päiväkotiin, vaikka äiti ja vauva kotona?

[siimeskä]

En osaa päättää mitä teen. Eli esikoiseni, tammikuun alussa 2 vuotta, on ollut päiväkodissa puolisen vuotta ja viihtynyt siellä erittäin hyvin. Hän on aina jäänyt sinne iloisena. Kotona laulelee päiväkodissa opittuja lauluja ja höpöttelee tätien ja muiden lasten nimiä. Päiväkodin tädeiltä olemme saaneet vain positiivista palautetta. Itse olen raskaana ja vauvan pitäisi syntyä tammikuun lopulla. Eli esikoinen olisi silloin reilu 2 vuotias.
Olen miettinyt, onko se oikeasti pahasta jos pitäisin esikoisen päiväkodissa esim. kolmena päivänä viikossa muutaman tunnin tai puoli päivää? Oikeasti uskoisin, että jos poikani saisi päättää hän mielellään menisi sinne muiden lasten seuraan leikkimään silloin tällöin. Olenkohan väärässä? Toisaalta tiedän, että monet asiantuntijat sanovat, että lapselle paras paikka olisi koti. Mutta eihän minulla riitä vauvan tultua (siis muutamana ekana kuukautena ainakaan) aikaa ja voimavaroja puuhata mitään esikoisen kanssa... Olen myös miettinyt, jos lapsi on hoidossa vain joinakin päivinä osan päivää, jääkö hän ns. ryhmän ulkopuolelle? Onko hän silloin hoidossa "niin kuin kotonaan"? Toisaalta eihän tuon ikäisillä vielä muodostu sellaisia kaverisuhteita... tämä on todella vaikeaa. Auttakaa ja kertokaa kokemuksianne, mielipiteitä ja onko jotain fakta tietoa, voiko osittainen hoidossa olo olla huono juttu.... Jokatapauksessa poikani olisi kotona kun jään äitiyslomalle ennen kun vauva syntyy ja vauvan synnyttyä sen aikaa kun isäkin on kotona. Ja kokopäivähoitoa en siis edes harkitse.

 

[pippuri*]

Sen enempää kantaa ottamatta... Kannattaa toistaiseksi pitää osapäiväinen paikka ja katsoa rauhassa millainen järjestely on paras juuri teidän perheelle. Jos paikan antaa heti pois ja haluaakin sitten päiväkotipaikan on sitä hankalampi saada. Jos taas lapsi jääkin kotiin niin paikan voi helposti sanoa irti.

 

[Nipsuhipsu]

Meillä pian 4-vuotias jatkaa tarhassa 2pvänä viikossa nyt kun vauva on reilu pariviikkoinen. Parivuotiaalle voi vauvantulo olla alkuun pieni shokki ja tarhaan laitto voi pahentaa tilannetta, mutta kunhan lapsi huomaa, että häntä rakastetaan edelleen voi tarha olla ihan hyvä juttu. Tulipas sekavaa tekstinä, mutta suosittelen pitämään hoitopaikan ja kokeilemaan miten siellä sujuu vauvan syntymän jälkeen.

 

[Janniina]

Lyhyesti ja syyllistämättä: Itse työskentelen päiväkodissa (siellä työssä 12v.), pienten puolella ja voin kertoa,että KOTIA PAREMPAA PAIKKAA EI TUON IKÄISELLE LAPSELLE OLE, jos kotona vain on kaikki perusasiat kunnossa!!! Kyllä nykyisillä henk.kuntaa/lapsia suhdeluvuilla on ihme, jos näistä pienistä kasvaa tasapainoisia, hyvän itsetunnon omaavia aikuisia, vaikka me tietysti parhaamme teemmekin tämän eteen. Pk ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto; on päiväkerhoja, leikkipuistoja ja perhekerhoja...hieman tietysti asuinpaikasta riippuen, jossa esikoisesi voi tavata ikäisiään sen muutaman tunnin viikossa. Vaikka sinulla ei koko ajan olekaan aikaa vauvan synnyttyä vanhemmalle lapsellesi, muista, että omaa äitiä ei korvaa kukaan ja kaksivuotiaasi on pieni enää hetken...haluatko antaa tämän ajan kulkea ohitsesi niin, että lastasi hoitaa joku muu, kuin sinä itse, vaikka sinulla nyt olisi siihen mahdollisuus? Niin kuin itsekin sanoit; ei tuon ikäiselle ne kaverit vielä NIIN tärkeitä ole, että hän jotain suurta menettäisi kotiin jäädessään! Ja ne hetket, kun vauva nukkuu päivällä, ovat korvaamattoman ihania hetkiä esikoisen kanssa, kokemusta on! =) Onnea loppuodotukseesi ja ihania kotipäiviä, mitä sitten ikinä päätätkään...

