E
eriarvoisuus
Vieras
Onkohan muilla samanlaista?
Olen ainut lapsi äidilleni (minulla on velipuoli isäni puolelta), mutta miehelläni on sisko. Mieheni on ns. äidin poika ja sisko ei ole äidin tyttö eikä isin tyttö. Aina, kun käymme mieheni vanhempieni luona niin mieheni äiti viettää kahden keskistä aikaa mieheni kanssa ja juttelee niitä näitä, mutta ei tee samalla tavoin tyttärensä kanssa. Siskollansa on myös kaksi lasta ja heillä ei tunnu olevan minkäänlaista sidettä isovanhempiinsa.
Yksi esimerkki:
Menimme taas siskonsa toisen lapsen syntymäpäiville. Pikkusisko oli ulkona leikkimässä, kun minä, mieheni ja mieheni vanhemmat tulimme pihaan. Mieheni isä tervehti tyttöä, mutta tyttö ei mennyt iloisena isoisäänsä vastaan, ei edes tervehtinyt. Jatkoi vain leikkimistä pihalla... Eivät muutenkaan ikinä istu isovanhempiensa sylissä tms.
Nyt meille on tullut lapsi ja mietin hirvittävästi tuleeko hän olemaan isovanhempiensa "suosikki", kerta on äidin pojan lapsi. Tämä on ensimmäinen joulu, kun meitä on taloudessa kolme ja menemme sitten kolmisteen mieheni vanhempien luokse.
Myöskään miehelläni ei ole minkäälaista läheistä suhdetta siskoonsa. Hän on jopa siskonsa toisen lapsen kummi, mutta näkee kummilastaan vain jouluna sekä siskon lasten syntymäpäivillä... Miestäni ei kiinnosta muut lapset, kuin omansa, ikävä kyllä. Olemme joissain asioissa kuin päivä ja yö ja tämä on juuri se asia, missä olemme täysin erilaisia. Minulle perhe on kaikki kaikessa ja olisin todella onnellinen, jos velipuoleni saisi joku päivä lapsia ja minusta tulisi täti tai peräti jopa kummi. Ottaisin veljeni lapset hoitoon enemmän kuin mielelläni ja haluaisin olla heidän elämässään mukana muulloinkin, kuin vain joulun aikaan ja syntymäpäivillä.
En voi kyllä käsittää mieheni välinpitämättömyyttä välillä.. Eniten nyt stressaan sitä, alkavatko mieheni vanhemmat hellimään tätä meidän poikaa. Puutun kyllä heti tilanteeseen, jos niin tulee tapahtumaan, sillä en voi sietää sitä että suositaan toista lasta tai toisen lapsen lapsia.
Viime Joulunakin tapahtui näin:
Menemme aina jouluna mieheni vanhempieni luokse illalla. Sovitaan vaikka, että viideltä olimme siellä. Ensin tulemme me ja sitten mieheni sisko lapsineen & miehensä kanssa. Siksi näin, kun keittiö on pieni eikä sinne mahdu koko poppoo syömään niin eka me syömme ja sitten siskonsa perheineen. Mutta viime jouluna ihmettelin, että missäköhän siskonsa viipyy. Kello oli jo seitsemän ja sitten ovikello soi. Siskonsa tuli sieltä lastensa kanssa, mutta mies jäi kotiin ja sit siskonsa kertoi, ettei äitinsä ollut kertonut mitään aikaa milloin voi tulla/ei oltu kutsua laitettu!!! Siskon mies sitten jäi kotiin sillä hän ei tule paikalle, ellei erikseen kutsuta. Äitinsä oletti, että he sitten vain tulevat jossakin vaiheessa paikalle (asuvat n. 2min kävelymatkan päässä vanhempiensa asunnosta), johon sisko sanoi: "Emmehän me tiedä, monelta x (eli veljeni) ja x (minä) tulevat paikalle! Mistä me tiedämme, monelta me voimme tulla?" johon äitinsä ei sanonut mitään... Ei edes anteeksipyyntöä antanut, ei mitään. Oli vain hiljaa...
Pahoitteluni tekstin paljoudesta, mutta oli pakko avautua tästä kunnolla ja lukisin mielelläni mielipiteitä tästä. Näistä tapahtumista ja kaikesta muustakin, mitä kirjoitin.
Olen ainut lapsi äidilleni (minulla on velipuoli isäni puolelta), mutta miehelläni on sisko. Mieheni on ns. äidin poika ja sisko ei ole äidin tyttö eikä isin tyttö. Aina, kun käymme mieheni vanhempieni luona niin mieheni äiti viettää kahden keskistä aikaa mieheni kanssa ja juttelee niitä näitä, mutta ei tee samalla tavoin tyttärensä kanssa. Siskollansa on myös kaksi lasta ja heillä ei tunnu olevan minkäänlaista sidettä isovanhempiinsa.
