Ihmettelen tällaista meininkiä, että jos jotain sattuu, niin heti aletaan etsimään vastuullisia. Lapsi voi aivan hyvin vaikka kaatua päiväkodin pihalla ja lyödä kaatuessaan hampaansa sisään. Potentiaalia siis pahalle vahingolle tasaisella on siinä missä kiipeilyssäkin ja kun suuri osa ajasta vietetään seisten, riski kaatua on valtava.
Johtopäätöksenä ei pitäisi olla, että lapset kääritään kuplamuoviin.
Katkennut jalka paranee. Tippuminen kouluttaa lasta paremmin varovaisuuteen kuin kukkahattutädin ja kuplamuovisedän saarnat.
Itse jouduin naulaamaan taloyhtiön leikkitelineestä monta aukkoa umpeen. Ihmettelen, miten itse selvisin hengissä 70-80 -lukujen kiipeilytelineistä, kun luin laitteiden turvallisuusohjeet.
Kerran sijaistin yläkoulussa liikuntapäivänä ja vakiopettajat vaativat, etteivät nuoret saa laskea pulkalla hyppyristä, koska "kuka ottaa sitten vastuun, jos jotain tapahtuu". Voi jumakauta, peppu tulee kipeäksi tai sormi katkee, mutta ne paranee.
Mihin tässä ollaan menossa, kun raivopäiset kuplamuovivanhemmat uhkailee oikeustalolla ihan normaalista elämästä? Kuka ottaa vastuun, kun lapsista kasvatetaan kypärä päässä kulkevia "ei saa" -zombieita?