Vauva ja äiti kotona ja esikoinen hoitoon - miksi ihmeessä?

[70-luvulla]

Kun täällä puhutaan "vanhoista ajoista", niin aina puhutaan kliseisesti "lypsylle menemisestä" ja mummoista joilla oli 10 lasta... Kuulkaas, ei subjektiivista päivähoito-oikeutta ollut vielä myöhemminkään! kuten esimerkiksi minun omassa lapsuudessani 80-luvulla.

Eiköhän 70- ja 80-luvuillakin vielä koko suku ollut ihan erilailla mukana lastenhoidossa kuin nykyään. Itseäni on ainakin 70-luvulla hoitanut sekä mummo että tädit...

 

[mummon hoitama]

Kun täällä puhutaan "vanhoista ajoista", niin aina puhutaan kliseisesti "lypsylle menemisestä" ja mummoista joilla oli 10 lasta... Kuulkaas, ei subjektiivista päivähoito-oikeutta ollut vielä myöhemminkään! kuten esimerkiksi minun omassa lapsuudessani 80-luvulla.

Eiköhän 70- ja 80-luvuillakin vielä koko suku ollut ihan erilailla mukana lastenhoidossa kuin nykyään. Itseäni on ainakin 70-luvulla hoitanut sekä mummo että tädit...

Sama täällä. 70-luvullahan äitiyslomat olivat ihan mitättömät. Ei ollut montaa kuukautta. Äiti meni töihin ja minä olin mummolla hoidossa. Taisin olla sitten lähempänä 3 -vuotias kun menin perhepäivähoitoon.

 

[voisiko joku perustella]

Mun mummot 80-luvulla olivat ainakin molemmat itse vielä työelämässä, kun olin pieni! Ja ihan samallalailla kuin nykyään silloinkin oli pakko muuttaa pienemmiltä paikkakunnilta töiden perässä pois, joten eipä asunut isovanhempia kovin lähellä meillä eikä monilla muillakaan. Toki mummolassa vierailtiin aika ahkeraankin, mutta enpä montaa kertaa siellä varsinaisesti hoidossa ollut. En oikein ymmärrä, millä perusteella joskus 1980-luvulla olisi ollut helpompi saada hoitajaa lapselle sukulaisista kuin nykyään?

 

[pppp]

yritin kirjoittaa tekstini mahdollisimman ystävällismielisesti ja spontaanisti mutta pitipä siitä sitten jonkun ottaa hernettä Sanoinko että linnottaudutaan kotiin? En.
Ja sekö lapsen perusturvallissuutta keikuttaa jos hän on ollut pienenä joskus päiväkodissa? Krhhmm. Ja edelleen olen samaa mieltä, jokainen tavallaan.

Lapsen turvallisuuden tunne ja itsetunnon kehittyminen on tärkeä asia, mikä Suomessa on mennyt päin P***että jo vuosikymmeniä, näin suuremmalla otannalla katsottuna. Siihen vaikuttaa suuresti se millaista hoivaa lapsi saa ensimmäisinä elinvuosinaan. Jos on HYVÄ äiti tai isä kotona hoitamassa niin se on lapselle parhain vaihtoehto. Päiväkodin tuomat ongelmat lapsille on tiedossa (lisääntynyt agressiivisuus ym.), eivät kaikki vanhemmat edes huomaa lapsistaan, miten päiväkoti heihin vaikuttaa! Kaikki vanhemmat eivät ole yhtä lailla herkkiä lapsensa tunteille ja tuntemuksille.

Parhaiten päiväkodissa viihtyy sosiaalinen ja hyvän turvallisuuden tunteen kokeva lapsi, johon siis vaikuttaa se, että "kotona on kaikki hyvin" ja lapsi saa tarpeeksi huomiota, rakkautta ja aikaa vanhemmiltaan joka päivä. Jos on kotona on hankalaa, äiti todella väsynyt, eikä kykene hoitamaan vanhempaa lasta KUNNOLLA (ei siis pelkkää selviämistä, ruokaa eteen ja puhtaat vaatteet) niin silloin päiväkodista voi jopa olla hyötyä lapselle, jos siellä taas on hyvät hoitajat ja lapsi saa huomiota ja hoivaa siellä ja tuntee olevansa tärkeä.

