Joo, meillä kävi vasta vieraita pari viikon ajan. Heillä kolme lasta, eikä kellään mitään kuria. KOskaan eivät olleet oppineet siivoamaan leikkejään tai sotkujaan, raivosivat kesken ruokailujen jopa niin, että ruoat lenteli. Leluja ei kunnioitettu pätkääkään, vaan niitä rikotiin ihan tahallaan, heiteltiin pitkin seiniä ja reivittiin kirjoista sivuja. Eivätkä löelut olleet edes heidän, vaan meidän lastemme. Äidille ja isälle huudettiin kurkut suorina päin näköä eikä vanhemmilla ollu mitään auktoriteettiä lapsiina nähden. RUoat haukuttiin pahaksi laitalukien (oli tarjolla sitten pizzaa, pastaa, hampurilaisia tai kunnon kotiruokaa). Tämä ruoast atappeleminekin taisi olla vaan ylivallan ottamista, eli lapset toivat asiassa kuin asiassa esille sen, että heillä on ylivaltaa ihan kaikessa.
Miten vanhemmat toimivat... Maltillisesti hokivat ei, ei, ei, ei..... Aamut alkoi "Ei:n" hokemisella ja päivät päätty samaan ja samoista asioista kiistelemiseen. Jos lapset heittäyty maahan sekopäisinä raivoamaan, päättivät vanhemmat sulkea silmänsä ja leikkiä piittaamatonta. No, kyllähän se tepsi kun lapsi oli ensin huutanu keuhkonsa pilalle ja pilannu kaikkien muiden kuulon ja päivän riehumisellaan.
Mä olin ihan ihmeissäni noista kasvatusmetodeista. En voi uskoa, että lasten sallitaan noin silmittöminä hyppiä vanhempiensa silmille. Meän omat lapset olivat ihan ihemissään sitä touhua katsellessaan, että saako noin juuri käyttäytyä. Meillä kun rääkyvät apinat passitetaan omaan huoneeseensa aikalisälle ennen kuin annetaan pilata esim mukava perheillallinen sillä, että yksi huutaa kirkku suorana pöydän alla ja pöydässä ollessa yrittää heittää alas niin astiat kuin ruoatkin.
En kannata väkivaltaa, enkä hyväksy sitä, mutta tiukka pitää saakeli osata olla. Kun ei osata olla rikittävän tiukkoja niin lapsista tulee jos tollasia riehujia ja ylivallan hakijoita. Meillä lapset tietty kiristää pinnaa omilla rasittavilla tempauksillaa, mutta he tietävät kyllä, koska raja ylittyy. Kun asioihin tartutuaan riittävän tiukasti eikä juttuja katsota sormien lävitse, päivätkin menee mukavemmin kun ei tarvi tapella samasta asiasta aamusta iltaan. En käsitä miten tuttavillamme on virtaa moiseen jahkaamiseen. Musta olis surullista, jos kaikki päivät aamusta iltaan olis samoista asioista riitelemistä eikä lasten kanssa voi iloita kohta mistään.