pahoinpitelin lastani, kukaan ei auta väsynyttä äitiä!

[väsynyt äiti]

kävin äsken heittämässä miehen töihin ja muksu mukana. Piti matkalla korjata turvaistuimen hihnoja ja muksu pääsi irtsi ja taisteli ja taisteli vastaan ja huusi ja minä vaan "väkisin" painoin (vaikka tiesin ehkä satuttavani lasta) lasta alas päin ja huusin, että nyt hiljaa. Muksu huusi ja minä vaan vedin radion täysin ja itkin. Tämä elämä on tällä neidillä edelleen yhtä valitusta ja itkua, tuntuu ,että mikään ei ole hyvin. Kaikkeni olen tehnyt pienestä pitäen, että kokisi olevansa turvassa. Kuitenkaan ei näy "jälki" missään. Ensimmäisestä hetkestä lähtien kun tultiin kotiin synnytyslaitokselta on lasta vaipan vaihdon yhteydessä silitelty ja hänelle on puhuttu, hymyilty ja lässytelty etc. ON käyty muskarit ja olen tehnyt kotona vauvajumppaa, toki lapsen jaksamisen rajoissa. Lukenut olen, leikkinyt tytön kanssa, käyty ulkona (se mitä huudolta on jaksettu) ja äiti on selittänyt mitä näkyy. On toivotettu hyvät huomenet ja hyvät yöt. Kehuttu ja kannustettu. Olen yrittänyt olla niin hyvä kuin vaan voi olla. kuka tulisi ja auttaisi minua, olen aivan loppuun ajettu. Huono äiti olen, kun en jaksa yhden kanssa, mutta takana on vaikea pitkä koliikkiaika. Huutoa on ollut pienestä pitäen. Puolen vuoden tienoilta itkun määrä vähentynyt, kun löytyi vaikea allergia taustalta.

Mä vaan tällä hetkellä enemmän vihaan tuota lasta kuin rakastan. Synttäreitä pitäisi kohta järjestellä ja eipä kiinnosta. Helvetti, kun koko ajan vaan itketään ja koskaan ei hymyile. Tähän asti olen kätkenyt tunteeni, mutta vasta nyt parin kuukauden ajan on hermot menneet ihan totaalisesti. Teen ns. väkivaltaa lapselle, kun vaan väkisin melkein riuhtomalla puen lapselle vaatteet etc. että joskus päästäisiin täältä kotoa johonkin. Tosin olen jo työelämässä mutta tarkoitan näitä vapaapäiviä.

Ja vittu neuvolassa vaan lässytettiin koliikkiaikakin, että kaikki itkee. Vittu joo, mutta kun kukaan ei koskaan kysynyt eikä kiinnostanut kuunnella, että me oltiin ihan väsyjä, kun muksu ja vanhemmat saatiin nukkua joku 8 h/vrk! Ja allergian mahdollisuutta eivät ottaneet edes kuuleviin korviinsa. Helvetti tekis mieli haukkua kaikkia maanrakoon, kun seuraavan kerran mennään neuvolaan.

 

[vieras]

Missäpäin asut?
Olisin valmis auttamaan.

 

[mä]

otappa yhteyttä mielenterveys toimistoon. sieltä saat apua....sulla selvä masennus.

 

[marhe]

Oisko mummolaa tai tuttavaperhettä joka vois teille vanhemmille suoda vaikka yhden lepopäivän silloin tällöin? Asia vain pahenee kun äiti on vihainen niin lapsi aistii sen ja kiukuttelu vain kasvaa, ikävä tosiasia ja oravanpyörä on valmis. Eli tuohon tapaan jatkamalla tilanteenne vain pahenee. Jos yhtään lohduttaa niin ikä auttaa, kokemuksen syvällä rintaäänellä koliikkivauva itselläkin ollut, nyt jo teini.

