*Pakko avautuminen*

[eriarvoisuus]

Onkohan muilla samanlaista?

Olen ainut lapsi äidilleni (minulla on velipuoli isäni puolelta), mutta miehelläni on sisko. Mieheni on ns. äidin poika ja sisko ei ole äidin tyttö eikä isin tyttö. Aina, kun käymme mieheni vanhempieni luona niin mieheni äiti viettää kahden keskistä aikaa mieheni kanssa ja juttelee niitä näitä, mutta ei tee samalla tavoin tyttärensä kanssa. Siskollansa on myös kaksi lasta ja heillä ei tunnu olevan minkäänlaista sidettä isovanhempiinsa.

Yksi esimerkki:

Menimme taas siskonsa toisen lapsen syntymäpäiville. Pikkusisko oli ulkona leikkimässä, kun minä, mieheni ja mieheni vanhemmat tulimme pihaan. Mieheni isä tervehti tyttöä, mutta tyttö ei mennyt iloisena isoisäänsä vastaan, ei edes tervehtinyt. Jatkoi vain leikkimistä pihalla... Eivät muutenkaan ikinä istu isovanhempiensa sylissä tms.

Nyt meille on tullut lapsi ja mietin hirvittävästi tuleeko hän olemaan isovanhempiensa "suosikki", kerta on äidin pojan lapsi. Tämä on ensimmäinen joulu, kun meitä on taloudessa kolme ja menemme sitten kolmisteen mieheni vanhempien luokse.

Myöskään miehelläni ei ole minkäälaista läheistä suhdetta siskoonsa. Hän on jopa siskonsa toisen lapsen kummi, mutta näkee kummilastaan vain jouluna sekä siskon lasten syntymäpäivillä... Miestäni ei kiinnosta muut lapset, kuin omansa, ikävä kyllä. Olemme joissain asioissa kuin päivä ja yö ja tämä on juuri se asia, missä olemme täysin erilaisia. Minulle perhe on kaikki kaikessa ja olisin todella onnellinen, jos velipuoleni saisi joku päivä lapsia ja minusta tulisi täti tai peräti jopa kummi. Ottaisin veljeni lapset hoitoon enemmän kuin mielelläni ja haluaisin olla heidän elämässään mukana muulloinkin, kuin vain joulun aikaan ja syntymäpäivillä.

En voi kyllä käsittää mieheni välinpitämättömyyttä välillä.. Eniten nyt stressaan sitä, alkavatko mieheni vanhemmat hellimään tätä meidän poikaa. Puutun kyllä heti tilanteeseen, jos niin tulee tapahtumaan, sillä en voi sietää sitä että suositaan toista lasta tai toisen lapsen lapsia.

Viime Joulunakin tapahtui näin:

Menemme aina jouluna mieheni vanhempieni luokse illalla. Sovitaan vaikka, että viideltä olimme siellä. Ensin tulemme me ja sitten mieheni sisko lapsineen & miehensä kanssa. Siksi näin, kun keittiö on pieni eikä sinne mahdu koko poppoo syömään niin eka me syömme ja sitten siskonsa perheineen. Mutta viime jouluna ihmettelin, että missäköhän siskonsa viipyy. Kello oli jo seitsemän ja sitten ovikello soi. Siskonsa tuli sieltä lastensa kanssa, mutta mies jäi kotiin ja sit siskonsa kertoi, ettei äitinsä ollut kertonut mitään aikaa milloin voi tulla/ei oltu kutsua laitettu!!! Siskon mies sitten jäi kotiin sillä hän ei tule paikalle, ellei erikseen kutsuta. Äitinsä oletti, että he sitten vain tulevat jossakin vaiheessa paikalle (asuvat n. 2min kävelymatkan päässä vanhempiensa asunnosta), johon sisko sanoi: "Emmehän me tiedä, monelta x (eli veljeni) ja x (minä) tulevat paikalle! Mistä me tiedämme, monelta me voimme tulla?" johon äitinsä ei sanonut mitään... Ei edes anteeksipyyntöä antanut, ei mitään. Oli vain hiljaa...

Pahoitteluni tekstin paljoudesta, mutta oli pakko avautua tästä kunnolla ja lukisin mielelläni mielipiteitä tästä. Näistä tapahtumista ja kaikesta muustakin, mitä kirjoitin.

 

[Voi ei]

Surullista, mutta niin tyypillisen suomalaista. Ole tuohon siskoon usein yhteyksissä ja pyri näille kekkereille heidän kanssaan samaan aikaan, jotta äitinsä saa ajattelemisen aihetta.

 

["vieras"]

Aika ikävältä kyllä kuulostaa. Ei ole itsellä tuommoisesta kokemusta.
Sinuna varmaan yrittäisin jotenkin lähentyä miehen siskoon, vai eikö hän päästä lähelleen?

 

[kärsinyt lapsi]

Meillä oli lapsuudessa ja on edelleenkin vähän samanlainen tapaus. Tosin minä olen syrjitty isosisko ja pikkusiskoni on lellikki. Pikkusisko sai aina kaiken huomion ja sai tavaraa ja muuta. Minut jätettiin aina ulkopuolelle, enkä saanut edes joululahjoja koskaan saati synttärilahjoja. Nyt kun minulla on hyvä mies ja 4 lasta, niin ei äitiäni kiinnosta vieläkään, ei kiinnostanut edes ensimmäinen lapsenlapsi. Siskolla on 2 lasta ja heille on kyllä aikaa ja he saavat kaiken huomion ja ajan ja lahjat. Tänä vuonna ja tulevina vuosina aiotaan viettää joulut anoppilassa, jossa kaikki lapset ja lapsenlapset ovat yhtä tärkeitä. Meillä on omat raha-asiat kunnossa, mutta _yhden kerran_ tilillä oli pyöreä 0 ja esikko sai juuri silloin angiinan ja lääkkeet olisi pitänyt saada, niin kysyin äidiltä rahaa _lainaan_ No ei antanut vaan piti kauhean saarnan raha-asioiden hoidosta. Sisko saa kyllä rahaa, jos "pitää päästä bilettämään" :headwall:

 

[tota]

Ensinnäkin puhuisin miehelle asiasta. Lisäksi koittaisin saada anopin silmät aukeamaan olemalla korostetun ystävällinen miehen siskolle ja hänen lapsilleen.

 

["vieras"]

Ensinnäkin puhuisin miehelle asiasta. Lisäksi koittaisin saada anopin silmät aukeamaan olemalla korostetun ystävällinen miehen siskolle ja hänen lapsilleen.

Minä lähtisin asiaa puimaan lähinnä mieheni kanssa ja yrittäisin hänet saamaan näkemään mitä heidän perheessä oikein on meneillään. Tuollaisessa tilanteessa ei muutosta tule, ellei tämä lellikki ala niitä vanhempiensa silmiä aukaisemaan. HÄn nimittäin on usein ainoa taho, jolta tuollaiset vanhemmat mitään kritiikkiä suvaitsevat.

Lisäksi voisin jutella asiasta tämän syrjityn siskon kanssa. Mikäli hän ei ole täysin lukossa asian suhteen, voisi hänestä tuntua hyvältä, että joku perheessä olisi myös "hänen puolellaan".

 

[Big Bang Theory]

jos sinä ottaisit vaikka asiaksi nyt pitää yhteyttä tähän siskoon ja hänen lapsiinsa, kun kuitenkin lapset serkuksia keskenään. Meillä tilanne oli se, että veljeni vaimo ei halunnut olla läheisissä väleissä miehensä suvun kanssa. Väkisinkin siitä jäi sellainen kuilu välillemme. Nyt on alkanut lämmetä jo tämä ihminen. siihen on mennyt 15v ja lapsetkin jo aika isoja, joten tuskin serkusten välille mitään hirveän lämmintä sidettä enää pystyy syntymään. Todella sääli. Mutta ei varmaan olla ainoita :/

 

[eriarvoisuus]

Mieheni isosisko on minua n. 13-vuotta vanhempi, joten meillä ei ole oikeastaan mitään muuta yhteistä, kuin nyt äitiys. Minua kiinnostaa aivan eri asiat, joten en ole hänen kanssaan tekemisissä. Itse juhlissa juttelen hänelle, pidän hänestä kovasti, todella mukava ihminen ja uskaltaa asioista puhua niinkuin minäkin. Serkuksilla on sen verran ikäeroa, että mielenkiinnon kohteet ovat eri. Jos olisivat saman ikäisiä, voisivat heistä tulla ystäviä, että näkisivät muulloinkin kuin juhlissa, mutta epäilen suuren ikäeron takia.

En ole vielä viittinyt sanoa mitään mieheni vanhemmille, kun en ole ollut maisemissa vuosi kausia. En esim. tiedä miten vanhemmat käyttäytyivät siskon lasten kanssa, kun olivat vauvoja. Sen tiedän, etteivät he ole ottaneet kuin kerran yökylään lapsenlapsiaan ja silläkin kerralla vain siksi, kun sisko ja mies olivat vähän juhlineet ja silti eivät oikeen innostuneet ajatuksesta. Jos käy niin, että tämän lapsenlapsen haluavat ottaa yökylään niin silloin otan asian puheeksi. Nyt meidän poika on vielä niin pieni, alle vuoden, joten aika sen näyttää mitä tässä tulee tapahtumaan.

Miehelleni olen jo asiasta maininnut muutamaankin otteeseen ja hän uskoo siihen, ettei mitään suosimista tule.

 

[eriarvoisuus]

Olen myös sanonut siskolle, että jos tarvitsevat hoitajaa niin tulemme ilomielin vahtimaan heidän kahta lastaan. Pidän heistä kovasti ja ottaa päähän niin helkkaristi miehen välinpitämättömyys, ei kiinnosta omat siskonsa lapset. Minua kiinnostaa, mutta siskonsa kyllä on huomannut veljensä välinpitämättömyyden ja varmaan siksi ei ole pyytänyt meitä lapsenvahdeiksi. He eivät kuulemani mukaan ikinä vietä aikaa kahden, siskonsa miehensä kanssa, ovat aina lasten kanssa kotona ja parisuhdettakin pitäisi välillä huomioida. Olen sanonut miehellekkin, et voisivat b ja c (siskon lapset) tulla vaikka yökylään, mutta ei miestäni kiinnosta, joten en ole sitten pyytänyt ja voi olla, etteivät lapsetkaan edes halua, eiväthän heillä ole mitään suhdetta setäänsä... Itse aina huomioin heidät kun näemme, aina. Olen jopa leikkinyt heidän kanssaan, toisin kuin mieheni sekä isovanhempansa.

Rakastan miestäni ylikaiken ja hän on aivan mahtava - jos ei oteta tota välinpitämättömyyttä huomioon. Jos joku tarvitsee apua jossain niin mieheni menee auttamaan, eli kyllä hän myös välittääkin, mutta.. En osaa selittää, on erikoinen tapaus sanotaanko näin. Välittää, mutta ei välitä. On sosiaalinen, mutta samaan aikaan myös erakko.

 

[eriarvoisuus]

nosto