 

[Mun valinta]

Jokainen joutuu tekemään omat valintansa ja miten tahansa tekee, niin jonkun mielestä se on väärin (mun oma isä kritisoi jatkuvasti mun valintaa).

Meillä esikoinen (villi ja vauhdikas tyttö) oli 1v7kk kun pikkuveli syntyi.
Kun kotiuduin synnäriltä, niin samalla irtisanottiin esikoisen hoitosuhde ja jäin molempien kanssa kotiin. Mä en halunnut sitä, että esikoinen on kotona vain iltaisin väsyneenä ja välillä sairaana.

Nuorempi meni siinä sivussa kun elettiin isomman tahtia ja rytmiä. Mä imetin (maaliskuussa) nuorempaa puistossa ja paimensin samalla isompaa (joka ei siis paikallaan ollut hetkeäkään) ympärinsä.

Pienempi omaksui nopeasti isomman rytmit (heräsi samaan aikaan ja nukahti rattaisiin kun ulkoiltiin) ja nopeasti elämä helpottui.

Ei ollut ekat kuukaudet helppoja, mutta hengissä selvisin. Enkä ole katunut päivääkään. Isompi on iloinen ja terve. Ei sille tarvitse keksiä ohjelmaa, ollaan kotona ja leikitään vapaasti tai käydään pudessa ja kaupassa. Tehdään safkaa yhdessä. Nuorempi elää omia juttujaan tossa mukana.

Nyt isompi on 2v4kk ja pienempi 8kk. Ihanaa kun ei ole pakko lähteä aamulla heti ulos (viemään päiväkotiin) ja voidaan elää omassa rytmissä. Puistossa on kiva käydä tutustumassa muihin äiteihin. Mukavampaa nyt on kun esikoisen kanssa aikanaan kahdestaan!!

Tämä oli mun valinta ja olen tyytyväinen. Eikä muuten kumpikaan lapsista ole ns. helppoja tai rauhallisia vaan tuo nuorempikin jo kävelee tukia vasten ja kiipeää joka paikkaan. Isompi taas ei kävele vaan juoksee tai pomppii... Ja tappeleehan noi jatkuvasti...

 

[mami5]

Tuota... itse olen kotihoidon kannalla esikoisellesi.
Keskustelua on käyty juuri tästä asiasta useissakin eri instanteissa joten en asiaa rupea sen paremmin perustelemaan.
Pahalta se näin äidistä ja hoitajasta tuntuu, kun esikoinen viedään hoitoon äidin ollessa vauvan kanssa kotona, vanhemmat eivät tunnu ymmärtävän asiaa lapsen kannalta vaan ajattelevat yleensä vain omaa jaksamistaan vedoten subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen.
Itse pidän lapsieni kanssa vietettyä aikaani kotona elämäni parhaimpana, vaikka rankkaa välillä olikin.

 

[tsiisusss]

Janniinan ja mamin kanssa samaa mieltä. Itsekin olen päivähoitoalalla. Meillä on päivähoitopaikoista niin pulaa, että äitiyslomalla olevien äitien lasten oletetaankin jäävän pois hoidosta. Olkoonkin subjektiinen päivähoito-oikeus. Mielestäni tällaisissa tilanteissa kuuluu jäädä kotiin äidin ja pikkusisaruksen kanssa.

 

[liuku.]