Ja tosiaankaan, kaikki ne kotonaolevat äidit eivät ole mitään tasapaksua täydellistä sakkia, jotka osaavat ja pystyvät kasvattamaan hyvällä itsetunnolla varustettuja, onnellisia ja hyvät käytöstavat omaavia lapsia. Useimmilla vanhemmilla ei ole edes tietoa siitä, mistä koostuu hyvä itsetunto ja perusturvallisuuden tunne lapselle. Ihmetyttää, että miksi neuvoloissa ei enemmän paneuduta lasten kasvatukseen ja lapsen tukemiseen, ihan tavallisessa arjessa, kun niin monilla vanhemmilla nuo asiat ovat hukassa.

 

[kaijjsa]

Monet täällä kertoo ymmärtävänsä eritilanteita mutta silti kirjoituksista huomaa että he eivät ole lähelläkään ymmärtämistä. He eivät vaan voi käsittää miksi viedään esim. esikoinen hoitoon ja vaikka kuinka ehkä yrittävät ymmärtää niin silti eivät vaan voi. Perussuomalainen piirre. Ei sinä mitään. Tuttua on. Itse en ihmettele ja päivittele jos naapuri vie lapsensa hoitoon itse ollessaan kotona. En tunne heitä joten arvostele. Heilläkin varmasti on syynsä siihen miksi aina aamulla isä vie esikoisen hoitoon ja äiti jää kotiin. Oli vauvaa tai ei.
Meille syntyi 7kk sitten vauva jolla todettiin syntymähtekellään vakava kehityshäiriö. Hän tarvitsee ympärivuorokautista valvontaa koska myös epilepsia on vaivannut 3kk iästä asti. Hänen isosiskonsa on kohta 2,5 vuotias ja hän on kotona meidän kanssa. Esikoinen on nyt 4 ja hän on päiväkodissa. Ja sen takia että minulla ei voimavarat ole aina riittänyt. Toivon kyllä hartaasti että joku päivä voisin vaan todeta että esikoisen on hyvä jäädä kotiin meidän kanssa. Mutta tähän asti hoito on ollut ratkaisu meille. En tiedä miten selviäisin kaikista arjen asioista jos kaikki olisivat täällä. Nämä hetket kun kuopus ja sisko ovat nukkumassa päiväunia, ovat tärkeitä minulle. Saan siivota rauhassa ja sitten olla vaan itsekseni ja suunnitella päivää uudestaan. Aina vaanii pelko että joudutaan viemään kuopus sairaalaan koska pahoja kohtauksia on tullut liian monta. Mummut asuvat kaukana ja anoppi ei ole mitenkään kiinnostunut heitä hoitamaan jos tarve vaatii. En tiedä miten kolmen lapsen kanssa kulkisin varsinkin jos on hätä. Meidän tilanteesta ei tiedä kuin sukulaiset, ystävät ja hoitotädit esikon tarhassa. Ja ihan varmasti muut äidit jotka vievät lapsiaan sinne hoitoon ovat katsoneet minua kieroon. "miks tuo ei hoida kaikkia lapsia kotona? Laiskottelee päivät pitkät ja nakkaa esikon hoitoon niin saa olla rauhassa...".
Pakko myöntää että ennen kuopuksen syntymää ihmettelin myös että miksi ei hoideta kaikkia kotona... Silloin minä hoidon itse molemmat muksut kotona ja olin erittäin tyytväinen elämääni eikä ollut mitään suurempia ongelmia selvityä arjesta. Mutta nyt täytyy sanoa että taistelua tämä on jopa vain kahden lapsen kanssa. Odotan aina innolla tunteja laskien että milloin mies tulee töistä ja hakee sikon tarhasta. Koska silloin meitä on täällä kaksi. Neljä valvovaa silmäparia.
Esikon tarhaa täytyy kehua, se on huippuluokkaa ja hoitajat ovat mielellään ottaneet esikon sinne hoitoon kun olen kertonut että miksi tarvitaan hieman apua. Avun pyytäminen oli vaikeaa ja raskasta. En halunnut myöntää itselleni että en pärjää. Mutta silloin kun mies on muilla menoilla eikä töissä, niin kyllä hoidan lapsiani mieluusti kotona. Esikko ja nuorempi ovat kuitenkin melko "helppohoitoisia" ja ihan normi lapsia. Mutta kuopuksen tilanteen vuoksi on koko perhe joutunut koetukselle... Joten en voi sille mitään että suorastaan raivostuttaa ja muiden puolesta hävettää lukea tekstiä äideiltä jotka ovat kykenemättömiä asettamaan itseään toisten tilanteeseen. Ihan suru tulee Kuitenkin me kaikki ollaan äitejä ja uskomattomia leijonia koska selvitään tilanteesta kuin tilanteeesta päivästä toiseen miesten ollessa töissä. Useammalla miehellä menisi sormi suuhun jos olisivat pikkulasten kanssa kotona vaikka edes pari päivää äidin ollessa vaikka töissä.
Ihmisistä ei päällepäin näe että mikä tilanne on. Ei minuunkaan ole leimattu Vammaisen äiti- leimaa vaikka siltä joskus tuntuu. Etenkin muut äidit osaavat olla niin armottomia toisilleen.