Eli siis ehdotan nyt ennenkuin asia menee pidemmälle että mars mars lapsi hoitoon mummolle välillä. Ei ole huonon äidin merkki antaa lapsi joskus hoitoon ja nauttia ihan omasta ajasta yksin tai tehdä miehen kanssa jotain mukavaa. Lapsi voi hyvin kun äiti/vanhemmat voivat hyvin. Toki tuo kiukuttelukin kuuluu tiettyihin ikäkausiin.

Voimia! :hug:

 

[väsynyt äiti]

neuvolan tädille yhtenä kertana hieman asiasta avauduin niin vastauksena tuli, että otapa yhteyttä omaan työterveyshuollon psykologiin, kun meillä ei täällä saa kirjoittaa lähetteitä sinne, kun siellä on ihan täyttä!! Että sellaista apua.

Pitää jaksaa! Aina sanotaan vaan, että pitää jaksaa! Vittu, vauvat on erilaisia tempperamentiltaan ja jos on koliikkia ja allergiaa ja nla:ssa ei haluta edes niitä selvittää, niin sen muksu huutaa sen 10 h/vrk ja sä kuuntelet sitä 4 kk:n ajan ja lepäät sen 15 min kerrallaan, minkä se muksu nukkuu, siis 4 kk:n ajan. Meillä ei ole nukuttu mitään 4 tunnin unia, hyvä jos nukkut puoli tuntia kerrallaan. Että pitää jaksaa. Helvetti sanon minä. Sitten on niitä äitejä, joiden lapsi itkee illassa kaksi tuntia ja se on ihan kauheeta, ihan kauheeta. Siellä kun nla:ssa väsyneenä kerrot asiasta etkä jaksa pitää puoliasi, niin milläs siellä sitten erottavat että kuka on oikeasti väsynyt, kun tämä "kaksi tuntia illassa valvovan" lapsen äiti on IHAN poikki.

 

[jenni87]

Minkäikäinen lapsi? Kuulostaa toi taistelu tutulta... meidän 3v samanlainen.

 

[m]

Miten vaikuttais jos rauhoittaisit tilanteen, ei tarvi suorittaa "hyvän äidin" toimia. Jotain rauhoittavaa musiikkia ja jotain liikettä mitä tyttö voisi seurata tai touhua. Köllöttelisittä tai vaikka suikussa lotraisitta. Jos siten saisitte rantouduttua edes vähän. Vaikka aika äkkiähän se käyrä taas nousee, mutta tulee edes välillä positiivisia kokemukesia lapsen kanssa.

 

[vieras]

Vastaatko kysymykseen

 

[väsynyt äiti]

Mummu ja mummo on, mutta eivät ole halukkaita yksin hoitamaan, kun ovat nähneet millaista meininkiä tämän lapsen alku on ollut. Sanovat, että eivät tiedä mitä haluaa. Eivätkä kummit liioin ole apua tarjonneet eikä ole sitten edes kysytty. Kaksin ollaan miehen kanssa tähän asti pärjätty. Ei olla vietetty yhtään kahdenkeskeistä aikaa lapsen syntymän jälkeen.

Itse olen yrittänyt olla rauhallinen ja olen yrittänyt sylitellä lasta ja ollaa vaan ja katsella jotain, ei meillä ole aktiivisesti koko ajan jotain tehty. Tarkoitin vain, että lapsen kanssa on oltu, ei siis esim. laitettu sitteriin yksin istumaan ja tuijottomaan tv:tä (ehkä kärjistetty esimerkki). Lapsi ei yksinkertaisesti viihdy sylissä eikä jaksa keskittyä mihinkään. Tuntuu, että mikään ei ole kivaa. Jatkuva parku jostain. Ihan oikeesti, vituttaa kuunnella.

MUA RAIVOSTUTTAA, KUN TIEDÄN TARVITSEVANI APUA, MUTTA MISTÄÄN SITÄ EI SAA, VAIKKA KUINKA YRITTÄÄ SIVULAUSEESSA SANOA. En halua satuttaa lastani enää yhtään enempää henkisesti tai fyysesti, kun tämä kehitysikä vaikuttaa niin kovasti lapsen kehitykseen ja siihen miten maailmaa jäsentää.

