pahoinvoinnista!!!

[aamukastetta]

tarvitsisin siis apua tämmöseen et mimmosta teidän raskauspahoinvointi on ollut tai on... kuumeilen kakkosta ja viikko ois mahd. menkkoihin viä matkaa mutta mulla on kahtena päivänä ollut varsinkin heräämisen aamulla ja päiväunien jälkeen aivan kauhea olo. ei varsinaisesti okseta vaan on kuin krapula??vetämätön olo ja jotenkin huonovointinen. mulla ei kahdessa edellisessä raskaudessa ole ollut pahoinvointia joten en tiä mimmosta on raskauspahoinvointi...voisko näil päivil edes viel sitä olla...oonko vaan tulos kipeex...? :ashamed:

sit toinen kyssäri viä jos jaxatte... mimmonen on sit toi "metallinmaku" suussa juttu? mulla päiväl tuli niin "veren" maku suuhun et menin oikein kattomaan että tuleeko suusta verta kun maistuu niin verelle, mut eihä siä mitään ollu. sen jälkeen tota ei oo ollu... eli siis onko teillä ollu metallinmaku suus kokoajan vai välillä vaan?? tietämätön tästäkin..

hermotkin on todella kireellä kuin ampiaisella! huh !

kiitos jos joku jaksaa ja viittii... :hug: kiitos.

pientä niin toivoisin.... :ashamed:

 

[mustajuuri]

Hei!
Se metallinmaku oli ihan selvä sillon alussa! Kesti kylläkin useamman päivän, tarkkaan en muista enään.

Mulla alko pahoinvoinnit vasta rv 8. Kuitenkin ennenkuin plussasin, arvelin olevani raskaana kun oli niin hormooneilla kyllästetty olo.

Toivotaan että siellä kakkonen kasvaa jo!!!

 

[Kengurumeininki]

Mulla oli esikoisesta selkeä pahonvinti jo ennen kun testi näytti plussaa.Sitä sitten jatkuikin yötäpäivää sinne rv 26 asti. Sitten loppu kun seinään. Näistä kahdesta muusta pahoinvointi on alkanut joskus rv7. Tota metallinmaku juttua en ole koskaan huomannut.

 

[maypo]

Myös mulla alko pahoinvointi ennen kun tein edes testiä. Luulin saaneeni oksennustaudin, mutta mutta... kuinkas kävikään. :heart: Mä kärsin neljä ekaa kuukautta krapulaisesta olosta. Oksetti ihan millon sattuun, oli heikko ja huono-olo, väsytti... päätäki särki aina välillä. Olo oli todellakin kuin kamala jokapäiväinen krapula. Mulla ei tosiaan se huono-olo katsonu aikaa, vaan laatta lenti aivan millon sattuun. Laihduin aluksi tosi paljon, kun mikään ei pysynyt sisällä. Jääpalojen avulla yritin pitää nestetystä kunnossa.
Tuolloin alussa ajattelin, että tästä kun selviän niin en enää ikinä halua samaan jamaan!!! Mutta nyt, kun se neljä ekaa kuukautta on takanapäin ja oon ehtiny jo melkein ainaski unohtaa kaiken sen kamalan olon, niin kärsisin sen kyllä uudestaan millon tahansa. On se kuiteski sen arvoista. :heart: Nyt kun vielä jaksaisi odottaa, että saa sen oman nyytin syliin.

Tsemppiä sulle!!!