tunne, että ei osaa olla vauvan kanssa...

[NewMam]

Onko teillä nuoret/uudet äidit ollut tunnetta, että ette osaa hoitaa vauvaanne?

Itse en mielellään jäisi yksin vauvan (nyt 3vko) kanssa, mutta pakko, kun mies käy töissä. Pelkään, että en osaakaan auttaa vauvaa, jos jotain yllättävää sattuu!

Kun olen yksin, vahdin hysteerisenä, että vauva hengittää ja säikähdän jokaista vauvan äännähdystä mikä kuulostaa eriltä kuin ennen. Jos vauva nukkuu tavallista enemmän tai syö vähemmän aikaa, olen heti varma,että nyt sillä on joku hätänä... Kun mies on kotona, olen paljon rennompi...

Milloinkahan saan itsevarmuutta vauvan kanssa olemiseen...vai saanko koskaan? :ashamed:

Ja mitä yleensä touhuatte tämän ikäisen vauvan kanssa sen hereillä olon aikana?

 

[kangasajuruoho]

Se menee juuri niin, että mitä enemmän olet vauvan kanssa yksiksesi ja teet, sitä nopeammin opit.

Aivan kuin kaikki uudet asiat, sekin vaatii opettelua. =)

 

[nivea]

muistan saman joskus aikoinaan, mutta luota vaan itseesi - kyllä osaat ihan varmasti!! :hug:

 

[Miuski harmailee]

Tottahan sitä uusi äiti on uuden haasteen edessä vastasyntyneen vauvan kanssa. Kysäisepä neuvolassa, onko jossain teillä päin vaikka äiti-vauva kahvilatoimintaa tai avointa päiväkotia, jossa äidit ja vauvatkin kokoontuvat? Joillain kunnilla on ihan erikseen esikoisvauvan äideille tarkoitettuja kokoontumispaikkoja.. Näissä saisit vähän jutustella tunteistasi ja saisit varmasti tukea varhaiseen vuorovaikutukseen.

 

[Gloria Mundi]

Mina muistan ihan samoja tunteita esikoisen vauva ajasta - pelotti ihan kauheasti kun ekaa kertaa jain vauvan kanssa yksin. Ja edelleen on helpottunut olo kun mies tulee kotiin ja vastuu ei ole yksin minun harteillani. Vaikka hyvinhan se aina meni - ei koskaan tapahtunut mitaan maata jarisyttavaa. Kun saat sellaisen sinulle sopivan paivarutiinin kayntiin niin siitakin saa paljon varmuutta. Kylla se siita ajan kanssa - onhan se vauvan saati maailman jannittavin ja maata mullistavin tapahtuma - ei ole yhtaan ihme etta pelottaa ja tuntee itsensa epavarmaksi. Ja muista soittaa kaverille, aidille, kummitadille ihan vaan ajatuksia tuulettaaksesi. Hyvaa jatkoa sinulle ja upouudelle vauvalle! =)

 

[juuei]

Minä en ensimmäiseen vuoteen nukkunut kunnolla, kun tarkistin pitkin yötä, että se hengittää. Myös kuopusta vahdin...

Se menee ohi, älä huoli. Ja on jokseenkin normaalia. Eihän vastasyntyneen kanssa tarvitse tehdä "mitään". Syötät ja pidät sylissä, katselet sitä ja ihmettelet kuinka se voi olla niin ihana. Siinä se päivä meneekin. (Siis ei tietenkään tervii pitää koko ajan sylissä, mutta minä pidin kun se oli niin ihanaa.)

 

[NewMam]

En usko, että täällä mitään äiti-ryhmiä järjestetään. Pieni paikkakunta. Vaikka vastasyntynyt muuten niin ihana onkin ja nautin hänen hoitamisestaan kovasti silloin, kun paikalla on joku muukin (mieheni, oma äitini...) niin odotan kovasti sitä aikaa kun vauva ei ole enää noin avuton! Jos vaikka pari kuukautta pääsee eteenpäin, niin tohtii varmaan luottaa, että vauva ei lopeta hengittämistä yms.

Ja siinä vaiheessa saa varmaan jo nukkua vähän paremmin. Nyt yöt menevät melko tarkkaan valvoessa vauvan kanssa.

Ihan tyhmä olo. Ensin pelkäsin, että aika vastasyntyneen kanssa menee liian nopeasti, eikä siitä ehdi nauttia tarpeeksi ja nyt odotan kuin kuuta nousevaa, että vauva olisi jo vähän vanhempi :\|