Jos nyt lyön siellä nyrkin pöytään ja sanon, että en jaksa enää, nin laittaako ne mut sairaalaan ja lapsi otetaann pois?

Kiitos avuntarjoajille Taidan yrittää nyt saada tämän tilanteen hoidettua

 

[mä]

Mummu ja mummo on, mutta eivät ole halukkaita yksin hoitamaan, kun ovat nähneet millaista meininkiä tämän lapsen alku on ollut. Sanovat, että eivät tiedä mitä haluaa. Eivätkä kummit liioin ole apua tarjonneet eikä ole sitten edes kysytty. Kaksin ollaan miehen kanssa tähän asti pärjätty. Ei olla vietetty yhtään kahdenkeskeistä aikaa lapsen syntymän jälkeen.

Itse olen yrittänyt olla rauhallinen ja olen yrittänyt sylitellä lasta ja ollaa vaan ja katsella jotain, ei meillä ole aktiivisesti koko ajan jotain tehty. Tarkoitin vain, että lapsen kanssa on oltu, ei siis esim. laitettu sitteriin yksin istumaan ja tuijottomaan tv:tä (ehkä kärjistetty esimerkki). Lapsi ei yksinkertaisesti viihdy sylissä eikä jaksa keskittyä mihinkään. Tuntuu, että mikään ei ole kivaa. Jatkuva parku jostain. Ihan oikeesti, vituttaa kuunnella.

MUA RAIVOSTUTTAA, KUN TIEDÄN TARVITSEVANI APUA, MUTTA MISTÄÄN SITÄ EI SAA, VAIKKA KUINKA YRITTÄÄ SIVULAUSEESSA SANOA. En halua satuttaa lastani enää yhtään enempää henkisesti tai fyysesti, kun tämä kehitysikä vaikuttaa niin kovasti lapsen kehitykseen ja siihen miten maailmaa jäsentää.

Jos nyt lyön siellä nyrkin pöytään ja sanon, että en jaksa enää, nin laittaako ne mut sairaalaan ja lapsi otetaann pois?

Kiitos avuntarjoajille Taidan yrittää nyt saada tämän tilanteen hoidettua

mielenterveystoimistosta saat kyllä apua kun vain haet

 

[väsynyt äiti]

käänny työterveyshuollon puoleen. Mä en sinne viitsisi työpäivien aikana mennä poraamaan ja tulla sitten töihin, että kaikki hyvin. Työpaikka vielä toisella paikkakunnalla ja käynnit siellä vaikeita.

 

[vieras]

Mummu ja mummo on, mutta eivät ole halukkaita yksin hoitamaan, kun ovat nähneet millaista meininkiä tämän lapsen alku on ollut. Sanovat, että eivät tiedä mitä haluaa. Eivätkä kummit liioin ole apua tarjonneet eikä ole sitten edes kysytty. Kaksin ollaan miehen kanssa tähän asti pärjätty. Ei olla vietetty yhtään kahdenkeskeistä aikaa lapsen syntymän jälkeen.

Itse olen yrittänyt olla rauhallinen ja olen yrittänyt sylitellä lasta ja ollaa vaan ja katsella jotain, ei meillä ole aktiivisesti koko ajan jotain tehty. Tarkoitin vain, että lapsen kanssa on oltu, ei siis esim. laitettu sitteriin yksin istumaan ja tuijottomaan tv:tä (ehkä kärjistetty esimerkki). Lapsi ei yksinkertaisesti viihdy sylissä eikä jaksa keskittyä mihinkään. Tuntuu, että mikään ei ole kivaa. Jatkuva parku jostain. Ihan oikeesti, vituttaa kuunnella.