Ei kannata välittää kärkkäistä mielipiteistä, joissa sanotaan että molempia lapsia on hoidettava kotoa. Teet niinkuin sinusta tuntuu. Tiedät varmasti teidän perheelle parhaat ratkaisut.

Oma tyttöni on kotihoidossa, ja minusta tuntuu että hän kaipaisi jo tarhaan. Syy on joo varmaan itsessäni, etten keksi tarpeeksi aktiviteetteja. Mutta tyttöni on todella seurallinen, sosiaalinen, rohkea luonne ja kaipaisi varmasti enemmän toisten lasten seuraa. Olenkin pian ajatellut ruveta käymään avoimessa päiväkodissa. Mutta jos nyt tulisi toinen lapsi, niin itse laittasin viim. 3-vuotiaana esikoisen tarhaan. Minusta se sopisi meidän perheelle ja minun lapselleni. Olkoon muut mitä mieltä tahansa.

 

[lto]

Kiusallinen mustasukkaisuus

Ensimmäinen koettelemus sisarussuhteissa on vanhemman sisaruksen mustasukkaisuus nuorempaa kohtaan. Alkuun vauvan syntymä voi olla innostava asia, mutta uuden tulokkaan jäätyä asumaan, isompi voi kysyä, milloin vauva muuttaa pois.

Joskus mustasukkaisuus onnistutaan hallitsemaan sillä, että isompi lapsi saa olla tärkeänä henkilönä vauvan hoidossa ja hänelle järjestetään omaa henkilökohtaista aikaa kummankin vanhemman kanssa erikseen. Näin hän vakuuttuu, että häntä rakastetaan edelleenkin.

Mustasukkaisuus pahenee, jos isompi lapsi on päivähoidossa ja äiti on sillä aikaa vauvan kanssa kotona. Isompi ei voi välttyä miettimästä, mitä kivaa äiti ja vauva tekevät, kun hän on poissa. Ilman muuta vauva näyttää olevan äidille tärkeämpi, kun hänen kanssaan ollaan kokonaiset päivät. Isommalle sisarukselle jää vähemmän luonnollisia mahdollisuuksia tutustua uuteen sisarukseen ja sopeutua elämään hänen kanssaan.

Joskus mustasukkaisuus saa aggressiivisia muotoja. Isompi lyö, raapii tai tekee muuten pahaa pienemmälle. Tilanteet koettelevat vanhempien kärsivällisyyttä. Aikuinen puolustaa luonnostaan pienempää ja samalla nuhtelee isompaa. Tästä voi alkaa moittimisen kehä. Isompi tulkitsee, että vanhempi ei rakasta häntä, jolloin hänen paha olonsa yltyy ja sitä on purettava kiusaamalla pienempää. Ja sitten taas vanhempi moittii tai rankaisee.

Aikuisten on hyvä eläytyä hetkeksi isomman tunteisiin; pettymykseen , pelkoon ja vihaisuuteen, joita nuoremman sisaruksen olemassaolo hänessä synnyttää. Kun isompi ilmaisee kiukkua pienemmälle, vanhempi voi kertoa hänelle, että hän ymmärtää kyllä, että isompi on vihainen pienemmälle, mutta silti pienemmälle ei saa tehdä pahaa. Muistan itse neuvoneeni raapivaa isosiskoa raapimaan vaikka sohvaa, jos se helpottaa, mutta vauvaa ei saa raapia.

Hoitamaton mustasukkaisuus jättää hitaasti paranevan haavan sisarussuhteeseen

Usein myös esim. joululomilla toisenkin vanhemman lomaillessa, koko muu perhe viettää ansaittua lomaa, mutta se esikoinen kiikutetaan päiväkotiin eikä vanhemmat ymmärrä sitä, että myös päiväkotilainen tarvitsee lomaa. Sillä lapselle päiväkotipäivä käy työpäivästä!

 

[siimeskä]

hmmm... ymmärrän, että voi tulla mustasukkaisuutta, mutta vaikea uskoa, että se pieni aika, jonka esikoinen olisi päiväkodissa pahentaisi tilannetta? Toisaalta tuo kuulosti hyvältä, että pitää hoitopaikan ja katsoo mikä on paras ratkaisu meille... saahan sen sitten irtisanottua. En tiedä, voi kun poika osaisi kertoa mitä itse haluaa.

