Päiväkodissa työskentelevät äidit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Minä olen menossa työhaastatteluun torstaina pitkän (3v ) kotonaolon jälkeen. Jännittää.. Omat lapset 3 ja 1v. Jos saan työn, aloittaisivat päivähoidon ekaa kertaa elämässään. Myös itselle ensimmäinen tämän alan työ opintojen jälkeen...
Miten muilla pk- tädeillä on arki sujunut omien pienten lasten kanssa? Tuntuuko pöljälle viedä omat muksut hoitoon ja mennä itse hoitamaan toisten lapsia? Onko sairasteltu paljon? Saako työstä eväitä omien lasten kasvatustyöhön? Suhtautuuko oman lapsen hoitajat jotenkin eritavalla, kun itse olet myös alalla? Muita kokemuksia...???
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä olen menossa työhaastatteluun torstaina pitkän (3v ) kotonaolon jälkeen. Jännittää.. Omat lapset 3 ja 1v. Jos saan työn, aloittaisivat päivähoidon ekaa kertaa elämässään. Myös itselle ensimmäinen tämän alan työ opintojen jälkeen...
Miten muilla pk- tädeillä on arki sujunut omien pienten lasten kanssa? Tuntuuko pöljälle viedä omat muksut hoitoon ja mennä itse hoitamaan toisten lapsia? Onko sairasteltu paljon? Saako työstä eväitä omien lasten kasvatustyöhön? Suhtautuuko oman lapsen hoitajat jotenkin eritavalla, kun itse olet myös alalla? Muita kokemuksia...???

Tuntui vähän pöljälle, mutta elämä on =) Ekan päiväkotivuoden aikana sairastivat enemmän kuin koko elämänsä aikana yhteensä (3,5v ja 5v. lapset). Ennemmin omista lapsista saa eväitä työntekoon, se antaa siihen aivan uuden ulottuvuuden kun itsekin on äiti.

Lastemme hoitajat suhtautuvat meihin kuten muihinkin vanhempiin, tosin lentäväksi lauseeksi on muodostunut "kyllähän sinä nämä tiedät" :D
 
Mulla on samanikäiset lapset kuin sulla. En missään nimessä vie heitä päiväkotiin ennen kuin nuorin on 3, ei vaan tunnu järkevältä viedä heitä sinne sairastelemaan. Töitä ehtii tehdä lopun ikää, lapset on vaan hetken pieniä. Ja olen siis myös pk:ssa töissä.
 
Olen viemässä omat lapseni perhepäivähoitajalle, pääsevät samaan pieneen ryhmään. Minun tilanteessani töihin meno on lähes pakollista nyt. Valmistumisesta 3,5vuotta, joten en ole mikään ihannetyöntekijä pienine lapsineni. Ja harvemmin näinä aikoina töistä soitetaan, et olisitko kiinnostunut! :)
 
mä oon ryhmiksessä nyt ja elokuussa alan tehdä puolet ajasta hommia päiväkodissa. nämä 4kk jotka olen muiden lapsia hoitanut, on osoittanut ennakkoluuloni vääräksi. toisten lapsia on kuitenkin niin erilaista hoitaa kuin omia, ettei työstä väsy samalla lailla kuin ensiksi kuvittelin. aluksi tuntui hölmöltä viedä omat hoitoon ja mennä hoitamaan muiden lapsia, mutta ei suinkaan enää :D

omat lapset on tämän heinäkuun varahoitolapsina työpaikassani ja täytyy sanoa, että henkisesti olen kovemmilla tällä hetkellä kuin muuten töissä. omat on omia, vaikka voissa paistais. sairasteluja ei omilla ole ollut juuri enempää kuin normaalistikaan, olin kyllä varautunut siihen että sairastelevat enemmän.
 
Mulla on niin huonoja kokemuksia työkavereista päiväkodissa ennen omia lapsia, että toivottavasti omien lasten ei tarvi ikinä päiväkodissa olla hoidossa vaikka tuskin sitä voin välttää. Liikaa tuli nähtyä miten siellä puhutaan perheistä selän takana ja haukutaan lapsia ja se sävy miten lapsille siellä saatetaan välillä puhua ihan vaan siks, että itsellä kelju päivä tai on hommiinsa leipääntynyt. Luulen, että mulle tulee itselle ristiriita siinä tilanteessa, kun päiväkotiin tarvii mennä töihin hoitamaan muiden lapsia ja tekemään niille ne asiat mitä vois tehdä omien kanssa kotona. Omien lasten kanssa on tullut sovellettua jotain töissä opittua nyt kun on kotona, mutta ennemmin se tosiaan taitaa olla niin, että omat lapset opettaa niin paljon, että töissäkin ymmärtää monta asiaa tehdä toisin, kuin ennen niitä omia lapsia. Onnea vaan töiden aloitukseen :flower:
 

Yhteistyössä