MUA RAIVOSTUTTAA, KUN TIEDÄN TARVITSEVANI APUA, MUTTA MISTÄÄN SITÄ EI SAA, VAIKKA KUINKA YRITTÄÄ SIVULAUSEESSA SANOA. En halua satuttaa lastani enää yhtään enempää henkisesti tai fyysesti, kun tämä kehitysikä vaikuttaa niin kovasti lapsen kehitykseen ja siihen miten maailmaa jäsentää.

Jos nyt lyön siellä nyrkin pöytään ja sanon, että en jaksa enää, nin laittaako ne mut sairaalaan ja lapsi otetaann pois?

Kiitos avuntarjoajille Taidan yrittää nyt saada tämän tilanteen hoidettua

Mitä jos kertoisit tilanteestasi ihan päälauseessa.

 

[vieras]

työterveyspalveluja ei ole pakko käyttää jos tuntuu et ne käynnit on siellä vaikeita. Nyt sinun on päätettävä että saat apua ja käytät sen eteen niitä viimeisiä voimanmuruja. Menet vaikka terveyskeskuksen päivystykseen. Ja näytä heikkoutes ja paha olos! Itke jos itkettää ja puhu kaikki mikä mättää ja miten voit!

Lasta ei oteta huostaan sinulta, eikä sinua sairaalaan laiteta, mutta saat ehkä lääkityksen ja muuta apua että jaksaisit eteenpäin. Varmasti vielä pääset nauttimaan äitiydestäsi ja lapsestasi! Halauksia!

 

[haleja ap]

Ihan tavallinen tk-lääkärikin auttaa. Varaat vain rohkeasti aikaa. Selvä masennushan tuo on kertomasi perusteella. Siihen on saatavilla todella hyviä lääkkeitä ja muita hoitoja. Pahimman ylipääsemiseksi olisi tärkeä saada lääkehoito alkamaan.

 

[toinen allergisen lapsen äiti]

Ensinnäkin voimia sinulle! Mäkin sanon sulle samaa, että hae ensinnäkin itsellesi apua. Samoin myös lapsen isä on varmaan väsynyt (?). Musta kuulostaa että olette tehneet todella paljon lapsen hyvinvoinnin edistämiseksi, mutta itkuisuus, kiukkuisuus yms. vaan jatkuu. Millaisessa tasapainossa allergia-asiat ovat tällä hetkellä? Oletteko niihin asioihin saaneet miten hyvää asiantuntevaa hoitoa terveydenhuollon ammattilaisilta (siis muulta kuin neuvolasta)? Lapsen nykyinen tila ja "vaikeahoitoisuus" saattaa hyvinkinkin olla allegiaoireilua.

 

[ursa]

suosittelen, että luet vaikka penelope leachin lapsi-kirjan ja koitat sitten ymmärtää pientä ihmistä. totta kai saat olla väsynyt ja tunteitakin on laidasta laitaan. luin, että muskarissa on käyty yms suorittamista. suosittelen sen suorittamisen vähentämistä. suorittaminen on nykyajan vitsaus, mutta se ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. sitten otat mallia miehistä. en ole ikinä, koskaan, kuullut kenenkään miehen pohtivan, että hän olisi huono isä. mikä naisia sitten vaivaa, kun pitää moiseen turhaan ajatteluun tuhlata aikaa? jos lapsella on jotenkin paha olla, etkä todellakaan tiedä miksi, pitää ensin poissulkea allergiat ja muut vaivat. mielestäni aikuisen ihmisen velvollisuus on pitää itsestään huolta niin, että jaksaa hoitaa pientä. ei pienen lapsen hoito ole mitään ydinfysiikkaa. nokka pystyyn. voimia.