 

[Milla Maqia]

Täälläkin ollaan kotihoidon kannalla. Mitä niin erikoista ja ihanaa 2 vuotias saa päiväkodista mitä ei saa kotoa? Asia on jo ehkä toinen jos kyseessä olisi n.3-4+ vuotias lapsi.

Jos lapsesi osaisi kertoa hän varmaan haluaisi olla kotona äidin kanssa.
Tuumin minä. Toki saa muut saavat tehdä ja tuumia miten haluavat. =)

 

[vekkas]

Asiaa äidin kannalta katsoen...voi olla parempi että energinen kaksivuotias menee hoitoon, jos äiti kokee olonsa väsyneeksi pienokaisen kanssa. Kun sitten yövalvomiset helpottaa, ehkä minäkin ottaisin sen vanhemman lapsen kotiin. Mutta tosiaan, aluksi ihan äidin jaksamisen takia voi olla parempi että on päivähoidossa - ainakin osa-aikaisesti.

 

[-.-]

Hienoa, että lapsesi viihtyy päiväkodissa. Mutta mitäpä jos hän viihtyisi vielä paremmin kotona äidin ja vauvan kanssa? Olen kotihoidon kannalla noin yleensä tuonikäiselle. 2-vuotias ei varmaan ymmärrä, että hän menee päiväkotiin ja äiti on samaan aikaan vauvan kanssa, joten mustasukkaisuudesta en huolisi. Mutta antaisin kuitenkin pikkuveikalle mahdollisuuden jakaa arki äidin ja vauvan kanssa. Hoidossa joutaa ja kerkiää kyllä elämässä olemaan ihan tarpeeksi, mutta äidin kanssa vietetty aika on useimmille lapsille kortilla.

 

[Marjos]

Meillä on 4-vuotias kotona minun ja vauvan kanssa. Ihan hän saa virikkeitä päivisin puistosta ja kerhosta, joka on 2xviikossa. Mua suuresti ihmetyttää miten saisin aikani kulumaan pelkän vauvan kanssa kotona? Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa mutta tuohon virike asiaan on turha vedota. Virikkeitä löytyy kun näkee vaivaa. Eri asia on jos äiti ei jaksa olla esikoisen kanssa ja väsyy vauvan hoitoon. Parempihan on silloin lapsenkin kannalta olla hoidossa kuin väsyneen ja kiukkuisen äidin kanssa

 

[voi voi]

Äidin jaksamisen kannalta hyvä jos esikoinen jatkaisi hoidossa???
Hel...iäkö niitä lapsia pitää tehdä niin pienillä ikäeroilla jos niitä ei jaksa itse hoitaa!!!!

 

[entä pöpöt]

Päiväkodista saatte kyllä kotiinne ja pienen vauvankin vaivoksi kaikki mahdolliset pöpöt ja virukset. itse pitäisin jo sairastumisriskin takiakin lapset kotona.

 

[siimeskä]

Meillä on 4-vuotias kotona minun ja vauvan kanssa. Ihan hän saa virikkeitä päivisin puistosta ja kerhosta, joka on 2xviikossa. Mua suuresti ihmetyttää miten saisin aikani kulumaan pelkän vauvan kanssa kotona? Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa mutta tuohon virike asiaan on turha vedota. Virikkeitä löytyy kun näkee vaivaa. Eri asia on jos äiti ei jaksa olla esikoisen kanssa ja väsyy vauvan hoitoon. Parempihan on silloin lapsenkin kannalta olla hoidossa kuin väsyneen ja kiukkuisen äidin kanssa

Jos poikani olisi esim. 4 tuntia 3 kertaa viikossa hoidossa, varmasti saisin ajan kulumaan... ja aivan, virikkeitä löytyy KUN NÄKEE VAIVAA ja sitä tässä juuri mietin, että tuskin jaksan nähdä vaivaa ainakaan alkuaikoina. Ainakin jos esikoisen vauva aikaa ajattelee niin kyllä sitä oli niin väsyny että..... ja vauvan kanssa on hankala lähteä mihinkään kerhoihin ym, ainakaan jos on vähänkään ärtsympi tapaus... eriasia sitten kun yöheräilyt ym itkut helpottaa... Kiitos kaikille asiallisista vastauksista... ehkäpä se on parasta esikoisen olla kotona....

