Päivät yhtä taistelua - 1v 3 kk

[taustalla]

Tyttö on nyt 1v 3 kk ja elämä on mennyt aivan mahdottomaksi. Olen ihan neuvoton ja väsynyt ja mietin, että missä olen tehnyt väärin.
Kaikki asiat ovat yhtä taistelua: pukeminen, vaipan vaihto, välillä syöminenkin, nukkumaanmeno.....
Leiki ei enää yhtään omilla tavaroilla, roikkuu vaan kiinni minussa. Ja jos en pidä sylissä (itsekin on mukava syödä välillä), niin huutaa itsensä ihan sekopäiseksi. Auttakaa nyt, onko tämä joku vaihe vai onko joku mennyt pahasti pieleen (olenko siis hyysännyt lasta liikaa)?
Onko nyt parempi, että annan välillä vaan yksinkertaisesti huutaa vai pitäisikö "hyppiä lapsen pillin mukaan"?

Kiitos kaikille vastanneille :hug: !!

 

[hanne]

Kuuluu ikään. Meillä päästiin kauden yli tuolloin parhaiten niin että kun tinttaus ja huuto alkoi esim. pukemisessa jätin neitin ihan omaan arvoonsa huutamaan ja kun huuto hellitti sitten vasta kiinnitin huomiota ja sillonkin kyllä tehtiin mun pään mukaan eli vaatteet puettiin päälle.

Suomeksi sanottuna anna huutaa ja selitä sen jälkeen miksi näin tehdään/ei tehdä.

 

[MArika80]

mäkin sanoisin et kuuluu ikään. meillä poika nyt 1v4kk ja vähän aikaa sitten oli enemmän tommosta "esiuhmaa" meillä heittäydyttiin aina hirmuisella vauhdilla maahan mahallaan karjumaan ja sätkimään jos ei asiat mennyt mieluisasti. mäkään en kiinnittänyt huomiota. mutta sitten pahimman mentyä haliteltiin kovasti kun toinen sitä selvästi tarvitsi. kai kummastutti itseäänkin uudet tahtokohtaukset. tosin meillä helpotettu nyt aamun hoitoonlähtö pukemisia aikas usein laittamalla lastenohjelma päälle niin saan pukea ihan rauhassa ilman vastusteluja. auttaa kummasti =)

 

[HEH]

meillä 1v2kkpoika ja ollut nyt jo ainaki kuukauden verran aivan mahdoton :/
saa huomioo ja leikitään yhdessä,mut jos äitin olis tehtävä hetki jotain omaa juttua niin johan alkaa kiukkuilu ja tekee just niitä asioita mitä ei saa....aukoo keittiön kaapin ovia,heittää keittiöpyyhkeen lattialle,menee jääkaapille,hiplaa hellan nappuloita...ihan kaikkea tekee aivan tahallaan ja sen huomaa! huoh kyllä välillä menee hermo ja ei jaksais koko ajan keskeyttää omaa hommaa. sit mm. repii verhoja kun suuttuu,heittelee tavaroita,läpsii mua,nipistelee ja menee maahan makaamaan ja hakkaa omaa päätään lattiaan tai lyö lattiaa nyrkillä aivan kaikkea tällästä hassua välillä on jo naurussakin pitelemistä ja yritä nyt siinä vakuuttavasti sanoa ettei saa tehdä niin ja niin ja miksei saa! jotenki turhauttavaa välillä selitellä ku ei vielä kaikkea ymmärrä!!!
Toivottavasti tää on joku vaihe sillä mä ainakin oon aivan paniikissa mitä sitten kun uhma tulee hoh hoijaa!!

 

[Nelli]

Itse yrittäisin vielä tuossa iässä hyppiä lapsen pillin mukaan, mutta johonkin raja on kuitenkin laitettava. Yleensä, mitä enemmän lasta yrittää työntää pois, sitä tiukemmin yrittää ripustautua. Ja sitten toisaalta, jos jaksaa hetken aikaa ripustuvaa lasta, helpottaa tilanne usein aika nopeasti. Onko teillä kuintenkin suurimman osan päivää mukavaa ja lapsi nauttii olostaan? Ymmärrätkö, miksi lapsi huutaa? Voisiko hänelle antaa jossain asiassa kuitenkin periksi? Saako hän tehdä itse juttuja? Meillä suurimmat huudot syntyneet siitä, kun tuon ikäinen halunnut itse syödä, pukea tms. eikä jostain syystä ole saanut. Minä annan vaikka hetken leikkiä itse pukemista ja puen sitten vasta meidän taaperomme. Toisaalta keskimmäisemme oli sellainen, että halusi itse pukea jo tosi nuorena monia vaatteita. Ja raivoisalla yrittämisellä usein onnistuikin, aikuinen ei saanut lainkaan auttaa, jos hän itse pystyi. Eikä ehkä kannata olettaa, että lapsi leikkisi omilla leluillaan loputtomasti, niihin lapset kyllästyvät nopeasti. Kotityöt ovat ainakin meillä ihan ehdottomia, melkein kaikkea voi tehdä taaperon kanssa ja oman ruokailun ajaksi taaperolle itselleen syötävää (lusikalla tai ilman).

 

[äitykkä]

Kuuluu ikään :hug: huoh! Eikä selittelyt auta tän ikäselle, yksinkertaisia sanoja kuten ei, ulos, mennään, anna, lapsi tietysti tunnistaa. Meil puetaan loput ulkovaatteista kuistilla, vaippa vauhdissa, syö ite (ei anna auttaa tai lautanen lentää) kunnes alkaa sotkee ja otan ruuat pois, jne. Ja saa kovia huutokohtauksia jos kieltää tai turhautuu jostain, enkä aina heti ota syliin mutta yleensä otan ja yritän siirtää huomion muualle, vaikkei sekään aina auta.

 

[saman ikäinen]

Meillä olen huomannut et jos pojalla ei ole tarpeeksi virikkeitä ja vaihtelua niin hän on juuri tuollainen...

Eli nyt kun ollaan oltu flussassa ja paljon vain kotona sisällä niin kiukuttelua on ollut normaalia enemmän.

Pois kotoa ja harrastamaan on minun vinkkini! =)