Yksi esimerkki:
Menimme taas siskonsa toisen lapsen syntymäpäiville. Pikkusisko oli ulkona leikkimässä, kun minä, mieheni ja mieheni vanhemmat tulimme pihaan. Mieheni isä tervehti tyttöä, mutta tyttö ei mennyt iloisena isoisäänsä vastaan, ei edes tervehtinyt. Jatkoi vain leikkimistä pihalla... Eivät muutenkaan ikinä istu isovanhempiensa sylissä tms.
Nyt meille on tullut lapsi ja mietin hirvittävästi tuleeko hän olemaan isovanhempiensa "suosikki", kerta on äidin pojan lapsi. Tämä on ensimmäinen joulu, kun meitä on taloudessa kolme ja menemme sitten kolmisteen mieheni vanhempien luokse.
Myöskään miehelläni ei ole minkäälaista läheistä suhdetta siskoonsa. Hän on jopa siskonsa toisen lapsen kummi, mutta näkee kummilastaan vain jouluna sekä siskon lasten syntymäpäivillä... Miestäni ei kiinnosta muut lapset, kuin omansa, ikävä kyllä. Olemme joissain asioissa kuin päivä ja yö ja tämä on juuri se asia, missä olemme täysin erilaisia. Minulle perhe on kaikki kaikessa ja olisin todella onnellinen, jos velipuoleni saisi joku päivä lapsia ja minusta tulisi täti tai peräti jopa kummi. Ottaisin veljeni lapset hoitoon enemmän kuin mielelläni ja haluaisin olla heidän elämässään mukana muulloinkin, kuin vain joulun aikaan ja syntymäpäivillä.
En voi kyllä käsittää mieheni välinpitämättömyyttä välillä.. Eniten nyt stressaan sitä, alkavatko mieheni vanhemmat hellimään tätä meidän poikaa. Puutun kyllä heti tilanteeseen, jos niin tulee tapahtumaan, sillä en voi sietää sitä että suositaan toista lasta tai toisen lapsen lapsia.
Viime Joulunakin tapahtui näin:
Menemme aina jouluna mieheni vanhempieni luokse illalla. Sovitaan vaikka, että viideltä olimme siellä. Ensin tulemme me ja sitten mieheni sisko lapsineen & miehensä kanssa. Siksi näin, kun keittiö on pieni eikä sinne mahdu koko poppoo syömään niin eka me syömme ja sitten siskonsa perheineen. Mutta viime jouluna ihmettelin, että missäköhän siskonsa viipyy. Kello oli jo seitsemän ja sitten ovikello soi. Siskonsa tuli sieltä lastensa kanssa, mutta mies jäi kotiin ja sit siskonsa kertoi, ettei äitinsä ollut kertonut mitään aikaa milloin voi tulla/ei oltu kutsua laitettu!!! Siskon mies sitten jäi kotiin sillä hän ei tule paikalle, ellei erikseen kutsuta. Äitinsä oletti, että he sitten vain tulevat jossakin vaiheessa paikalle (asuvat n. 2min kävelymatkan päässä vanhempiensa asunnosta), johon sisko sanoi: "Emmehän me tiedä, monelta x (eli veljeni) ja x (minä) tulevat paikalle! Mistä me tiedämme, monelta me voimme tulla?" johon äitinsä ei sanonut mitään... Ei edes anteeksipyyntöä antanut, ei mitään. Oli vain hiljaa...
Pahoitteluni tekstin paljoudesta, mutta oli pakko avautua tästä kunnolla ja lukisin mielelläni mielipiteitä tästä. Näistä tapahtumista ja kaikesta muustakin, mitä kirjoitin.
Siskolla on 2 lasta ja heille on kyllä aikaa ja he saavat kaiken huomion ja ajan ja lahjat. Tänä vuonna ja tulevina vuosina aiotaan viettää joulut anoppilassa, jossa kaikki lapset ja lapsenlapset ovat yhtä tärkeitä. Meillä on omat raha-asiat kunnossa, mutta _yhden kerran_ tilillä oli pyöreä 0 ja esikko sai juuri silloin angiinan ja lääkkeet olisi pitänyt saada, niin kysyin äidiltä rahaa _lainaan_ No ei antanut vaan piti kauhean saarnan raha-asioiden hoidosta. Sisko saa kyllä rahaa, jos "pitää päästä bilettämään" :headwall:
