R
Ropsis
Vieras
Minulla on hiukan huono omatunto, kun mietin leikinkö vauvan kanssa tarpeeksi päivän mittaan. Vauva on kohta 8 kk, iloinen ja touhukas poika. Olen paljon vauvan kanssa yksin (miehellä on usein yli viikon mittaisiakin työmatkoja) ja siten joudun yksin myös huolehtimaan kaikista kotitöistä.
Juttelen vauvalle paljon, puhelen ääneen kaikki askareet "odotatko siinä lattialla nallen kanssa kun äiti täyttää tiskarin" jne. En koskaan leiki vauvan kanssa pitkiä tuokioita yhtä soittoa, vaan ne ovat sellaisia parin minuutin leikkihetkiä pitkin päivää; lauluja, loruja, leluja, sylittelyä, kirjojen katselua. Vauva tykkää kuunnella musiikkia ja nytkin hän touhuaa yksin tuossa olohuoneen lattialla musiikkia kuunnellen. Myös vaipanvaihtojen ja ruokailujen yhteydessä seurustellaan mahdollisimman paljon
Kai tuon ikäisen vauvan voi antaa jo puuhata "yksin" ne hetket kun yksin viihtyy? Itselläni nimittäin ei olisi hetkeäkään oma aikaa, jos olisin joka hetki vauvan vieressä leikkimässä. Silloinkin kun vauva leikkii itsekseen, pidän tietenkin häntä silmällä ja juttelen välillä hänelle, että vauva ymmärtää ja tietää minun olevan lähellä.
Juttelen vauvalle paljon, puhelen ääneen kaikki askareet "odotatko siinä lattialla nallen kanssa kun äiti täyttää tiskarin" jne. En koskaan leiki vauvan kanssa pitkiä tuokioita yhtä soittoa, vaan ne ovat sellaisia parin minuutin leikkihetkiä pitkin päivää; lauluja, loruja, leluja, sylittelyä, kirjojen katselua. Vauva tykkää kuunnella musiikkia ja nytkin hän touhuaa yksin tuossa olohuoneen lattialla musiikkia kuunnellen. Myös vaipanvaihtojen ja ruokailujen yhteydessä seurustellaan mahdollisimman paljon
Kai tuon ikäisen vauvan voi antaa jo puuhata "yksin" ne hetket kun yksin viihtyy? Itselläni nimittäin ei olisi hetkeäkään oma aikaa, jos olisin joka hetki vauvan vieressä leikkimässä. Silloinkin kun vauva leikkii itsekseen, pidän tietenkin häntä silmällä ja juttelen välillä hänelle, että vauva ymmärtää ja tietää minun olevan lähellä.