 

[Näkökulma tämäkin]

Minä en ole ollut päiväkodissa kuin esikoulun ennen kouluun menoa, tosin kävin ainakin jossain vaiheessa seurakunnan päiväkerhoa ja jossain vaiheessa meillä oli lapsia perhepäivähoidossa. Sitten äitini opiskeli lastentarhanopettajaksi, joten kiinnostusta, kasvatuksellista näkökulmaa tai kasvatusteoreettista tietämystäkään häneltä ei luultavasti puuttunut. Äitini ammatin kautta uskon myös tietäväni päiväkodin arjesta enemmän ja useammasta näkökulmasta kuin keskimääräinen vanhempi.

Lapsuudenperheessämme seuraava lapsi oli päiväkodissa muutamaa vuotta nuoremmasta ja kolmas aika pienestä. Voihan kyse olla eri tavalla sekoittuneista perintötekijöistä, mutta vilpittömästi voin sanoa, että olen selkeästi epäsosiaalisin ja huonoiten muiden ihmisten kanssa toimeentuleva sisaruskatraastamme Olen pärjännyt hyvin työelämässä - en siis hankkinut kavereita, vaan tuloksia - mutta huonommin ihmissuhdepuolella, vaikka tällä hetkellä minulla onkin aivan ihana perhe. Mikään yleistys ei tietenkään toimi, mutta minulla ei siis ole mitään negatiivisia tunteita päiväkotia kohtaan, vaan uskon siitä olevan ainakin tietynlaisille lapsille jopa hyötyä (olisi luultavasti ollut minullekin), ja vien esikoiseni sinne mielelläni parina päivänä viikossa ja esikoinen menee sinne vähintään yhtä mielellään, päiväkotipäiviä odotetaan innolla. Siellä on koulutettuja ihmisiä tarjoamassa lapselle hänen kehitysvaiheelleen juuri sopivaa ja haastavaa tekemistä sekä ennen kaikkea kavereita, joiden kanssa voidaan leikkiä, pelata, harjoitella sosiaalisia suhteita ja "vaihtaa" taitoja mallioppimisen ja myös sosiaalisen paineen kautta.

Tietysti myös kotihoidossa kasvaa ihan yhtälailla hyviä lapsia kuin päivähoidossakin - myönnän, että saatan siis olla poikkeus - mutta eivät ne päiväkoditkaan mitään helvetin esikartanoita tai tehokanaloita ole. Varsinkin, kun sattuu hyvä ryhmä ja ihanat työntekijät, niin kyllä maksaisin siitä mielelläni enemmänkin kuin ylimmän maksuluokan mukaan, jos se olisi mahdollista - ja kyllähän perheemme verojen kautta tietysti maksaakin, on maksanut ja tulee myös jatkossa maksamaan.

 

[Elina1]

yritin kirjoittaa tekstini mahdollisimman ystävällismielisesti ja spontaanisti mutta pitipä siitä sitten jonkun ottaa hernettä Sanoinko että linnottaudutaan kotiin? En.
Ja sekö lapsen perusturvallissuutta keikuttaa jos hän on ollut pienenä joskus päiväkodissa? Krhhmm. Ja edelleen olen samaa mieltä, jokainen tavallaan.

yritin itsekin ihan ystävällisesti kirjoittaa, en tarkoittanut loukata. Jos nyt ihan suoraan sanon, niin minulla särähti korvaan se, kun ihmettelit miksi äidin pitäisi tinkiä omasta mukavuudestaan kun se vanhempainloma on kuitenkin niin lyhyt aika eikä lapsi sitä edes myöhemmin muista. Minun mielestäni äidin nimenomaan pitäisi tinkiä omasta mukavuudestaan juuri siksi, että aikuiselle ei joku 9kk ole pitkä aika, mutta lapselle se on pitkä. Esim. kaksivuotiaan elämässä 9kk on yli kolmasosa hänen siihenastisesta elämästään. Ei mikään pikkuasia.
Ja oikeasti on siis eri juttu, jos perheessä on jotain erityisiä vaikeuksia, niin tottakai ymmärrän että apua tarvitaan. mutta tuo "miksi minun pitäisi tinkiä omasta mukavuudestani vain siksi että meille tulee lapsia" on vähän huono lähtökohta. Ymmärrän myös, että yrittäjä ehkä joutuu tekemään töitä myös vanhempainlomalla, mutta esim. kuulin just jonkun yrittäjän valittavan että päiiväkodissa ei haluttaisi pitää heidän isompia lapsiaan kokopäivähoidossa äitiysloman ajan, vaan suosittelevat osa-aikahoitoa, vaikka äiti on koko päivän vauvan kanssa työpaikalla. Silloin tulee mieleen, että onkohan elämäntilanne välttämättä ihan hyvä kovin monen lapsen hankitaan, jos ei ole mahdolllisuutta tehdä edes lyhyempää työpäivää ääitiysloman ajan....

