A
addikti
Vieras
niin paljon puhuttu aihe..omalla tarnallani mä vihastutan todella monta ihmistä. mutta oon kuitenkin tehyt ratkaisut elämästäni ja lapseni elämästä.
olen vuosia (15) ollut vakavassa päihdekierteessä,välillä selvinpäin pitkiäkin aikoja (2v7kk) sitten aina kuitenkin tipahtanut takaisin sinne huume maailmaan. mulla oli ehkäisy-kapseli joka jouduttiin poistamaan, kun oli lähtenyt pois paikaltaan ja koko käsi oli vaarassa joutua kuolioon. sitten kuitenkin tulin raskaaksi, vaikka elin päihdemaailmassa edelleen. päätimme pitää lapsen(olen naimisissa) ja aloimme hakea apua,koska tiesimme että ilma apua emme tulisi selviämään.
pääsimme kriisi osatolle ja sieltä kautta alettiin järjestämään asioita. pääsimme molemmat lääkkelliseen korvaus hoitoon (subutex)
mikä oli meidän ja meidän ihanan tyttäremme pelastus. olen aina ollut korvaushoitoa vastaan ja haleksinut äitejä jotka odotus-aikana ovat korvaushoidossa. olin enne sitä mieltä ttä lapsen saaminen pitäisi olla niin iso motivaaation lähde että pydtyy olemaan selvinpäin..näin luulin. mutta huomasin että niin ei olw kun on tosi syvällä siinä päihde-kierteessä.
monet unettomat yöt itkin ja tuskailin sitä kun vauva joutuu morfiini-hoitoon,että kuinka kamala äiti oikein olenkaan kun annan lapselleni tuollaisen elämän alun. ei ollut helppoa, eikä kuulunutkaan olla helppoa.
tyttäremme syntyi suuniteellulla sektiolla 38+1 viikoilla ison koon takia. paino-arvio meni 700g pieleen. tyttö meni suoraan vastasyntyneitten tarkkailu-osastolle ja siitä alkoi ne kauhun päivät kun odotettiinettä tarviiko se morffiini lääkitya aloittaa vai ei...olimme lapsemme luona sairaalassa 12.15h/vrk öitä siellä ei saanut olla kuin yhden. no meille kävi niin onnellisesti että ei tuota kamalaa lääkitystä tarvinnut aloittaa. tyttö on 3 lapsi tän kaupungin korvaushoidossa olevien äitien lapsista joille ei ole tarvinnut tuota lääkitystä aloittaa.
kun joku aika sitten katsoin 45min ohjelmaa missä näytettiin näitä päihde-äitien lapsia.itku pääsi jos mein tyttönen olis ollut sellainen täreisevä vauva en varmaan ikinä olisi antanut itselleni anteeksi hoitoani
tuon hoidon tuella elämme nyt aivan normaalia perhe-arkea. sossu palavereita on joka 5kk missä käydään läpi asioita ja kuinka hoito on sujunut,onko retkahduksia ym. noi palaverit on todella paljon voimia antavia että mä haluan näyttää kaikille että me "narkkarit" pystytään tarjamaan meidän lapselle hyvä elämä ja rakastavat vanhemmat.
halusin kertoa tarinani siksi,että jos joku toinen päihde-äiti pohtii näitä samoja asioita. ja siksi että ihgmiset enemmän ymmärtäväidivät niitä päihde-äitejä, jotka tosissaan yrtitävät elää elämää lapsen kanssa. voin rekisteröityä jos joku haluaa vaihtaa yv:tä
tämä ei todellakaan ole provo vaan totisinta totta. hyvää tässä on ihan terve tyttäremme 3kk
olen vuosia (15) ollut vakavassa päihdekierteessä,välillä selvinpäin pitkiäkin aikoja (2v7kk) sitten aina kuitenkin tipahtanut takaisin sinne huume maailmaan. mulla oli ehkäisy-kapseli joka jouduttiin poistamaan, kun oli lähtenyt pois paikaltaan ja koko käsi oli vaarassa joutua kuolioon. sitten kuitenkin tulin raskaaksi, vaikka elin päihdemaailmassa edelleen. päätimme pitää lapsen(olen naimisissa) ja aloimme hakea apua,koska tiesimme että ilma apua emme tulisi selviämään.
pääsimme kriisi osatolle ja sieltä kautta alettiin järjestämään asioita. pääsimme molemmat lääkkelliseen korvaus hoitoon (subutex)
mikä oli meidän ja meidän ihanan tyttäremme pelastus. olen aina ollut korvaushoitoa vastaan ja haleksinut äitejä jotka odotus-aikana ovat korvaushoidossa. olin enne sitä mieltä ttä lapsen saaminen pitäisi olla niin iso motivaaation lähde että pydtyy olemaan selvinpäin..näin luulin. mutta huomasin että niin ei olw kun on tosi syvällä siinä päihde-kierteessä.
monet unettomat yöt itkin ja tuskailin sitä kun vauva joutuu morfiini-hoitoon,että kuinka kamala äiti oikein olenkaan kun annan lapselleni tuollaisen elämän alun. ei ollut helppoa, eikä kuulunutkaan olla helppoa.
tyttäremme syntyi suuniteellulla sektiolla 38+1 viikoilla ison koon takia. paino-arvio meni 700g pieleen. tyttö meni suoraan vastasyntyneitten tarkkailu-osastolle ja siitä alkoi ne kauhun päivät kun odotettiinettä tarviiko se morffiini lääkitya aloittaa vai ei...olimme lapsemme luona sairaalassa 12.15h/vrk öitä siellä ei saanut olla kuin yhden. no meille kävi niin onnellisesti että ei tuota kamalaa lääkitystä tarvinnut aloittaa. tyttö on 3 lapsi tän kaupungin korvaushoidossa olevien äitien lapsista joille ei ole tarvinnut tuota lääkitystä aloittaa.
kun joku aika sitten katsoin 45min ohjelmaa missä näytettiin näitä päihde-äitien lapsia.itku pääsi jos mein tyttönen olis ollut sellainen täreisevä vauva en varmaan ikinä olisi antanut itselleni anteeksi hoitoani
tuon hoidon tuella elämme nyt aivan normaalia perhe-arkea. sossu palavereita on joka 5kk missä käydään läpi asioita ja kuinka hoito on sujunut,onko retkahduksia ym. noi palaverit on todella paljon voimia antavia että mä haluan näyttää kaikille että me "narkkarit" pystytään tarjamaan meidän lapselle hyvä elämä ja rakastavat vanhemmat.
halusin kertoa tarinani siksi,että jos joku toinen päihde-äiti pohtii näitä samoja asioita. ja siksi että ihgmiset enemmän ymmärtäväidivät niitä päihde-äitejä, jotka tosissaan yrtitävät elää elämää lapsen kanssa. voin rekisteröityä jos joku haluaa vaihtaa yv:tä
tämä ei todellakaan ole provo vaan totisinta totta. hyvää tässä on ihan terve tyttäremme 3kk
:hug:
