Itselläni oli sama tilanne esikoisen ollessa vauva. Varsinkin kun ei ole täällä missä asutaan minulla sukulaisia eikä kauheasti kavereitakaan. Ja itse inhosin kaikkia "mammakerhoja", ne halusin kiertää kaukaa. Kaipasin enemmän aikuisten juttuja, en jatkuva paapomista omista vauvoista.
Minun pinna loppui niin, että kun äitiysloma loppui ja vauva oli sen 9kk, niin töihin palasin, enkä ole katunut!! Vauva-arki on tylsää ja vaikka kuinka keksisi jotain tekemistä (leipominen, ompeleminen jne jne.. ) niin kyllä se ottaa voimille olla ilman aikuista seuraa, ilman sosiaalista toimintaa!! Kävin kyllä usein "lomalla" äidilläni tai siskollani olemassa päiviä, jotta sain hiukan jotain elämää ympärilleni. Se helpotti.
Eikä sitä ainaista lenkkeily/kaupunki/sukulaiskahvitteluakaan jaksa.. Tylsää oli. Ei siitä mihinkään pääse. Koita jaksaa ja kestää, jossain vaiheessa helpottaa!
Itselläni nyt jo toinen ja nyt kotona oleminen onkin jo kivaa, esikoisella on puistoilua ja me vauvan kanssa touhutaan omiamme. Mies on harvoin kotona, mutta arki sujuu ihan kivasti näinkin.