 

[miksi hoitoon ennen]

Miksi esikoinen laiettaan hoitoon "alta pois", kun perheeseen on tulossa toinen lapsi? Siis vasta tulossa? Ja esikoinen ei voi olla vielä tottunut hoitoon eikä voi haluta sinne "kavereiden luo", kun ei ole ikinä hoidossa ollutkaan?

Miksi esikoiselle näin kerrotaan, että hän on liikaa ja joutuu vanhempien luota pois, koska uusi vauva saa olla kotona?


En voi käsittää.

 

[kaksosten äitee]

jollain tavalla ymmärrän äitejä jotka laittavat esikoisen esim. pariksi päiväksi viikossa hoitoon että ehtivät jakaa huomiota uudelle vauvalle 100%:sti. Oma esikoiseni ei mennyt hoitoon kun saatiin kaksosvauvat ja täytyy sanoa että olis ehkä pitänyt. Varsinkin alussa tuntui että koko ajan tarvitsee huomioida esikoista ja että hän pahoittaa mielensä juuri kun olen lirkuttelemassa vauvoille. Jos esikoinen olisi edes ajoittain hoidossa, voisin hyvällä omalla tunnolla antaa kaiken huomion pienille tulokkaille ja sitten huomioida esikoista enempi hänen läsnäollessa.

Minusta kyse ei ole siitä että esikoinen laitetaan vauvojen tieltä pois vaan että annetaan perheenjäsenille mahdollisuus rauhassa sopeutua uuteen tilanteeseen ja omat hetkensä kullekin. Ja se kyllä se hoito olisi hyvä aloittaa hyvissä ajoin ennen vauvan tuloa jotta esikoinen ei yhdistäisi niitä vaan saisi rauhassa yksinään totutella hoitoon ennenkuin tulee taas uusi muutos.

 

[Katriina _]

Kovasti mietityttää itseä tämä aihe. Esikoiseni on kolme, ja on ollut päivähoidossa jo reilun vuoden ikäisestä. Olen aina ollut sitä mieltä jokseenkin, että jos saan toisen lapsen, myös esikoinen jää päivisin kotiin äitiysloman ajaksi. Mutta asialla on muitakin puolia.

Minusta päiväkoti on ennen kaikkea sosiaalista kanssakäymistä kehittävä paikka. Meidän perheellä ei ole kotiseudullamme juurikaan tuttuja, muut perheelliset tutut asuvat vähän kauempana. Olen alkanut pohtia, josko sittenkin säilyttäisin osa-aikaisen (nyt hän on täysiaikaisessa hoidossa) paikan esikoisellamme päiväkodissa sitten, kun uusi vauva syntyy.

Mietin myyös sitä, että pidän kovasti lapsemme hoitopaikasta. Jos irtisanon sen, ja haluan hänet takaisin samaan paikkaan kun joskus palaan työelämään, ei siitä olekaan mitään takeita, että samaan paikkaan pääsisi. Jonot ovat pitkiä, nykyistä paikkaa jonotimme miltei vuoden.

Toisaalta se on myös rahakysymys. Vaikka äitiysloman ajalta rahalla elää ihan hyvin, niin siltikin kukkaronnyörejä pitää vähän kiristää. Hoito ei ole ilmaista sekään. Eikä olennaisesti halvempaakaan osa-aikaisena täysiaikaiseen verrattuna.

Itsekkäästä näkökulmasta ajateltuna mietin, että missä vaiheessa minä teen niitä ihania pitkiä vaunulenkkejä, kun esikoinen kuitenkin on jo ratasiän ohittanut eikä mitkään kaksostenrattaat siis tule kysymykseen. Päivähoito ratkaisisi tämän asian. Ja toisaalta taas ajattelen, että olisipa epäreilua esikoista kohtaan toimia niin.

Onneksi on aikaa vielä pohtia.