 

[Janniina]

Hei Siimeskä, pakko vielä kommentoida tuota; "ymmärrän, että voi tulla mustasukkaisuutta, mutta vaikea uskoa, että se pieni aika, jonka esikoinen olisi päiväkodissa pahentaisi tilannetta?" Usko pois, kyllä se VOI pahentaa/aiheuttaa tuon mustasukkaisuuden! En sano, että juuri teillä välttämättä näin kävisi, mutta yleistä on. Koita ajatella asiaa lapsesi kannalta, pieni kaksivuotiaasi ei varmasti käsitä, miksi ihmeessä raahaat hänet aamulla päiväkotiin ja lähdet kaksin vauvan kanssa sieltä, miksi siis vain hänet jätetään hoitoon, mutta ei vauvaa..? Kokemusta on paljonkin vastaavista tilanteista. Surullista on hoitohenkilökunnan mielestä selitellä ikävöivälle lapselle, miksi hän on täällä pk:ssa ja äiti kotona vauvan kanssa. (useimmille kun voi kertoa, että äiti/isi on töissä) En ymmärrä, mistä äidit, jotka jäävät vauvan kanssa kotiin tuoden pienen esikoisen hoitoon, luulevat lapsensa jäävän paitsi, jos valitsivatkin toisin?! Enkä kyllä keksi tälle muuta selitystä, kuin sen, että halutaan itse päästä helpommalla! Sori vaan... =cO

 

[liuku.]

En tiedä 2-vuotiaasta, mutta mun mielestä 3-vuotiaan kuuluisi jo olla tarhassa. Itse menin 3-vuotiaana tarhaan ja minulla on siitä paikasta vaan mukavia muistoja. Siellä on kavereita, tekemistä, asiat tapahtuu tietyllä rutiinilla. Pienen vauvan kanssa äidillä saattaa mennä rutiinit sekaisin.

Mitä mustasukkaisuuteen tulee, niin toinen on jo tottunut olemaan tarhassa, eiköhän se ole jo normaali rutiini? Tai voisiko kenties kokeilla aluksi, että esikoinen olisi tarhassa ja jos tuntuu että esikoisesta on epistä että äiti ja vauva on kotona, niin sitten asioita voi miettiä uusiksi.

Itse tiedän esimerkiksi erään perheen, jossa lapsia hoidetaan kotona. Ei tämä äiti jaksa ulkoilla päivittäin lastensa kanssa, lapsilla ei ole edes säännöllistä ruokailuaikaa, syövät karkkia ja katsovat telkkaria päivät pitkät. Tiedän kyllä myös, että toiset äidit jaksavat. Mutta pitääkö niitä syyllistää jatkuvasti ketkä eivät jaksa?

Ja jos äiti ei jaksakaan, niin se on sitten molemmilta lapsilta pois.

Minkä takia hoitohenkilökunta sitten selittelee, kun yhtähyvin äiti voi sanoa lapselle "olet jo niin iso poika/tyttö että olet tarhassa, sitten kun vauva on yhtä iso sekin menee tarhaan. Tarhassa on kavereita ja muutenkin mukavaa". Tarhatätien huono suhtautuminenkin voi paistaa läpi ja tarttua vanhempaan lapseen. (niin ja en tiedä kuinka paljon 2-vuotias ymmärtää, kun ei itselläni vielä ole niin paljon kokemusta sen ikäisistä, mutta jutustelen nyt yleensä tälläisistä tilanteista, ja itse lähinnä ajattelen nyt jos itsellä olisi lapsi 3v. menisi tarhaan jokatapauksessa)

Ja muistakaahan nyt muutkin, että ap puhui osapäivähoidosta.

