koko pakka sekosi täysin. Mies humalapäissään ilmoitti että ei olekkaan onnellinen elämässään (on kyllä alkoholin suurkuluttaja, joka arkipäivä pitää juoda vähontään 3-7 olutta, viikonloppuisin sitten enemmän). vaikka juuri oli kysellyt muutamia päiviä sitten miten paljon rakastan häntä. kuvaan astui myös uusi nainen joka nyt on saanut miehen pään pyörälle. Juominen miehellä tuon ilmoituksen jälkeen jatkui vajaan viikon jonka aikana minä sain väistyä ja hänen tilansa täytti tuo toinen nainen. Sanoo ettei ole tehnyt ratkaisua haluaako jatkaa minun kanssa, tuon toisen naisen kanssa vaiko sitten yksin. Elämä ei ole onnellista hänellä. Ollaan puhuttu asioista mutta ei osaa sanoa että mikä on vikana, miksi tuntee olonsa onnettomaksi ja mikä sen aiheuttaa.
Parisuhteesta kun kysyin niin ei osaa sanoa mitä vikaa siinä on, mutta totesi että kun hän ei ole onnellinen, niin ei siinä tapauksessa ole onnellinen minunkaan kanssa. Paljon asioita olisi vielä mitä tähänkin voisi laittaa, mutta tiivistettynä kertomus on tässä.
Hän on nyt kertonut että haluaa selvittää ajatuksensa rauhassa, mitä haluaa tehdä. Satuttaa vaan se että hän on yhteydessä tuohon naiseen päivittäin, ja meidän välillemme on nostanut seinän, ei päästä lähelle, ei mitään. Juuri ja juuri puhuu.
Pelottaa asia, että hänellä ongelman aiheuttaja onkin jossain muualla, kuin meidän parisuhteessa (luulisi että osaa ongelmat ja niiden aiheuttajat parisuhteesta sanoa mitä ne on jos kokeen niitä olevan), eikä hän sitä löydä, (Syyttää vain huonosta olostaan sitä lähintä. Eli minua ja parisuhdetta.) ja tekee mahdolisesti ratkaisun joka ei sitten välttämättä olekkan se oikea. Terapiaan häntä on turha edes yrittää, saatika sitten puhumaan jollekkin ulkopuoliselle joka tilannettamme ei tiedä.
Millä saisin kipinän hänelle syttymään uudelleen suhteeseemme, voittaisin hänet takaisin, vai onko kaikki ponnistelut tuhoon tuomittuja. Sattuu henkisesti todella paljon, rakkaus minun puoleltani on vielä niin vahvaa.
Parisuhteesta kun kysyin niin ei osaa sanoa mitä vikaa siinä on, mutta totesi että kun hän ei ole onnellinen, niin ei siinä tapauksessa ole onnellinen minunkaan kanssa. Paljon asioita olisi vielä mitä tähänkin voisi laittaa, mutta tiivistettynä kertomus on tässä.
Hän on nyt kertonut että haluaa selvittää ajatuksensa rauhassa, mitä haluaa tehdä. Satuttaa vaan se että hän on yhteydessä tuohon naiseen päivittäin, ja meidän välillemme on nostanut seinän, ei päästä lähelle, ei mitään. Juuri ja juuri puhuu.
Pelottaa asia, että hänellä ongelman aiheuttaja onkin jossain muualla, kuin meidän parisuhteessa (luulisi että osaa ongelmat ja niiden aiheuttajat parisuhteesta sanoa mitä ne on jos kokeen niitä olevan), eikä hän sitä löydä, (Syyttää vain huonosta olostaan sitä lähintä. Eli minua ja parisuhdetta.) ja tekee mahdolisesti ratkaisun joka ei sitten välttämättä olekkan se oikea. Terapiaan häntä on turha edes yrittää, saatika sitten puhumaan jollekkin ulkopuoliselle joka tilannettamme ei tiedä.
Millä saisin kipinän hänelle syttymään uudelleen suhteeseemme, voittaisin hänet takaisin, vai onko kaikki ponnistelut tuhoon tuomittuja. Sattuu henkisesti todella paljon, rakkaus minun puoleltani on vielä niin vahvaa.