 

[marhe]

ota yhteys lastensuojeluun...ja ennenkuin joku älähtää KERRON ETTÄ EI LAPSIA OLLA HUOSTAANOTTAMASSA!!! Kun itse hakeutuu apua pyytämään siellä ollaankin aivan ihania ja apua todellakin sai. jälkeenpäin harmittelin miksen uskaltautunut ajoissa sieltä sitä hakemaan ja ei, en ole narkki tai alkoholisti tai lapsen pahoinpitelijä, masennus ja henkinen väsymys iskivät rajuina erosta ja tyäpaikan menetksestä sekä kaikesta muusta niidenmukanaan tuomasta.

pääsimme perheleirille jossa sai ruuat nenän eteen jne...ei tarvinnut ite tehä muuta ku olla lasten kanssa ja halutessaan hoitoapua järjestyi jos halus vaikka metsään käveleen yksin.
perhetyöntekijöitäkin meilläkävi jonkin aikaa. sain vain positiivista palautetta siitä että hain itse apua eikä niin että olisin väsyneenä vain kärvistellyt lasten kanssa ja joku muu sen olisi sitten varmasti ajan kanssa tehnyt.
Ihmiset pelottelevat suotta apua tarvitsevia lastensuojeluviranomaisista, oikeasti he ovat mukavia kun itse olet oikealla asenteella mukana.

 

[hellalettas]

väsynyt minäkin olen.Kun mulla on röntgeniin aika ensviikolla,ja pyydän lääkäriltä samalla uniläkettä ja ruahoittava, en jaksa enää vaan huutaa......

 

[äiti X]

Onko teillä allergialääke käytössä, suosittelisin hakemaan lääkäristä. Meillä loppui itkut siihen paikkaan ja yöllä nukuttiin. Meillä on käytössä Xyzal-tipat.

Vaikka oot kuinka loppu, niin muista, että hän on vaan lapsi kuitenkin, pieni lapsi. Kyllä mä sinua silti ymmärrän, äitiys on raskasta välillä ja kun vaativan lapsen saa, niin se on vielä raskaampaa.

Jos haluat apua, hae sitä ja sano se jämäkästi niin että menee perille.

 

[masha]

Yrita jaksaa! Tosi tarkeeta olis nyt saada lasta hoitoon valilla ja tehda jotain ihan itse tai miehesi kanssa. On se sitten itkemista, nukkumista, hellimista.. Jos et paase yhtaan eroon tilanteesta, niin kuten aikaisemmin jo sanottiin, lapsi vain kiihtyy sinun kireyden vaistotessaan. Uskon, etta riuhtominen ym. vain lisaa lapsen vastarintaa. Ainakin ma itse riuhtoisin takaisin lapsen sijassa.. Tarvitset vahan aikalisaa.

En ole samassa tilanteessa itse, mutta kaikki me tietenkin pienten lasten aidit enemman tai vahemman vasyneita ollaan. Tiedan tuon tunteen, etta pitaisi muskarit ja pitaisi uinnit ja sita sun tata, etta olisi hyva aiti. Ma kuitenkin olen ottanut sen linjan itse, etta oma jaksaminen on kaikkein tarkeinta. Uskon, etta vahempikin aktiivisuus riittaa. Eli en ole paljoakaan vauvani kanssa juossut harrastuksissa. Kerran viikossa mummu hoitaa, jotta paasen jonnekin. Jos ei hoitaisi, niin varmaan palkkaisin jostain apua.

Hyva etta kirjoitit, silla sekin jo helpottaa, uskoisin. Yrita oikeasti saada vahan aikaa itselles ja etaisyytta tilanteeseen. Uskon etta ne itkutkin vahenee, kun olet levanneempi ja rauhallisempi. Vaikealta tilanne kuulostaa, mutta aseta itsesi valilla etusijalle ja hoida omaa hyvinvointiasi. :hug:

 

[väsynyt äiti]

suosittelen, että luet vaikka penelope leachin lapsi-kirjan ja koitat sitten ymmärtää pientä ihmistä. totta kai saat olla väsynyt ja tunteitakin on laidasta laitaan. luin, että muskarissa on käyty yms suorittamista. suosittelen sen suorittamisen vähentämistä. suorittaminen on nykyajan vitsaus, mutta se ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. sitten otat mallia miehistä. en ole ikinä, koskaan, kuullut kenenkään miehen pohtivan, että hän olisi huono isä. mikä naisia sitten vaivaa, kun pitää moiseen turhaan ajatteluun tuhlata aikaa? jos lapsella on jotenkin paha olla, etkä todellakaan tiedä miksi, pitää ensin poissulkea allergiat ja muut vaivat. mielestäni aikuisen ihmisen velvollisuus on pitää itsestään huolta niin, että jaksaa hoitaa pientä. ei pienen lapsen hoito ole mitään ydinfysiikkaa. nokka pystyyn. voimia.

Ei ole suoritettu vaan oltu läsnä! Kotona on itkuisuudesta johtuen oltu 6 ekaa kuukautta!

Lukeminen ei auta, tiedän vauva itku on hänen kommunikointiaan enkä niin koekaan, että itkisi tahallaan. Tulee voimaton olo.
Niin mikäköhän on NEUVOlan vastuu väsyneistä vanhemmista

 

[ursa]

[quote="Tiedan tuon tunteen, etta pitaisi muskarit ja pitaisi uinnit ja sita sun tata, etta olisi hyva aiti.

saanko ihan ystävällisesti tiedustella, että mistä tälläinen käsitys on peräisin? naistenlehdistä? julkkisäideilä? ei minulla eikä tuttavillani ole tälläistä käsitystä. minkä ikäiset äidit näin luulevat? kiinnostaa ihan oikeasti, tahdon ymmärtää.

 

[ursa]

suosittelen, että luet vaikka penelope leachin lapsi-kirjan ja koitat sitten ymmärtää pientä ihmistä. totta kai saat olla väsynyt ja tunteitakin on laidasta laitaan. luin, että muskarissa on käyty yms suorittamista. suosittelen sen suorittamisen vähentämistä. suorittaminen on nykyajan vitsaus, mutta se ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. sitten otat mallia miehistä. en ole ikinä, koskaan, kuullut kenenkään miehen pohtivan, että hän olisi huono isä. mikä naisia sitten vaivaa, kun pitää moiseen turhaan ajatteluun tuhlata aikaa? jos lapsella on jotenkin paha olla, etkä todellakaan tiedä miksi, pitää ensin poissulkea allergiat ja muut vaivat. mielestäni aikuisen ihmisen velvollisuus on pitää itsestään huolta niin, että jaksaa hoitaa pientä. ei pienen lapsen hoito ole mitään ydinfysiikkaa. nokka pystyyn. voimia.

Ei ole suoritettu vaan oltu läsnä! Kotona on itkuisuudesta johtuen oltu 6 ekaa kuukautta!

Lukeminen ei auta, tiedän vauva itku on hänen kommunikointiaan enkä niin koekaan, että itkisi tahallaan. Tulee voimaton olo.
Niin mikäköhän on NEUVOlan vastuu väsyneistä vanhemmista

ei neuvolalla ole sinusta vastuuta. olet aikuinen ihminen ja vastuussa näin itse huolehtimaan hyvinvoinnistasi ja tekemisistäsi. et voi sysätä vastuuta kenelläkään muulle. juttelepa miehesi kanssa, tee asioista lista, käytte ne läpi ja vain sinä itse voit muuttaa käytöstäsi ja asennettasi. ei kukaan muu. näin se vain menee.

 

[hmm]

Musta tuntuu että vauva on kipeä. Jos neuvola ei anna lähetettä tutkimuksiin niin mene yksityiselle lastenlääkärille. Saat lähetteen eteenpäin. Musta tuo ei kuulosta normaalilta. Toki osa vauvoista on tempperamenttisempia mutta tuo kuulostaa jolatain ihan muulta.

 

[masha]

Ursalle: Ei minulla itsella siis ole mitaan pakkomielletta asian suhteen. Tuntuu vaan, kun lukee muiden kirjoituksia ja kuuntelee tuttaviaan joilla on lapsia, etta paljon tehdaan ja harrastetaan. Olen 38-v, mutta en tieda miten se asiaan liittyi? Enka juurikaan seuraa julkkiksia =) Ehka minulla on vaan normaalia aktiivisempia tuttavia...