 

[ei ymmärrä]

Eiköhän kasvatusalan ammattilaiset tiedä asian huomattavasti paremmin kuin sinä liuku. vai omaatko hyvän koulutuksen kasvatusalasta ja lastenhoidosta sekä lasten psykiatriasta?

 

[Lina*]

Meillä esikoinen oli nelisen kuukautta kaksosten syntymän jälkeen perhepäivähoidossa. Siinä vaiheessa sain kaksoset ympättyä samaan päivärytmiin ja pystyin ottamaan hänet kotihoitoon. Se oli kyllä hieno päivä! Rankinta tuossa kaksosten vauva-ajassa oli juuri se, että jouduin pitämään esikoista hoidossa muualla. Varamasti se lisäsi mustasukkaisuutta.

Ja jos minulla olisi ollut vain yksi vauva, en olisi tuota edes harkinnut.

MUTTA kukin tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan.

Nyt esikoinen on kolmevuotias ja aloitti syksyllä kerhon, jossa käy kolmesti viikossa. Joku tuossa aiemmin oli sitä mieltä, että kolmevuotias kuuluu päivähoitoon, mutta tuo kerhojärjestelmähän ainakin tässä kaupungissa on tehty kotona hoidettaville yli kolmevuotialle. Ja on siihen hyvä.

Että jos ap otat lapsen kotiin vauvan syntyessä, kannattaa miettiä sitä vaihtoehtoa sitten, kun esikoinen vähän kasvaa. Täällä kerhoon pääsevät kaikki sinä toimintavuonna kolme täyttävät ja lapsia otetaan ympäri vuoden, jos on tilaa.

 

[Kriisistä kriisiin]

Kiusallinen mustasukkaisuus

Mustasukkaisuus pahenee, jos isompi lapsi on päivähoidossa ja äiti on sillä aikaa vauvan kanssa kotona. Isompi ei voi välttyä miettimästä, mitä kivaa äiti ja vauva tekevät, kun hän on poissa. !

Ja lässyn lässyn. Mihin tämäkin väite mahtaa perustua? Meillä ei ainakaan tullut mitään normaalia kovempaa mustasukkaisuutta, vaikka esikoinen on osa-aikahoidossa päiväkodissa mun ollessa kotona öitä valvottavan vauvan kanssa. Sitä mustasukkaisuutta tulee tietenkin yksilöllisesti, mutta tasan tarkkaan niin paljon kun vanhemmat antavat sitä tulla eivätkä muutoin osaa tukea esikoista sopeutumisessa uuteen elämäntilanteeseen!! Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko toinen välillä päiväkodissa vai ei. Yleensä lapset suhtautuvat ja sopeutuvat uusiin tilanteisiin aika samalla tavoin kuin vanhempansa. Jos tästäkin asiasta tehdään iso kriisin paikka, niin varmasti lapsikin kokee sen niin.

 

[liuku.]

Eiköhän kasvatusalan ammattilaiset tiedä asian huomattavasti paremmin kuin sinä liuku. vai omaatko hyvän koulutuksen kasvatusalasta ja lastenhoidosta sekä lasten psykiatriasta?

Olen opiskellut sosiaali- ja terveysalaa kyllä, mutta ihan maalaisjärki riittää joskus. Montakohan lasten psykiatria tänne mielipiteitään kirjoittelee? Vaikka olisikin jonkun alan ammattilainen, niin _yleensä_ jokainen äiti tietää omalle lapselle ja perheelleen sopivimman ratkaisun.

 

[hih...]

Taisipa osua ja upota arkaan paikkaan, hyvä niin.

 

[liuku.]

Taisipa osua ja upota arkaan paikkaan, hyvä niin.

Jos tämä kommentti oli mulle osotettu, niin ei ole osunut arkaan paikkaan. Mulla on omat mielipiteet ja niihin oikeus, lisäksi uskallan kirjoittaa omalla nimimerkillä ja seisoa mielipiteitteni takana.
Ja kyllä minulla on lähihoitajan opinnot kesken ja kenties itsekin olen joskus tarhantätinä ja siihen tarhaan on tervetulleita nekin lapset, joiden äiti hoitaa vauvaa kotona ilman että katsotaan nokan vartta pitkin.